Galluppi: kuinka kauan on ok hakea vain oman alan/tason töitä työttömänä

Palkkaava työnantaja varmistaa koulutussuojan. Ketään muuta ei palkata kuin tehtävään koulutettu hakija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työtä ei löydy alle puolessa vuodessa niin ei sitä todennäköisesti enää löydykään. Jo muutaman viikon työttömyys on monelle työnantajalle kryptoniittia.

Ei muutaman viikon taida olla, mutta kyllähän kovin pitkä aukko cv:ssä saa ihmettelemään, että mitä silloin on tehty. 

Mitä korkeamman tason tehtävistä on kyse, sitä pitempi hakuprosessi. Johtotehtäviin et kyllä pääse alle puolessa vuodessa. Mutta jos johtaminen on ainoa asia, mistä on viimeisten 5 vuoden aikana kokemusta, niin et oikein voi muuta hakea. 

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä suurin osa, eli 7 henkilöä 24:stä on sitä mieltä, että ikuisesti saa hakea maisterin/tohtorin hommia työttömänä halutessaan. Eli ilmeisesti olisivat mielummin työmarkkinatuella koko elämän (?) ja saisivat lopulta vain kansaneläkkeen, kuin hakisivat jotain muuta? Vai tarkoittavatko vastaajat lähinnä sellaista moraalista oikeutta, että halutessaan saa olla ikuisesti työtön, koska ketään ei saa pakottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää perusteluja.

Lähinnä moraalista oikeutta ainakin minä tarkoitin. En usko, että kukaan työkykyinen korkeakoulutettu jäisi ikuisesti työnhakijaksi, koska osaaminen menee hyvin nopeasti vanhaksi, eikä enää kelpaa oman alan töihin. Ulkomaille he lähtevät, jos ei omassa maassa ole töitä tarjolla. 

Monella on jo varmasti puoliso ja perhettäkin. Jos puolisolla on työtä Suomessa ja lapset viihtyvät koulussa, niin saattaa olla isompi kynnys lähteä ulkomaille. Siinä sitten punnitaankin se, että perhe vai ura. Toki lapsille parempi malli ehkä olisi työssäkäyvä vanhempi, työstä riippumatta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä suurin osa, eli 7 henkilöä 24:stä on sitä mieltä, että ikuisesti saa hakea maisterin/tohtorin hommia työttömänä halutessaan. Eli ilmeisesti olisivat mielummin työmarkkinatuella koko elämän (?) ja saisivat lopulta vain kansaneläkkeen, kuin hakisivat jotain muuta? Vai tarkoittavatko vastaajat lähinnä sellaista moraalista oikeutta, että halutessaan saa olla ikuisesti työtön, koska ketään ei saa pakottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää perusteluja.

Lähinnä moraalista oikeutta ainakin minä tarkoitin. En usko, että kukaan työkykyinen korkeakoulutettu jäisi ikuisesti työnhakijaksi, koska osaaminen menee hyvin nopeasti vanhaksi, eikä enää kelpaa oman alan töihin. Ulkomaille he lähtevät, jos ei omassa maassa ole töitä tarjolla. 

Monella on jo varmasti puoliso ja perhettäkin. Jos puolisolla on työtä Suomessa ja lapset viihtyvät koulussa, niin saattaa olla isompi kynnys lähteä ulkomaille. Siinä sitten punnitaankin se, että perhe vai ura. Toki lapsille parempi malli ehkä olisi työssäkäyvä vanhempi, työstä riippumatta? 

Vierailija kirjoitti:

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Ymmärsinkö kuitenkin oikein, että jos pääsisitkin kassatyössä haastatteluun ja sinut palkattaisiin, niin ottaisit työn vastaan mielummin kuin jatkaisit hakemista ns omiin hommiin työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Miksi opiskella sellainen tutkinto, jossa työllistymismahdollisuudet ovat näin huonot? Tai miksi koulutuspaikkoja sellaisiin on liikaa tarjolla? On varmasti vaikeaa myöntää vuosien kouluttautumisen jälkeen, että tuli tehtyä virhevalinta. Pitäisikö virhe kuitenkin nähdä uponneina kustannuksina ja lähteä uutta kohti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe tässä mitään epätasa-arvoa, koska sama henkilö voi olla eri elämäntilanteessa ensin nuorempana kouluttamaton ja sitten myöhemmin aikuisena korkeakoulutettu. Kouluttamattomat h

Entäs sitten sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan saa korkeampaa koulutusta, syystä tai toisesta? "Sallitko" heille yhtälailla ajoittaisen 2 vuoden työttömyyden, jos eivät löydä sellaista työtä jota haluaisivat tehdä, vaan tarjolla olisi vain epämieluisia hanttihommia, joihin eivät tahdo? Vai olisko heillä tavallaan kouluttautumattomina velvollisuus mennä niihin silti mahdollisimman pian, koska eivät ole koulutettuja?

Eihän tässä ole kyse siitä että pitäisi olla sellaista työtä jota "haluaisi tehdä". Jos ei ole mahdollisuutta muulla tavoin hankkia elantoa, niin pitää hakea sellaista työtä, jota yleensäkin kykenee tekemään ja joka on mielekästä hakijan osaamiseen nähden. Kouluttamaton kykenee tekemään sellaisia töitä, mihin ei vaadita koulutusta ja se on myös mielekästä, koska muuhun ei ole mahdollisuutta. Tottakai niitä pitää ottaa vastaan heti kun niitä löytyy. Varmasti jokainen pystyy hankkimaan itselleen ainakin ammatillisen koulutuksen, jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Ei silti tarvitse hakea siivousalan tai kassamyyjän paikkoja, varsinkaan jos niihin ei edes ole motivaatiota. Siivousalalle ei edes juuri nykyään oteta ilman siivousalan koulutusta. Kassamyyjien paikat taas ovat osa-aikaisia. On paljon järkevämpää hakea jotain geneerisiä akateemisia työpaikkoja tai hankkia lisäkoulutuksena esim. opettajan pedagogiset opinnot, joilla voi työllistyä yhdessä maisteritutkinnon kanssa aika monipuolisiin tehtäviin. 

Jotenkin joidenkin vastausten perusteella tulee sellainen mieleen, että mahdollisuus lähteä ulkomaille, joka on loppupeleissä aika uusi juttu tässä laajuudessa, on muokannut ehkä meidän suomalaisten ajatuksia siihen suuntaan, että ei kuulu tai tarvitse niinkään enää miettiä Suomen etua, vaan on täysin ok olla työtön ja lähteä lopulta ulkomaille, jos ei muuten löydy koulutusta vastaavaa hommaa.

En sano että tämä on oikein tai väärin. Ihan vain tuli mieleen, että ennen vapaata liikkuvuutta oltaisiin varmasti menty koulutettunakin helpommin hanttihommiin, koska ulkomaiden vaihtoehtoa ei niinkään ollut ja koska sosiaalinen paine olisi käynyt kovaksi maisterin istua kotona muiden ahertaessa. Toisaalta ennen koulutetuille löytyi varmaan töitäkin helpommin?

Vaikeita juttuja. Yksilön etu ei läheskään aina ole sama kuin yhteisön etu olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Ymmärsinkö kuitenkin oikein, että jos pääsisitkin kassatyössä haastatteluun ja sinut palkattaisiin, niin ottaisit työn vastaan mielummin kuin jatkaisit hakemista ns omiin hommiin työttömänä?

Hyvinkin voisin ottaa. En vain usko, että niin tulee koskaan käymään. Olen vähän menettänyt toivoni. Eihän mikään estäisi siinä kassatyön ohessa hakemasta edelleen oman alan töitä. Silloin ei tietenkään jaksa työn ohessa ehkä panostaa työnhakuun yhtä paljon mutta eipä tuo täysillä panostaminen työttömänäkään ole tuottanut tulosta. Valmistumisestani on siis jo useampi vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä moraalista oikeutta ainakin minä tarkoitin. En usko, että kukaan työkykyinen korkeakoulutettu jäisi ikuisesti työnhakijaksi, koska osaaminen menee hyvin nopeasti vanhaksi, eikä enää kelpaa oman alan töihin. Ulkomaille he lähtevät, jos ei omassa maassa ole töitä tarjolla. 

Monella on jo varmasti puoliso ja perhettäkin. Jos puolisolla on työtä Suomessa ja lapset viihtyvät koulussa, niin saattaa olla isompi kynnys lähteä ulkomaille. Siinä sitten punnitaankin se, että perhe vai ura. Toki lapsille parempi malli ehkä olisi työssäkäyvä vanhempi, työstä riippumatta? 

Helpoiten lähtevät perheettömät tai nuoret perheet, joissa lapset ei vielä ole koulussa. Mutta ei se koululaisaika perheessä kovin kauaa kestä. Noin 15 vuotta ja sitten on taas se elämäntilanne, että voi lähteä ulkomaille. Puoliso tulee mukana tai sitten asutaan kahdessa maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe tässä mitään epätasa-arvoa, koska sama henkilö voi olla eri elämäntilanteessa ensin nuorempana kouluttamaton ja sitten myöhemmin aikuisena korkeakoulutettu. Kouluttamattomat h

Entäs sitten sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan saa korkeampaa koulutusta, syystä tai toisesta? "Sallitko" heille yhtälailla ajoittaisen 2 vuoden työttömyyden, jos eivät löydä sellaista työtä jota haluaisivat tehdä, vaan tarjolla olisi vain epämieluisia hanttihommia, joihin eivät tahdo? Vai olisko heillä tavallaan kouluttautumattomina velvollisuus mennä niihin silti mahdollisimman pian, koska eivät ole koulutettuja?

Eihän tässä ole kyse siitä että pitäisi olla sellaista työtä jota "haluaisi tehdä". Jos ei ole mahdollisuutta muulla tavoin hankkia elantoa, niin pitää hakea sellaista työtä, jota yleensäkin ky

Oletko sama kommentoija kuin se aiempi? Koska jos olet, niin sittenhän sanot, että korkeastikoulutetut voivat puolestasi olla 2 vuotta ainakin työttömänä jos ei löydy koulutusta vastaavaa (vaikka voisivat tehdä myös hanttihommia elääkseen), mutta kouluttamattomien on mentävä heti kun voi mihin vain työhön, jos siihen vain kykenevät, vaikka se työ olisi epämieluisaa? Eli eri säännöt näille kahdelle ryhmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ikuisesti" vastaukseen liittyy myös ihan käytännön seikka ettei ainakaan mitään superspesifejä esim. ympäristötieteen maisteritason työpaikkoja tule ihan joka päivä minnekään duunitoriin. Joskus tuntuu että hyvä jos koko Suomenkaan alueella löytyy oman alan töitä. Hakemuksia kuitenkin pitää lähettää se 4 kuukaudessa saadakseen työttömyyskorvausta, joten korkeintaan ehkä 1 niistä voi olla se oman alan työ kun ei muita löydy. Loput hakemukset laitettava vaan pakon edestä siivous kassamyyjä yms. paikkoihin, mihin eivät maisteria suostu ottamaan edes haastatteluun.

Ei silti tarvitse hakea siivousalan tai kassamyyjän paikkoja, varsinkaan jos niihin ei edes ole motivaatiota. Siivousalalle ei edes juuri nykyään oteta ilman siivousalan koulutusta. Kassamyyjien paikat taas ovat osa-aikaisia. On paljon järkevämpää hakea jotain geneerisiä akateemisia työpaikkoja tai hankkia l

Eli tavallaan jos on koulutettu, niin saa kuunnella omaa motivaatiota? Entäs jos ei ole koulutettu, saako silloinkin hakea vain sellaisia töitä jotka motivoi, vaikka kaksi vuotta? Yritän ymmärtää, mistä tällainen erottelu tulee, kun se kuulostaa niin erikoiselta korvaani. Ikäänkuin koulutus toisi jotain erikoisoikeuksia käyttää työttömyysrahoja..? Vai ymmärränkö ajattelusi väärin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi opiskella sellainen tutkinto, jossa työllistymismahdollisuudet ovat näin huonot? Tai miksi koulutuspaikkoja sellaisiin on liikaa tarjolla? On varmasti vaikeaa myöntää vuosien kouluttautumisen jälkeen, että tuli tehtyä virhevalinta. Pitäisikö virhe kuitenkin nähdä uponneina kustannuksina ja lähteä uutta kohti?

Näkisin tuon virheenä lähinnä yhteiskunnan kannalta. Miksi meillä rahoitetaan tuollaisia koulutuksia, joista valmistuneille ei ole tarvetta? Ei syytä voi ainakaan 18-19-vuotiaalle nuorelle vierittää. Minusta pitäisi ehdottomasti kannustaa hankkiman jokin täydentävä koulutus, jolla voi työllistyä. On varmasti turhauttava opiskella monta vuotta ja sitten joutua työttömäksi, jolle ei olekaan tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin joidenkin vastausten perusteella tulee sellainen mieleen, että mahdollisuus lähteä ulkomaille, joka on loppupeleissä aika uusi juttu tässä laajuudessa, on muokannut ehkä meidän suomalaisten ajatuksia siihen suuntaan, että ei kuulu tai tarvitse niinkään enää miettiä Suomen etua, vaan on täysin ok olla työtön ja lähteä lopulta ulkomaille, jos ei muuten löydy koulutusta vastaavaa hommaa.

En sano että tämä on oikein tai väärin. Ihan vain tuli mieleen, että ennen vapaata liikkuvuutta oltaisiin varmasti menty koulutettunakin helpommin hanttihommiin, koska ulkomaiden vaihtoehtoa ei niinkään ollut ja koska sosiaalinen paine olisi käynyt kovaksi maisterin istua kotona muiden ahertaessa. Toisaalta ennen koulutetuille löytyi varmaan töitäkin helpommin?

Vaikeita juttuja. Yksilön etu ei läheskään aina ole sama kuin yhteisön etu olisi.

Ei tosiaan yhteisönkään etu ole kouluttaa maistereita hanttihommiin. Ulkomailta voi tulla aikanaan takaisinkin, jos Suomen elinkeinoelämä joskus vielä elpyy ja asiantuntijoillekin on tarvetta. Sieltä voi tulla mukana myös hyödyllistä kokemusta ja uutta näkökulmaa, kunhan sitä osattaisi arvostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin joidenkin vastausten perusteella tulee sellainen mieleen, että mahdollisuus lähteä ulkomaille, joka on loppupeleissä aika uusi juttu tässä laajuudessa, on muokannut ehkä meidän suomalaisten ajatuksia siihen suuntaan, että ei kuulu tai tarvitse niinkään enää miettiä Suomen etua, vaan on täysin ok olla työtön ja lähteä lopulta ulkomaille, jos ei muuten löydy koulutusta vastaavaa hommaa.

En sano että tämä on oikein tai väärin. Ihan vain tuli mieleen, että ennen vapaata liikkuvuutta oltaisiin varmasti menty koulutettunakin helpommin hanttihommiin, koska ulkomaiden vaihtoehtoa ei niinkään ollut ja koska sosiaalinen paine olisi käynyt kovaksi maisterin istua kotona muiden ahertaessa. Toisaalta ennen koulutetuille löytyi varmaan töitäkin helpommin?

Vaikeita juttuja. Yksilön etu ei läheskään aina ole sama kuin yhteisön etu olisi.

Ei tosiaan yhteisön

En usko että täällä tarkoituksella koulutetaan maistereita hanttihommiin. Ehkä koulutuksissa voisi enemmän korostaa, että olette täällä koska teitä kiinnostaa nämä asiat, ja että tästä on teille joka tapauksessa hyötyä elämässä kun tietonne ja taitonne lisääntyy, mutta mikään takaa, että saatte juuri sellaisen työpaikan kun haluaisitte, vaan menkää avoimin mielin mihin pääsettekään ja edetkää siitä sitten mihin elämä vie. 

Kun olisi sekin aika karua, että sanottaisiin, että nyt ei anneta taidekoulutusta tai tutkijankoulutusta ennenkuin tarpeeksi taiteilijoita ja tutkijoita on vanhuuteen kuollut ja töitä taas riittää. Eli ei se että koulutetaan, tarkoita että sillä luvattaisiin työpaikka, vaan että tarjotaan sitä mitä ihmiset haluaa ja sitten jatko on heistä itsestään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

On jokaisen oma asia mitä töitä hakee. Se ei kuulu kenellekään muulle.

Ei me työttömyyttä sillä saada alas, että kaikki menevät muuhun kuin oman alan työhön. Sellainen vaatimus olisi täysin älyvapaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sama kommentoija kuin se aiempi? Koska jos olet, niin sittenhän sanot, että korkeastikoulutetut voivat puolestasi olla 2 vuotta ainakin työttömänä jos ei löydy koulutusta vastaavaa (vaikka voisivat tehdä myös hanttihommia elääkseen), mutta kouluttamattomien on mentävä heti kun voi mihin vain työhön, jos siihen vain kykenevät, vaikka se työ olisi epämieluisaa? Eli eri säännöt näille kahdelle ryhmälle?

En puhunut epämieluisuudesta, sinä puhuit. Eri säännöt, koska korkeasti koulutetun ei ole yhteiskunnallisesti mielekästä tehdä hanttihommia, joissa menee kallis koulutus ja ammattitaito hukkaan. Kaksi vuottakin alkaa olla jo niin pitkä aika, että työllistyminen ilman mitään ammattitaitoa ylläpitävää koulutusta on enää vaikeaa. Eikä kouluttamattomissa ja koulutetuissa ole mitenkään lähtökohtaisesti kyse eri ihmisistä, vaan eri elämäntilanteista, joten siinä mielessä samat säännöthän ne ovat kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

On jokaisen oma asia mitä töitä hakee. Se ei kuulu kenellekään muulle.

Ei me työttömyyttä sillä saada alas, että kaikki menevät muuhun kuin oman alan työhön. Sellainen vaatimus olisi täysin älyvapaa.

Kyllä kyllä, mielipidettähän tässä vain kysytään, eikä mitään lakialoitetta olla tekemässä. 

Toiseen kommenttiisi, kyllähän työttömyys laskisi ainakin sen verran mitä nyt on työpaikkoja avoinna, jos kaikki hakisivat ja olisivat valmiita kaikkiin töihin? Miksi se olisi älyvapaa vaatimus? Eihän se tarkoittaisi, että sitten pitäisi lopun ikää olla siinä "väärässä" työssä, vaan sen aikaa että löytää oman alan työtä taas. Siinä voi nimittäin mennä pitkäänkin tässä maailmantilanteessa.