Galluppi: kuinka kauan on ok hakea vain oman alan/tason töitä työttömänä

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

Vierailija kirjoitti:

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

Joo koska ei sitä palkata miksikään siivojaksikaan maisterin tutkinnolla. Jos sitten hankkii siivoojakoulutuksen niin sitten ehkä. 

Taas joku vastasi, että ikuisesti voi työttömänä pysytellä hakien koulutuksen mukaisia hommia. Löytyisikö sinulta perusteluita? Ihan vilpittömästi kiinnostaa millaisen ajatusketjun perusteella päädyt ajattelemaan noin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

Joo koska ei sitä palkata miksikään siivojaksikaan maisterin tutkinnolla. Jos sitten hankkii siivoojakoulutuksen niin sitten ehkä. 

Eli oletat tavallaan, että ei kannata hakea muuta kun ei sitten saa muuta työtä kuin sitä koulutusta vastaavaa? Okei, mutta eikös jossain vaikka kolmen vuoden kohdalla viimeistään kannattaisi jo kokeilla? Ja sitten jos pääsisikin vaikka myyjäksi, niin menisitkö, vai koetko, että olisi ok jatkaa työttömänä hakien niitä koulutuksen mukaisia vaikka saisikin muuta?

Joltain on hämärtynyt käsitys siitä minkä takia töistä tehdään.

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Vierailija kirjoitti:

Joltain on hämärtynyt käsitys siitä minkä takia töistä tehdään.

Viittaatko nyt ap:hen vai keneen? Ja miksi töitä tehdään mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joltain on hämärtynyt käsitys siitä minkä takia töistä tehdään.

Viittaatko nyt ap:hen vai keneen? Ja miksi töitä tehdään mielestäsi?

Tähän ikuisesti toisten pöydässä syöjään. Jaa minkä takia töitä tehdään... Leipä ja katto?

Minusta voisi kyllä ainakin 2 vuotta hakea vain oman alan töitä, koska suhdanteetkin vaikuttavat. Olisi tuhlausta heittää korkea koulutus hukkaan ja siirtyä sellaiseen työhön, jota voi tehdä ilman koulutustakin. Sellaiset työt pitäisi jättää niille, joilla ei ole koulutusta eikä mahdollisuutta työllistyä muihin töihin.  Asiantuntija- ja johtotehtävissä on myös usein pitkät hakuprosessit, joten helposti menee ainakin vuosi ennen kuin työ alkaa.

Sen takia olisi myös reilua, että korkeakoulutetuilla ei laskisi ansiosidonnainen vielä 2 kk:n kuluttua, vaan ainakin 6 kk voisi hakea töitä täydellä korvauksella. 

Nykyrekryjärjestelmä palkkaa kaikkiin avoimiin palkkatyöpaikkoihin vain täsmäosaajia.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Kiinnostaisi mikä on sinun koulutus? Saatan olla samaan tai eri mieltä, mutta ihan mielenkiinnosta? Onhan nimittäin niinkin, että mielipiteeseen saattaa vaikuttaa se, kuinka vaativa oma koulutus on ollut. Jos on vaikka DI:ksi opiskellut 6 vuotta, niin voi olla kova paikka "luovuttaa" oman alan suhteen, verrattuna vaikka jonkun 2 vuoden amiksen käyneeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää mielipiteitä? Nyt on vastattu vasta ikuisesti ja 1-2 vuotta.

Tuolta ikuisesti vastanneelta olisi kiva kuulla perustelut, jos olet vielä linjoilla? Eli jos vaikka 27 vuotiaana valmistuu maisteriksi, niin voisi olla työttömänä 40v, jos ei löydy maisterinhommaa?

Joo koska ei sitä palkata miksikään siivojaksikaan maisterin tutkinnolla. Jos sitten hankkii siivoojakoulutuksen niin sitten ehkä. 

Eli oletat tavallaan, että ei kannata hakea muuta kun ei sitten saa muuta työtä kuin sitä koulutusta vastaavaa? Okei, mutta eikös jossain vaikka kolmen vuoden kohdalla viimeistään kannattaisi jo kokeilla? Ja sitten jos pääsisikin vaikka myyjäksi, niin menisitkö, vai koetko, että olisi ok jatkaa työttömänä hakien niitä koulutuksen mukaisia vaikka saisikin muuta?

Tietty, mutta ei nykyään pääse kuin täsmäkoulutuksella töihin jos silläkään. Nuorilla kesätyöläisillä toki eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Entä jos on menettänyt työkyvyn lähestulkoon kaikkeen työhön ja opiskellut juuri sen vuoksi uuden ammatin mutta se onkin oikeastaan sitä äinoaa työtä mitå fyysisesti kykenee tekemään? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Puoli vuotta on liian lyhyt aika korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Työntekijätasolla se riittää, mutta ei se yleensä riitä asiantuntija- tai johtotehtävissä. Eikä ole kyse siitä, että tutkinto oikeuttaisi johonkin. Sitä paitsi eiköhän korkeakoulutetut ole yleensä useimmiten ansiosidonnaisilla, jotka ovat itse ansaittuja. Ei voi sanoa, että tämä ryhmä olisi niitä, jotka eläisivät toisten siivellä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta voisi kyllä ainakin 2 vuotta hakea vain oman alan töitä, koska suhdanteetkin vaikuttavat. Olisi tuhlausta heittää korkea koulutus hukkaan ja siirtyä sellaiseen työhön, jota voi tehdä ilman koulutustakin. Sellaiset työt pitäisi jättää niille, joilla ei ole koulutusta eikä mahdollisuutta työllistyä muihin töihin.  Asiantuntija- ja johtotehtävissä on myös usein pitkät hakuprosessit, joten helposti menee ainakin vuosi ennen kuin työ alkaa.

Sen takia olisi myös reilua, että korkeakoulutetuilla ei laskisi ansiosidonnainen vielä 2 kk:n kuluttua, vaan ainakin 6 kk voisi hakea töitä täydellä korvauksella. 

Okei, eli 2 vuotta, eikä viedä sinä aikana "hanttihommia" muilta. Ihan hyvä perustelut mielestäni. Entä sitten kun mennään vaikka 3 vuoteen tai 5 vuoteen? Missä menee mielestäsi se raja, että pitää vaan mennä/yrittää mennä mihin tahansa? Varmaan tuollainen 3+ vuoden työttömyys alkaa rassata terveyttäkin?

Ja toisaalta, koetko, että kouluttamattomilla ei ole tällaista 2 vuoden armonaikaa, ja että heidän kuuluu mennä heti kun pääsevät seuraavaan "hanttihommaan"? Näetkö tässä mitään epätasa-arvoa?

Vierailija kirjoitti:

Nykyrekryjärjestelmä palkkaa kaikkiin avoimiin palkkatyöpaikkoihin vain täsmäosaajia.

Näin on. Ei ole mahdollista ottaa vastaan töitä, jos sulla ei ole tehtävään koulutusta, työkokemusta ja toimialakokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Entä jos on menettänyt työkyvyn lähestulkoon kaikkeen työhön ja opiskellut juuri sen vuoksi uuden ammatin mutta se onkin oikeastaan sitä äinoaa työtä mitå fyysisesti kykenee tekemään? 

Olen eri, mutta töitä on niin monenlaisia, että tuntuu epätodennäköiseltä, että vain jokin yksi tietty olisi mahdollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Puoli vuotta on liian lyhyt aika korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Työntekijätasolla se riittää, mutta ei se yleensä riitä asiantuntija- tai johtotehtävissä. Eikä ole kyse siitä, että tutkinto oikeuttaisi johonkin. Sitä paitsi eiköhän korkeakoulutetut ole yleensä useimmiten ansiosidonnaisilla, jotka ovat itse ansaittuja. Ei voi sanoa, että tämä ryhmä olisi niitä, jotka eläisivät toisten siivellä. 

Entä jos on suoraan koulusta työtön vaikka vuoden, ja sitten toisen? Missä vaiheessa mielestäsi pitäisi hakea jo muihinkin töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä on oikeus elää toisten siivellä vain silloin kun ei oikeasti kykyne mihinkään työhön. Jokin tutkinto ei oikeuta siihen. Jos puolessa vuodessa ei löydy oman alan töitä, niin sitten on syytä pyrkiä elättämään itsensä millä tahansa työllä. 

Puoli vuotta on liian lyhyt aika korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Työntekijätasolla se riittää, mutta ei se yleensä riitä asiantuntija- tai johtotehtävissä. Eikä ole kyse siitä, että tutkinto oikeuttaisi johonkin. Sitä paitsi eiköhän korkeakoulutetut ole yleensä useimmiten ansiosidonnaisilla, jotka ovat itse ansaittuja. Ei voi sanoa, että tämä ryhmä olisi niitä, jotka eläisivät toisten siivellä. 

Korkeakoulutettu lähtee kauppaan hyllyttämään siksi aikaa, kunnes ne oman alan työt löytyvät. Deal?

Jos työtä ei löydy alle puolessa vuodessa niin ei sitä todennäköisesti enää löydykään. Jo muutaman viikon työttömyys on monelle työnantajalle kryptoniittia.