Lue keskustelun säännöt.
Galluppi: kuinka kauan on ok hakea vain oman alan/tason töitä työttömänä
24.01.2025 |
Eli jos on vaikka maisteri tai tohtori, niin kuinka kauan on mielestäsi ok elää työttömyyskorvauksella, jos ei löydy ns omia hommia. Ts. kuinka pitkän ajan jälkeen tulisi mielestäsi hakea/mennä mihin vain työhön? (Ja tietenkin voi sitten jatkaa hakemista siinä samalla)
Haen tietenkin siis vain "yleistä" mielipidettä, kukin toimii jatkossakin miten tahtoo.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Jos on toiveita, että oman alan töitä kuitenkin vielä löytyy, niin maisterin tai tohtorin pitäisi pystyä odottamaan matalasuhdanteen yli. Yhteiskunnalle kallista koulutusta ei pidä heittää hukkaan. Jos oman alan töitä ei enää jonkin rakennemuutoksen vuoksi ole, pitää hankkia lisä- tai täydennyskoulutus, jolla voi työllistyä.
Pitäisi jättää kouluttamattomille ne työt, mihin ei vaadita koulutusta, koska ei niitäkään hommia ole liiaksi asti.
Entäs sitten sellainen tilanne, jossa olisi hirmuisesti työttömiä korkeakoulutettuja, mutta iso pula suorittavien yksinkertaisten töiden tekijöistä. Pitäisikö silloinkin pitää ne maisterit ja tohtorit työttömänä, vai voisiko heistä toivoa lisäkäsiä edes tilapäisesti niille pula-aloille? Kun eihän se estäisi sitten työllistymistä niihin omiin hommiin kun suhdanteet taas suosisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä.
Kiinnostaisi mikä on sinun koulutus? Saatan olla samaan tai eri mieltä, mutta ihan mielenkiinnosta? Onhan nimittäin niinkin, että mielipiteeseen saattaa vaikuttaa se, kuinka vaativa oma koulutus on ollut. Jos on vaikka DI:ksi opiskellut 6 vuotta, niin voi olla kova paikka "luovuttaa" oman alan suhteen, verrattuna vaikka jonkun 2 vuoden amiksen käyneeseen?
Tradenomi. Oletin niin, että maisteri tms pitkään opiskellut hakee oman alan työtä, vaikka tekisikin itselleen vähemmän sopivaa työtä välillä.
Maistereita on koulutettu etenkin humanistisella puolella niin huuhaa-aloille, ettei sellainen tutkinto voi olla oikeutus ikuiseksi oloneuvokseksi.
Tällä hetkellä suurin osa, eli 7 henkilöä 24:stä on sitä mieltä, että ikuisesti saa hakea maisterin/tohtorin hommia työttömänä halutessaan. Eli ilmeisesti olisivat mielummin työmarkkinatuella koko elämän (?) ja saisivat lopulta vain kansaneläkkeen, kuin hakisivat jotain muuta? Vai tarkoittavatko vastaajat lähinnä sellaista moraalista oikeutta, että halutessaan saa olla ikuisesti työtön, koska ketään ei saa pakottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää perusteluja.
Tällä hetkellä suurin osa, eli 7 henkilöä 24:stä on sitä mieltä, että ikuisesti saa hakea maisterin/tohtorin hommia työttömänä halutessaan. Eli ilmeisesti olisivat mielummin työmarkkinatuella koko elämän (?) ja saisivat lopulta vain kansaneläkkeen, kuin hakisivat jotain muuta? Vai tarkoittavatko vastaajat lähinnä sellaista moraalista oikeutta, että halutessaan saa olla ikuisesti työtön, koska ketään ei saa pakottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää perusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä.
Puoli vuotta on liian lyhyt aika korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Työntekijätasolla se riittää, mutta ei se yleensä riitä asiantuntija- tai johtotehtävissä. Eikä ole kyse siitä, että tutkinto oikeuttaisi johonkin. Sitä paitsi eiköhän korkeakoulutetut ole yleensä useimmiten ansiosidonnaisilla, jotka ovat itse ansaittuja. Ei voi sanoa, että tämä ryhmä olisi niitä, jotka eläisivät toisten siivellä.
Ansiosidoinnainen maksetaan 95-prosenttisesti tvr-maksuista ja verovaroista. Joiden kerryttämiseen hyväpalkkainen työntekijä on osallistunut, mutta en sanoisi itse ansaituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisi kyllä ainakin 2 vuotta hakea vain oman alan töitä, koska suhdanteetkin vaikuttavat. Sen takia olisi myös reilua, että korkeakoulutetuilla ei laskisi ansiosidonnainen vielä 2 kk:n kuluttua, vaan ainakin 6 kk voisi hakea töitä täydellä korvauksella.
Okei, eli 2 vuotta, eikä viedä sinä aikana "hanttihommia" muilta. Ihan hyvä perustelut mielestäni. Entä sitten kun mennään vaikka 3 vuoteen tai 5 vuoteen? Missä menee mielestäsi se raja, että heidän kuuluu mennä heti kun pääsevät seuraavaan "hanttihommaan"? Näetkö tässä mitään epätasa-arvoa?
En näe tässä mitään epätasa-arvoa, koska sama henkilö voi olla eri elämäntilanteessa ensin nuorempana kouluttamaton ja sitten myöhemmin aikuisena korkeakoulutettu. Kouluttamattomat hakevat työmarkkinoilla niitä töitä, joihin ei vaadita koulutusta. Tai jos he haluavat tehdä muita hommia, he hankkivat itselleen koulutusta.
Korkeakoulutettu on (mm. jo hankittujen opiskelutaitojensa vuoksi) helpommin koulutettavissa muihin tehtäviin, joten muuntokoulutus työvoimapulasta kärsivälle alalle voi olla hyvinkin järkevää juuri niiden korkeakoulutettujen kohdalla, jotka eivät työllisty omalle alalleen. Eli en ollenkaan laittaisi korkeakoulutettua "hanttihommaan" vaan ohjaisin muuntokoulutuksen kautta sellaiselle alalle, missä on töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä olis jos esitetäänkin kysymys että kuinka moni yritys palkkasi työntekijän jolla ei ole ko. alalta mitään kokemusta? Joten eiköhän se vastaus aloitukseen ollut jo tässä vasta kysymyksessä. Nykyään pitäisi olla vähintään 30 vuoden työkokemus, mutta se ikä mielummin alle 30 vuotias, eikä pieniä lapsia, eikä niitä ole edes suunnitelmissa. Utopia vs tämän päivän todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on toiveita, että oman alan töitä kuitenkin vielä löytyy, niin maisterin tai tohtorin pitäisi pystyä odottamaan matalasuhdanteen yli. Yhteiskunnalle kallista koulutusta ei pidä heittää hukkaan. Jos oman alan töitä ei enää jonkin rakennemuutoksen vuoksi ole, pitää hankkia lisä- tai täydennyskoulutus, jolla voi työllistyä. Pitäisi jättää kouluttamattomille ne työt, mihin ei vaadita koulutusta, koska ei niitäkään hommia ole liiaksi asti.
Entäs sitten sellainen tilanne, jossa olisi hirmuisesti työttömiä korkeakoulutettuja, mutta iso pula suorittavien yksinkertaisten töiden tekijöistä. Pitäisikö silloinkin pitää ne maisterit ja tohtorit työttömänä, vai voisiko heistä toivoa lisäkäsiä edes tilapäisesti niille pula-aloille? Kun eihän se estäisi sitten työllistymistä niihin omiin hommiin kun suhdanteet taas suosisivat.
Jos Suomessa tulisi sellainen tilanne, että olisi hirmuisesti työttömiä korkeakoulutettuja ja iso pula suorittavien yksinkertaisten töiden tekijöistä, niin sanonpa vaan, että aika pahasti olisi maan asiat saatu sössittyä. En usko, että korkeakoulutetut jäisivät sitä tänne katselemaan ja hanttihommia tekemään, vaan kyllä he lähtisivät ulkomaille oman alansa töihin. Paha kyllä Suomelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työtä ei löydy alle puolessa vuodessa niin ei sitä todennäköisesti enää löydykään. Jo muutaman viikon työttömyys on monelle työnantajalle kryptoniittia.
Ei muutaman viikon taida olla, mutta kyllähän kovin pitkä aukko cv:ssä saa ihmettelemään, että mitä silloin on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisi kyllä ainakin 2 vuotta hakea vain oman alan töitä, koska suhdanteetkin vaikuttavat. Sen takia olisi myös reilua, että korkeakoulutetuilla ei laskisi ansiosidonnainen vielä 2 kk:n kuluttua, vaan ainakin 6 kk voisi hakea töitä täydellä korvauksella.
Okei, eli 2 vuotta, eikä viedä sinä aikana "hanttihommia" muilta. Ihan hyvä perustelut mielestäni. Entä sitten kun mennään vaikka 3 vuoteen tai 5 vuoteen? Missä menee mielestäsi se raja, että heidän kuuluu mennä heti kun pääsevät seuraavaan "hanttihommaan"? Näetkö tässä mitään epätasa-arvoa?
En näe tässä mitään epätasa-arvoa, koska sama henkilö voi olla eri elämäntilanteessa ensin nuorempana kouluttamaton ja sitten myöhemmin aikuisena korkeakoulutettu. Kouluttamattomat hakevat työmarkkinoilla niitä töitä, joihin ei va
Entäs sitten sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan saa korkeampaa koulutusta, syystä tai toisesta? "Sallitko" heille yhtälailla ajoittaisen 2 vuoden työttömyyden, jos eivät löydä sellaista työtä jota haluaisivat tehdä, vaan tarjolla olisi vain epämieluisia hanttihommia, joihin eivät tahdo? Vai olisko heillä tavallaan kouluttautumattomina velvollisuus mennä niihin silti mahdollisimman pian, koska eivät ole koulutettuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei nykysuomessa palkata kuin siihen työhön, johon on koulutus ja osaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on toiveita, että oman alan töitä kuitenkin vielä löytyy, niin maisterin tai tohtorin pitäisi pystyä odottamaan matalasuhdanteen yli. Yhteiskunnalle kallista koulutusta ei pidä heittää hukkaan. Jos oman alan töitä ei enää jonkin rakennemuutoksen vuoksi ole, pitää hankkia lisä- tai täydennyskoulutus, jolla voi työllistyä.
Pitäisi jättää kouluttamattomille ne työt, mihin ei vaadita koulutusta, koska ei niitäkään hommia ole liiaksi asti.
Entäs sitten sellainen tilanne, jossa olisi hirmuisesti työttömiä korkeakoulutettuja, mutta iso pula suorittavien yksinkertaisten töiden tekijöistä. Pitäisikö silloinkin pitää ne maisterit ja tohtorit työttömänä, vai voisiko heistä toivoa lisäkäsiä edes tilapäisesti niille pula-aloille? Kun eihän se estäisi sitten työllistymistä niihin omiin hommiin kun suhdanteet taas suosisivat.
Kyllä se estäisi. Asiantuntijuus vanhenee, jos ei vuosiin tee oman alansa töitä. Alat kehittyvät koko ajan, ja jos ei ole töissä, putoaa kyydistä. Kannatan täydennyskoulutusta, jonka avulla voi seurata kehitystä ja aikanaan työllistyä omalle alalle, tai jos omalla alalla ei ole töitä, niin sitten muuntokoulutusta, toiselle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
34 vuotta
No nyt olisi hyvä saada perustelut, kun asiaa on selkeästi mietitty tarkkaan!
Jos ei 5v löydy oma. Alan töitä alkaa jo tippumaan kärryiltä uusista asioista. Itselle riitti 3v niin koko it tutkinto oli turha 2000 luvun alusa
Entäpä näin, että kuinka kauan maisteri tai tohtori oikeasti haluaa olla työttömänä ennen kuin vaihtaa alaa? Kun on päässyt noin pitkälle, niin tyytyykö siihen että on jumittunut paikalleen, vai alkaako miettiä toista suunnitelmaa? Saako hän tyydytystä (aivoilleen, rahallisesti) työttömänä olemisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on toiveita, että oman alan töitä kuitenkin vielä löytyy, niin maisterin tai tohtorin pitäisi pystyä odottamaan matalasuhdanteen yli. Yhteiskunnalle kallista koulutusta ei pidä heittää hukkaan. Jos oman alan töitä ei enää jonkin rakennemuutoksen vuoksi ole, pitää hankkia lisä- tai täydennyskoulutus, jolla voi työllistyä.
Pitäisi jättää kouluttamattomille ne työt, mihin ei vaadita koulutusta, koska ei niitäkään hommia ole liiaksi asti.
Entäs sitten sellainen tilanne, jossa olisi hirmuisesti työttömiä korkeakoulutettuja, mutta iso pula suorittavien yksinkertaisten töiden tekijöistä. Pitäisikö silloinkin pitää ne maisterit ja tohtorit työttömänä, vai voisiko heistä toivoa lisäkäsiä edes tilapäisesti niille pula-aloille? Kun eihän se estäisi sitten työllistymistä niihin omiin hommiin kun s
Mutta eikö se koulutus vanhene ihan yhtä nopeasti työttömänä kuin jossain väliaikaisessa toisessa työssä? Eli miten se työttömänä olo nopeuttaa sitä oman alan työn löytymistä versus että jos saisikin ja tekisikin jotain muuta työtä odotusaikana?
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin osa, eli 7 henkilöä 24:stä on sitä mieltä, että ikuisesti saa hakea maisterin/tohtorin hommia työttömänä halutessaan. Eli ilmeisesti olisivat mielummin työmarkkinatuella koko elämän (?) ja saisivat lopulta vain kansaneläkkeen, kuin hakisivat jotain muuta? Vai tarkoittavatko vastaajat lähinnä sellaista moraalista oikeutta, että halutessaan saa olla ikuisesti työtön, koska ketään ei saa pakottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää perusteluja.
Lähinnä moraalista oikeutta ainakin minä tarkoitin. En usko, että kukaan työkykyinen korkeakoulutettu jäisi ikuisesti työnhakijaksi, koska osaaminen menee hyvin nopeasti vanhaksi, eikä enää kelpaa oman alan töihin. Ulkomaille he lähtevät, jos ei omassa maassa ole töitä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voisi kyllä ainakin 2 vuotta hakea vain oman alan töitä, koska suhdanteetkin vaikuttavat. Sen takia olisi myös reilua, että korkeakoulutetuilla ei laskisi ansiosidonnainen vielä 2 kk:n kuluttua, vaan ainakin 6 kk voisi hakea töitä täydellä korvauksella.
Okei, eli 2 vuotta, eikä viedä sinä aikana "hanttihommia" muilta. Ihan hyvä perustelut mielestäni. Entä sitten kun mennään vaikka 3 vuoteen tai 5 vuoteen? Missä menee mielestäsi se raja, että heidän kuuluu mennä heti kun pääsevät seuraavaan "hanttihommaan"? Näetkö tässä mitään epätasa-arvoa?
En näe tässä mitään epätasa-arvoa, koska sama henkilö voi olla eri elämäntilanteessa ensin nuorempana kouluttamaton ja sitten myöhemmin aikuisena korkeakoulutettu. Kouluttamattomat hakevat työmarkkinoilla niitä töitä, joihin ei va
Eli olisit valmis maisterina/tohtorina uudelleenkoulutettavaksi vaikka hoitajaksi tai ravintola-alalle?
Jos on toiveita, että oman alan töitä kuitenkin vielä löytyy, niin maisterin tai tohtorin pitäisi pystyä odottamaan matalasuhdanteen yli. Yhteiskunnalle kallista koulutusta ei pidä heittää hukkaan. Jos oman alan töitä ei enää jonkin rakennemuutoksen vuoksi ole, pitää hankkia lisä- tai täydennyskoulutus, jolla voi työllistyä.
Pitäisi jättää kouluttamattomille ne työt, mihin ei vaadita koulutusta, koska ei niitäkään hommia ole liiaksi asti.