Kaverireissusta tulikin pariskuntareissu

Kuulostaa niin monimutkaiselta ja väsyttävältä jo nyt että en lähtisi. Turha ottaa stressiä jostain tuollaisesta. 

Eli miehen (sinulle tuntemattomat) kaverit olisi ollut ok, mutta parisuhteessa elävän (vakaan naisihmisen) läsnäolo ahdistaa. Ei voikaan vaan ryypätä aamusta iltaan. 😀 Entä jos jäät vaan yksin dokaa miehesi tai kavereidesi kanssa? 

Tuohan on sinulle mahdollisuus, käytä ihmeessä hyväksesi ja riko luutuneita kuvioitasi. Saat ehkä uuden ystävän, pääset arkuudestasi, saat uusia kokemuksia. Arkuudesta kun ei pääse muuten eroon kuin menemällä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Sinulla on vain voitettavaa tuolla reissulla. Jos ei synkkaa, niin liikutte sitten pariskuntina omia polkujanne. Tiedä vaikka parisuhteennekin paranisi jos tämä skenaario, että toisrn pariskunnan kanssa ei natsaa käy toteen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä muut miehen kaverit eivät halunneet lähteä reissuun kun selvisi että yhden puoliso (eli ap) änkeää mukaan.

No tämä ja ap valittaa kaupan päälle toisesta mukaan tuppaavasta naisesta. Todellinen kuinka pilata poikien reissu 101 taas käynnissä. Vihje ap:lle: anna kumppanillesi tilaa elää. Anna kun arvaan ne toiset miehet lähtee jollekin muulle reissulle keskenään?

Huolettaa osittain se, että minut ja tämä kaverin nainen jätetään keskenään tekemään tyttöjen juttuja ja miehet lähtee rilluttelemaanä

Ja tämäkö ei sinua olisi alkuperäisen reissun suhteen huolettanut, että miehet olisivat lähteneet rilluttelemaan yhdessä ja jättäneet sinut tekemään omia juttujasi?

Kaikki kuulostaa olevan ap:lle niin vaikeaa, että en ymmärrä miksi kukaan edes haluaisi ap:ta mukaan yhtään minnekään reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä löytävät toisistaan tukea tuollaisissa porukoissa ja harvemmin kukaan haluaa olla se ainoa nainen siellä. Sinulla on vähän erikoinen tämä kompleksi kyllä. Se toinen nainenhan voi paljastua tosi hyväksi tyypiksi, tai jos sillä nyt on käytöstapoja ja järkeä päässä niin vähintäänkin se osaa olla kohtelias niin että ei tule mitään turhaa hankaamista siihen. On epätodennäköistä, että siitä tulisi jotenkin vaikeaa tai ikävää.

Tuon naisen kanssa olen kerran yhden päivän viettänyt ja tiedän, ettei yhden tapaamisen takia ketään tuomita tms, mutta silloin kyllä huomasin että ollaan aivan eri planeetoilta. En osaa sanoittaa mikä se tunnetila on, mutta kuvailisin asiaa niin että koin olevani joku luolamies joka on päätynyt keskelle koruliikettä. Mieheni naureskeli asialle tuolloin. Osaan kyllä keskustella, olla kohtelias ja huomioida muita. Silti se on tukalaa ja henkisesti kuormittavaa, jos ei ole mitään yhteistä säveltä jonkun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa osittain se, että minut ja tämä kaverin nainen jätetään keskenään tekemään tyttöjen juttuja ja miehet lähtee rilluttelemaanä

 

Ja tämäkö ei sinua olisi alkuperäisen reissun suhteen huolettanut, että miehet olisivat lähteneet rilluttelemaan yhdessä ja jättäneet sinut tekemään omia juttujasi?

Kaikki kuulostaa olevan ap:lle niin vaikeaa, että en ymmärrä miksi kukaan edes haluaisi ap:ta mukaan yhtään minnekään reissuun.

Muut matkan peruneet naiset tiesivät, että miehet ovat nimenomaan menossa rilluttelemaan.

Mies perheriidan vältääkseen ehdotti kohteliaasti ap:lle, että lähde mukaan. Ja ap:lla ei ole tilannetajua sen vertaa, että kieltäytyisi kutsusta, ei edes sen jälkeen kun kuuli että muut naiset eivät lähdee mukaan.

Vahvasti epäilen, että muita naisia ei ollut edes kutsuttu mukaan, ap:n mies vaan joutui toimimaan noin ettei syntyisi draamaa.

Ei taida uusia kutsuja tulla aloittajan miehellekään niin kauan kuin ap roikkuu mukana.

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa osittain se, että minut ja tämä kaverin nainen jätetään keskenään tekemään tyttöjen juttuja ja miehet lähtee rilluttelemaanä

 

Ja tämäkö ei sinua olisi alkuperäisen reissun suhteen huolettanut, että miehet olisivat lähteneet rilluttelemaan yhdessä ja jättäneet sinut tekemään omia juttujasi?

Kaikki kuulostaa olevan ap:lle niin vaikeaa, että en ymmärrä miksi kukaan edes haluaisi ap:ta mukaan yhtään minnekään reissuun.

Ap tässä.  Kyllä, minulle usein tällaiset sosiaaliset tilanteet on vaikeita ja sen takia olen sadat kerrat kieltäytynyt, kun mieheni tai hänen kaverit ovat pyytäneet minua milloin minnekkin. Sen olen todennut, ettei suhde voi jatkua näin että meillä on pariskuntana täysin erilliset sosiaaliset piirit. Se rajoittaa minun ja miehen elämää, kun joka syntymäpäivä tai muun juhlan aikaan aprikoidaan, että onko tärkeämpää viettää juhlat yksin, yhdessä vai toistemme kavereiden kanssa. Siispä nyt päätin rohkeasti ostaa liput reissua varten vaikken edes tiennyt, että ketä kaikkia sinne on mukaan lähdössä. Ajattelin kyllä, että ujolle tämä reissu olisi alunperin jo todella haastava. Jostain syystä työelämässä menestyn edustusmatkoilla hyvin ja teen, uskokaa tai älkää, myyntiä työkseni ja teen kaiket päivät töitä vieraiden ihmisten kanssa. Jostain syystä vapaa-ajan minä on todella arka ja epävarma, minkä takia olen ajatellut että on kaikille parempi jos jään kotiin ahdistumaan.

Millä tavalla teillä ei ole tuon naisen kanssa kemiat kohdanneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolettaa osittain se, että minut ja tämä kaverin nainen jätetään keskenään tekemään tyttöjen juttuja ja miehet lähtee rilluttelemaanä

 

Ja tämäkö ei sinua olisi alkuperäisen reissun suhteen huolettanut, että miehet olisivat lähteneet rilluttelemaan yhdessä ja jättäneet sinut tekemään omia juttujasi?

Kaikki kuulostaa olevan ap:lle niin vaikeaa, että en ymmärrä miksi kukaan edes haluaisi ap:ta mukaan yhtään minnekään reissuun.

Muut matkan peruneet naiset tiesivät, että miehet ovat nimenomaan menossa rilluttelemaan.

Mies perheriidan vältääkseen ehdotti kohteliaasti ap:lle, että lähde mukaan. Ja ap:lla ei ole tilannetajua sen vertaa, että kieltäytyisi kutsusta, ei edes sen jälkeen kun kuuli että muut naiset eivät lähdee mukaan.

Vahvasti epäilen, että muita naisia ei ollut edes kutsuttu mukaan, ap:n mies vaan jo

Mies myi matkan minulle sanoilla, että on kutsunut henkilöt xyz reissuun ja haluanko lähteä mukaan. Emmin vähän aikaa, mutta oletin että mies todella haluaa minutkin sinne koska on pyytänyt. Normaalisti olisin kysynyt, että ai haluatko minutkin sinne todella? Aiemminkin mies on ehdottanut tämmöisiä reissuja ja olen kieltäytynyt jyrkästi. Mieheni tapaa näitä kavereitaan yksinään aika usein, joskus on minut kutsunut mukaan myös. En tiedä onko miehen kaverit pyytäneet minut paikalle vai onko mies raahannut minut vastoin muiden tahtoa, eikä se minusta ole asia mihin voin itse vaikuttaa. Ikinä en ole pyytänyt kutsua ja yrittänyt ängetä, päinvastoin olen yrittänyt pysyä poissa muiden jaloista omien epävarmuuksieni takia. En osaa sanoa, että onko miehen kaverit hylänneet reissun minun takia vai miksi, mutta suurinosa oli mukaan lähdössä ja suunniteltiin reissua yhdessä ja oli yhteinen majoituskin hankittu hyvissä ajoin. 

 

-Ap

Ja millä ihmeen vuosikymmenellä nämä pariskunnat elävät "miesten rilluttelu" ja "naisten jutut" - kuulostaa jo karmealta elämältä. Kyllä minäkin naisena voin "rillutella" ja mieheni (ja kaikki aikaisemmat poikaystäväni) ovat ihan suosiolla liikkuneet kanssani reissuilla vaikka kauppakeskuksilla (jos haluaisin, en ole edes mikään shoppailija). Eli mitkä "naisten jutut" nyt kyseessä, johon ei raavaat miehet pysty osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten olit alunperinkään lähdössä miehen kaverireissulle? 

Tämä! Tässä kiteytetty kaikki olennainen.En jaksanut edes lukea ap:n aloitusta muutamaa lausetta pidempään. 

En ymmärrä yhtään. En vaan ymmärrä. Jotkut sitten saavat elämästään vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan kans tuota, kun ihmiset alkaa tuomaan sovituille menoille ulkopuolisia tyyppejä, joiden tulosta ei ole alunperin sovittu. Joo sosiaalista ahdistusta on ja uudet ihmiset tekee sen, etten pysty nauttimaan rennosti vaan olen enemmän ahdistunut ja jännittynyt kuin tutussa seurassa.

Minulla sama. Mutta en olisi lähtenyt tuohon reissuun muutenkaan, kolmestaan miehen mieskaverin kanssa. Mieluummin reissaan yksin tai puolison kanssa kahdestaan.

Minä ymmärrän hyvin. Tutustun ihmisiin hyvin hitaasti, ja olen ujo. Vieraiden ihmisten seura on tuskaa muutenkin, saati jos pitäisi olla seurallinen ja keskustella koko ajan, ettei antaisi töykeää vaikutelmaa.

Onko noissa määräaikaistileissä mitään järkeä kun joistain rshastoista saa moninkertaisen tuoton? Viime vuonnakin 20% pinnassa ja jopa yli. Noissa joita minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Onko noissa määräaikaistileissä mitään järkeä kun joistain rshastoista saa moninkertaisen tuoton? Viime vuonnakin 20% pinnassa ja jopa yli. Noissa joita minulla on.

Sori, väärä ketju.

Mä ymmärrän ap sun ahdistuksen asiassa. Tuossa käy helposti niin, että miehet lähtevät miesten tekemisiin ja naiset jätetään keskenään tekemään jotain kivaa (shoppailee tai mitä nyt naisten odotetaan tekevän). Tuollainen on itselleni ihan myrkkyä. En ole erityisen sosiaalinen henkilö ja tutustun hitaasti ihmisiin. Ihan painajaista on sitten, jos ei tule yhtään juttuun tämän toisen naisen kanssa. Miehet aina olettavat, että naiset bondaa heti keskenään, koska ovat samaa sukupuolta. 

Olen joutunut pari tällaista ns. pariskuntailtaa viettämään. Miehet häipyvät saunomaan koko illaksi ja sitten on ollut hyvin vaivaantunut olo kun ei oikein juttu lähde liikkeelle tämän toisen naispuolisen kanssa ja eikä kehtaa hiljaakaan olla. Aika matelee hitaasti ja miettii, että montakohan tuntia pitää vielä kestää. Ei enää ikinä.

Koko viikonloppua en kestäisi millään. Jos olisin ap niin peruisin lähtöni.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap sun ahdistuksen asiassa. Tuossa käy helposti niin, että miehet lähtevät miesten tekemisiin ja naiset jätetään keskenään tekemään jotain kivaa (shoppailee tai mitä nyt naisten odotetaan tekevän). Tuollainen on itselleni ihan myrkkyä. En ole erityisen sosiaalinen henkilö ja tutustun hitaasti ihmisiin. Ihan painajaista on sitten, jos ei tule yhtään juttuun tämän toisen naisen kanssa. Miehet aina olettavat, että naiset bondaa heti keskenään, koska ovat samaa sukupuolta. 

Olen joutunut pari tällaista ns. pariskuntailtaa viettämään. Miehet häipyvät saunomaan koko illaksi ja sitten on ollut hyvin vaivaantunut olo kun ei oikein juttu lähde liikkeelle tämän toisen naispuolisen kanssa ja eikä kehtaa hiljaakaan olla. Aika matelee hitaasti ja miettii, että montakohan tuntia pitää vielä kestää. Ei enää ikinä.

Koko viikonloppua en kestäisi millään. Jos olisin ap niin peruisin lähtöni.

miksi tuollaiset erityisherkät hankkivat parisuhteen. olisivat vain yksinään ja saisivat rauhassa maata sossun maksamassa vuokra-asunnossa peiton alla sikiöasennossa päivät pitkät ja tilata peiton alta kännykällä wolttiruokaa

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen (sinulle tuntemattomat) kaverit olisi ollut ok, mutta parisuhteessa elävän (vakaan naisihmisen) läsnäolo ahdistaa. Ei voikaan vaan ryypätä aamusta iltaan. 😀 Entä jos jäät vaan yksin dokaa miehesi tai kavereidesi kanssa? 

En ole ap, mutta isommassa porukassa on helpompi olla vähän vähän hiljaisemmankin, juttu kulkee, eikä tule kiusallisia hiljaisia hetkiä, eikä tule painetta, että pitää tulla väkisin jonkun kanssa toimeen ja varsinkin kun kaverit ovat miehen kavereita.

Sitten kun laitetaan kaksin jonkun naisen kanssa, että siinä sulle seuraa, me miehet voidaankin tästä lähteä tekemään jotain miesjuttua niin tilanne voi olla hyvin kiusallinen.