Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä oli elämäsi parhaat/huonoimmat vuodet?
25.01.2025 |
Kysymys otsikossa. Kerro myös mikä teki siitä ajasta/iästä hyvää tai huonoa.
Itselleni parhaat vuodet alkoivat 30-vuotiaana ja edelleen nyt 35v tunnen eläväni elämäni parasta aikaa.
Hirveintä aikaa oli teini-ikä ja sen jälkeen varhaisaikuisuus. Hirveä tunnemyllerrys, epävakaat kotiolot, turvaton olotila eikä hajuakaan siitä mitä tehdä tai mihin suunnata. Teininä kauheinta oli olla vanhempien vallan alla, tuntui että tukehduin eikä ollut yhtään tilaa muodostaa omaa identiteettiä. Parikymppiseni oli yhtä kamppailun ja uurastuksen vuosikymmentä. Olin myös suurimman osan siitä taloudellisesti tiukoilla ja laskujen maksaminen ahdisti. Pelkäsin luottotietojen menetystä hysteerisesti. Pahimmillaan itsetunto-ongelmani olivat ikävuosina 20-25, ahdistus ja hukassaolemisen tunne jatkui kunnes about kolmenkympin jälkeen vihdoin alkoi tuntua siltä, että elämä on ns. hallussa ja kaikki asiat järjestettävissä. Nyt viimeisen puolen vuosikymmenen jälkeen tuntuu, että mentaalista energiaa on riittänyt rationaaliseen toimintaan ja unelmien toteuttamiseen. Stressi ja ahdistus tai ulkonäköpaineet eivät enää rajoita ja olen paitsi tyytyväinen elämääni, myös hemmetin ylpeä itsestäni.
Kiinnostaa tietää, olenko poikkeus vai onko muitakin joille se "kultainen nuoruus" ei todellakaan ollut mitään minkä perään haikailla, vaan siitä kaikesta kannatti rämpiä läpi koska se palkinto ja mielekäs elämä alkoikin vasta myöhemmin. tai miten ne, joilla nuoruus todella oli prime-timea ovat kohdanneet myöhemmät aikakaudet.
Kommentit (61)
Parasta aikaa oli nuorena ja nuorena aikuisena 12-22 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat vuodet oli tietysyi nuoruusvuodet 17-27. Tutkimusten mukaan ihminen on parhaimmillaan 26-27 vuotiaana, sen jälkeen alkaa fyysinen rappeutuminen, joka ei välttämättä näy ulospäin.
Ihminen alkaa mennä vauhdilla alamäkeen 2 kertaa, 45 vuotiaana ja uudestaan 65 vuotiaana.
Nuorena oli pääosin hienoa aikaa ikävuodet 20-25. Nyt jo hyvin keski-ikäisenä koen toisaalta elämäni olevan kaikinpuolin onnellista ja mukavaa. M
Valitettavasti ne omat parhaat vuodet oli noin 15-vuotiaasta 35-vuotiaaseen vaikka ne menikin ihan persiilleen.
Silloin olisi pitänyt elää aivan erinäköistä elämää.
Tuon jälkeen ei omannäköisestä elämästä tarvinnut enää kuin haaveilla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45 ja elämä on parhaimmillaan just nyt! Olen terve, normaalipainoinen, hyvätuloinen ja työ ei kuormita liikaa. Liikunta ja ystävien tapaaminen pitää mielen virkeänä ja parisuhdekin on kestänyt jo 25 vuotta.
Vaikka raha ei kuuleman mukaan tuo onnea, on silti elämäni paras aika alkanut tarkalleen samalla hetkellä kun taloudellinen tilanne oli vihdoin vakaa ja turvallinen. Vasta sitten alkoi aivokapasiteettia riittää jatkuvan selviytymisen sijaan lepäämiseen ja itsensä toteuttamiseen.
Minulla tämä aika alkoi vähän vajaa kolmikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48v. Nyt on paras. Ja uskon samaan tulevaisuudenkin osalta, eli se hetki, mitä elää, on aina parasta aikaa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 _45 vuotiaana. Oli työ, hankittiin asunto, mökki, lapsi ja kukoistavaa oli. Sitten firma lopetti...
Pahimmat alkoi 53 vuotiaana. Nyt olen 54 ja ei tämä tästä tule parantumaan. Valitettava tosiasia, että tämän ikäisenä on alettava luopua jatkuvasti jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä avauksesta. Olen N25 ja viimeiset kolme vuotta ovat olleet elämäni surkeimmat. Olen joutunut kokemaan pienen ajan sisään paljon sellaista, mitä moni ei vielä nelikymppisenä ole joutunut kokemaan. Masennus yrittää painaa koko ajan vain syvemmälle suohon, joudun ponnistelemaan asioiden eteen enemmän kuin keskivertoihminen ja yritän ns suorittaa täydellistä elämää selvitäkseni tästä suosta, mutta ulospääsyä ei näy.
Mutta pohjalta on vain suunta ylöspäin, eikö?
Ja hyvä kuulla, että AP:lla on nyt kaikki ok ja elämä mallillaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 ja elämä on parhaimmillaan just nyt! Olen terve, normaalipainoinen, hyvätuloinen ja työ ei kuormita liikaa. Liikunta ja ystävien tapaaminen pitää mielen virkeänä ja parisuhdekin on kestänyt jo 25 vuotta.
Minun parisuhde oli kestänyt tuon ikäisenä 20 vuotta ja luulin, että on lopunelämän suhde. Niin se vaan katkesi kuin kananlento kun täytin 49. Mies oli tuolloin 50 vuotias ja alkoi pitämään minua inhottavan vanhana. Alkoi syyttelemään ja syyllistämään kaikesta. Lopulta viimeinen niitti oli kun minulla alkoi voimakkaat elämää rajoittavat esivaihdevuosi oireet. Miestä kuulemma hävetti. Jouluna hän sitten päätti toivottaa minut kaukaisimpaan helv####iin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat vuodet olivat kun olin noin 16-25v. Peruskoulun jälkeen ammattikoulussa olo ja sen jälkeen muutama vuosi kun asuin yksi paikassa, missä halusin asua ja haluaisin asua yhä.
Huonoimmat vuodet ovat olleet vuodet 2019-2023, kun minulle tapahtui yksinkertaisesti tapahtui liikaa muutoksia. Jouduin muuttamaan monta kertaa, asumaan paikassa jossa en viihtynyt yhtään ja lisäksi korona alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat alkoi 53 vuotiaana. Nyt olen 54 ja ei tämä tästä tule parantumaan. Valitettava tosiasia, että tämän ikäisenä on alettava luopua jatkuvasti jostain.
Voit luopua vaikka negatiivisesta ajattelusta.
Nuoruusvuodet ja nyt 60+ on hyvä aika.
Lapsuus ja nuoruus oli pahinta. Parasta ollut 20 vuotiaasta alkaen. Notkahduksia on ollut, mutta ylös päin mennyt koko ajan. Nyt olen 45v.
Elämäni paras hetki on nyt, koska menneisyys ja tulevaisuus ovat vain muistoja ja haaveita, eivät elämää.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni huonoimmat vuodet olivat 0 - 16 v. Kotiolot olivat hirveät, eikä koulussa ollut sen parempaa. Sitten kun muutin kotoa pois 17 v eteenpäin alkoi elämä parantua vuosi vuodelta. Kun menin naimisiin ja hankin perheen alkoi todella hyvät ajat.