Miksi naiset asettavat miehille aina liian kovat vaatimukset?
Miksi se on aina näin? Olen ihan tavallinen, kiltti mies, enkä pyydä mahdottomia vain rehellistä, tasavertaista kumppania. Mutta sitten näkee, kuinka pullukkanainen, joka ei ole itseään kehittänyt tai panostanut itseensä yhtään, odottaa saavansa miehen, joka on huippukunnossa, hyvässä työssä ja tienaa sen 5000e/kk. Siis mitä ihmettä?
Se turhauttaa, koska tuntuu, ettei pelisäännöt ole reilut miehille. Itse yritän pitää huolta itsestäni ja olla hyvä tyyppi, mutta samaan aikaan naiset yliarvioivat oman tasonsa ja kuvittelevat ansaitsevansa kaiken maailman miesmallilentäjääkärit. Miksi naiset ei voi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse tuo suhteeseen?
En halua kuulostaa ilkeältä, mutta tämä ajatusmaailma, jossa naiset vaativat miehiltä enemmän kuin ovat itse valmiita antamaan, on kuluttavaa ja turhauttavaa. Jos minä voin hyväksyä omat vikani ja puutteeni, miksei se toimi toisinpäin? Missä on naisten realismi?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pariutuu aina ylöspäin eli miehen on oltava aina naista tasokkaampi. Nainen ei ikinä pariudu alaspäin.
Mies on se joka joutuu pariutumaan alaspäin koska naisille on valta parisuhdemarkkinoilla.
Höpöhöpö!
Luulet (kaikkien tyhmien miesten tapaan) olevasi "tavallinen", vaikka olet mulkku ja ruma.
Lisäksi olet tyhmä, kun et tajua pysymään peräkammarissasi. Olet jämä, kukaan ei halua sua!! Tajuatko, kukaan ei h a l u a sua.
Ihan hirveää tekstiä.
Omasta kokemuksestani jo puhun, niin tiedän tasan tarkkaan etten ole mikään kaunotar. Olen jo lapsesta saakka ollut vankkarakenteinen ja kasvoni mittasuhteet "oudot". Ulkonäköä haukuttiin jo lapsena ja teininä, nuorena aikuisena sitten muutuin vaan näkymättömäksi.
Ne suhteet joissa olen elämäni aikana ollut, niin en ole kokenut olevani ihastuksen kohde, saati rakastettu. Kohtelu on ollut enemmänkin, että olen ollut "yksi jätkistä", joille ihasteltu niiden kauniiden naisten ulkonäköä. Ja ihan aidosti hämmennytty, kun olen tästä mieltäni pahoittanut.
En sanoisin nostaneeni rimaa taivaisiin. Olen ihan vaan luovuttanut sen asian suhteen, että löytäisin parisuhteen jossa olisin toiselle se ykkösvalinta. Yksinolo voittaa ainakin sen pahan mielen, mitä suhteista sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minulla on tällä hetkellä Tinderissä kaksi tykkäystä ja nolla paria. En saanut profiilia tehtyä Bumbleen tai Hingeen, kun yritin. Suomi24 Treffit ja muut perinteiset seuranhakuilmoitukset ovat toimineet vielä huonommin kuin Tinder. Kuvittelin sen riittävän, että olen treenattu, siisti, korkeakoulutettu ja sosiaalisesti aktiivinen mies, joka etsii elämänkumppania, mutta se ei näköjään riitä alkuunkaan.
Mihin sosiaalisesti aktiivinen mies tarvitsee deittisovelluksia? Tai riippuu tietysti, mitä sosiaalinen aktiivisuus sinulle tarkoittaa. Paljon luontaisemminhan ihmisiin tutustuu sosiaalisissa ympyröissä. Ihmisiin ja taas näiden ihmisten tuttuihin.
Kuvaatko muuten profiileissasi itseäsi sanalla kiltti? Voisin periaatteessa kiinnostuakin, koska ajattelisin että tämä taitaa olla joku huumorintajuinen kanssa-ylilautalainen.
Olen sosiaalisesti aktiivinen eli minulla on paljon kavereita ja tuttavia, joiden kanssa vietän usein aikaa. Olen pyytänyt kavereiltani apua seuranhakuun, mutta he tai heidän puolisonsa eivät kuulemma tunne yhtäkään sinkkunaista, johon voisin tutustua. Asiaa ei myöskään auta se, että yhteisiin ajanvietteisiimme harvoin osallistuu uusia ihmisiä, enkä ole tainnut koskaan tavata suurinta osaa harvojen pariutuneiden kavereideni puolisoistakaan.
Autan kyllä kavereitani kaikenlaisissa asioissa, mutta en käyttäisi itseni kuvaamiseen sanaa kiltti, koska se tulkitaan nykyään niin negatiivisesti. En itse asiassa mielelläni kuvaile luonnettani millään tavalla, sillä kaikki siihen käytettävät sanat ovat niin tulkinnanvaraisia. Tasaisen tunne-elämän voin myöntää.
Suomalaiset naiset ovat aika armollisia miehille vaatimuksineen. He ovat yhtäläisesti töissä, tekevät yleensä enemmän kotitöitä ja hoitavat/maksavat lapset, eikä kinua jatkuvasti kalliita lahjoja, hoitoja tai muuta.
Harvemmalla on mitään isoja ja järkähtämättömiä vaatimuksia esimerkisi puolison palkan, pituuden tai auton suhteen. Sen sijaan aika moni on tarkempi luonteen tai arvojen suhteen.
Naiset haistaa halveksunnan (kuten aloituksessa) miehiä paremmin ja todellakin kaikkoavat elleivät ole jotenkin masokistisia. Naisia halveksuva mies tuo suhteeseen ruman asenteensa, mikä on isompi ongelma kuin se, että mies onkin "vain" 179cm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minulla on tällä hetkellä Tinderissä kaksi tykkäystä ja nolla paria. En saanut profiilia tehtyä Bumbleen tai Hingeen, kun yritin. Suomi24 Treffit ja muut perinteiset seuranhakuilmoitukset ovat toimineet vielä huonommin kuin Tinder. Kuvittelin sen riittävän, että olen treenattu, siisti, korkeakoulutettu ja sosiaalisesti aktiivinen mies, joka etsii elämänkumppania, mutta se ei näköjään riitä alkuunkaan.
Mihin sosiaalisesti aktiivinen mies tarvitsee deittisovelluksia? Tai riippuu tietysti, mitä sosiaalinen aktiivisuus sinulle tarkoittaa. Paljon luontaisemminhan ihmisiin tutustuu sosiaalisissa ympyröissä. Ihmisiin ja taas näiden ihmisten tuttuihin.
Kuvaatko muuten profiileissasi itseäsi sanalla kiltti? Voisin periaatteessa kiinnostuakin, koska ajattelisin että tämä taitaa olla joku huumorintajuinen kanssa-ylilautalainen.&nb
Sosiaalisesti aktiivinen asperger eli pitää tunnin monologin juna-aikatauluista jokaiselle, joka jaksaa kuunnella tai edes pysähtyy kohdalle.
Teette ihmeellisiä oletuksia. Puolison löytäminen ei ole sellainen asia, jonka voi vain päättää tehdä, kun on kehittänyt itseään tarpeeksi. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole pääsyä sopiviin sosiaalisiin piireihin. Tämän takia moni hyvä mies menee hukkaan.
Minä uskon myös vahvasti siihen, että lähes ainoa tapa löytää kestävä suhde on olla ensimmäinen. Löysin ensimmäisen (ja ainoan) seurustelusuhteeni, kun satuin lähestymään festareilla yhtä juuri 20 vuotta täyttänyttä tyttöä, jota luulin vanhemmaksi. Hän oli muuttanut sinä syksynä maalta kaupunkiin opiskelemaan, ja oli siihen asti elänyt masentavan yksinäistä elämää kaukaisessa pikkupitäjässä uskonnollisten vanhempiensa kurin alla. Suhde ikävä kyllä loppui lyhyeen, kun tyttö huomasi lähes kaikkien miestuttaviensa yrittävän iskeä häntä, tajusi oman arvonsa ja lähti. Satuin olemaan ensimmäinen, mutta en harmillisesti ollut viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minulla on tällä hetkellä Tinderissä kaksi tykkäystä ja nolla paria. En saanut profiilia tehtyä Bumbleen tai Hingeen, kun yritin. Suomi24 Treffit ja muut perinteiset seuranhakuilmoitukset ovat toimineet vielä huonommin kuin Tinder. Kuvittelin sen riittävän, että olen treenattu, siisti, korkeakoulutettu ja sosiaalisesti aktiivinen mies, joka etsii elämänkumppania, mutta se ei näköjään riitä alkuunkaan.
Mihin sosiaalisesti aktiivinen mies tarvitsee deittisovelluksia? Tai riippuu tietysti, mitä sosiaalinen aktiivisuus sinulle tarkoittaa. Paljon luontaisemminhan ihmisiin tutustuu sosiaalisissa ympyröissä. Ihmisiin ja taas näiden ihmisten tuttuihin.
Kuvaatko muuten profiileissasi itseäsi sanalla kiltti? Voisin periaatteessa kiinnostuakin, koska ajattelisin että tämä taitaa
Teette ihmeellisiä oletuksia. Puolison löytäminen ei ole sellainen asia, jonka voi vain päättää tehdä, kun on kehittänyt itseään tarpeeksi. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole pääsyä sopiviin sosiaalisiin piireihin. Tämän takia moni hyvä mies menee hukkaan.
Lähes kaikki naiset kokevat tuntemattomiin miehiin tutustumsien pelottavaksi tai ahdistavaksi, joten ainoa tapa, jolla he voivat pariutua ja jota he kuvailevat sanoilla "se vain tapahtui", on valita tuttu mies omista sosiaalisista piireistään. Jos mies ei ole vaivihkaa päässyt näihin piireihin, hän tulee pysymään sinkkuna mahdollisesti koko ikänsä.
Jotta eivät erehtyisi sun kaltaiseen haitakkeeseen. Siinähän menisi elämä hukkaan ja terveys pilalle, kun rakkaussuhteen idea on antaa elämään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Se turhauttaa, koska tuntuu, ettei pelisäännöt ole reilut miehille. Itse yritän pitää huolta itsestäni ja olla hyvä tyyppi, mutta samaan aikaan naiset yliarvioivat oman tasonsa ja kuvittelevat ansaitsevansa kaiken maailman miesmallilentäjääkärit. Miksi naiset ei voi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse tuo suhteeseen?
Haluaisin itsekin tyttöystävän, joka on kiinnostunut minusta eli siitä mikä olen eikä siitä mitä voin tehdä tai olen saavuttanut. Naisille moinen taas tuntuu olevan myrkkyä, kun valittavat pinnallisuudesta ja esineellistämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia on alle 40-vuotiaissa paljon vähemmän kuin miehiä, joten heillä on kaikki valta. Se ei ole reilua, mutta se on todellisuutta.
Miksi tänne ei tuoda ulkomailta kauniita sinkkunaisia meille suomalaisille sinkkumiehille?
Nythän niitä on luojan kiitos alkanut tulla. Filippiineiltä hoitoalalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se turhauttaa, koska tuntuu, ettei pelisäännöt ole reilut miehille. Itse yritän pitää huolta itsestäni ja olla hyvä tyyppi, mutta samaan aikaan naiset yliarvioivat oman tasonsa ja kuvittelevat ansaitsevansa kaiken maailman miesmallilentäjääkärit. Miksi naiset ei voi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse tuo suhteeseen?
Haluaisin itsekin tyttöystävän, joka on kiinnostunut minusta eli siitä mikä olen eikä siitä mitä voin tehdä tai olen saavuttanut. Naisille moinen taas tuntuu olevan myrkkyä, kun valittavat pinnallisuudesta ja esineellistämisestä.
Mikä se sinä sitten olet? Ketään ei kiinnosta vaikka sinun lempivärisi tai tykkäätkö hernekeitosta. Sinua kuvaa eniten mitä elämälläsi teet, mitä olet opiskellut, millaista työtä teet, mitä harrastat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vauvakuume iskee, vaatimukset karisevat ja jäljelle jää vain se yksi vaatimus.
Miehen rahat?
Naisilla on ihan omat rahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se turhauttaa, koska tuntuu, ettei pelisäännöt ole reilut miehille. Itse yritän pitää huolta itsestäni ja olla hyvä tyyppi, mutta samaan aikaan naiset yliarvioivat oman tasonsa ja kuvittelevat ansaitsevansa kaiken maailman miesmallilentäjääkärit. Miksi naiset ei voi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse tuo suhteeseen?
Haluaisin itsekin tyttöystävän, joka on kiinnostunut minusta eli siitä mikä olen eikä siitä mitä voin tehdä tai olen saavuttanut. Naisille moinen taas tuntuu olevan myrkkyä, kun valittavat pinnallisuudesta ja esineellistämisestä.
Mikä se sinä sitten olet? Ketään ei kiinnosta vaikka sinun lempivärisi tai tykkäätkö hernekeitosta. Sinua kuvaa eniten mitä elämälläsi teet, mitä olet opiskellut, millaista työtä teet, mitä harrastat.
Olen ihminen. Sellainen kauniin muotoinen ja lempeä. Sen pitäisi olla tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se turhauttaa, koska tuntuu, ettei pelisäännöt ole reilut miehille. Itse yritän pitää huolta itsestäni ja olla hyvä tyyppi, mutta samaan aikaan naiset yliarvioivat oman tasonsa ja kuvittelevat ansaitsevansa kaiken maailman miesmallilentäjääkärit. Miksi naiset ei voi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse tuo suhteeseen?
Haluaisin itsekin tyttöystävän, joka on kiinnostunut minusta eli siitä mikä olen eikä siitä mitä voin tehdä tai olen saavuttanut. Naisille moinen taas tuntuu olevan myrkkyä, kun valittavat pinnallisuudesta ja esineellistämisestä.
Mikä se sinä sitten olet? Ketään ei kiinnosta vaikka sinun lempivärisi tai tykkäätkö hernekeitosta. Sinua kuvaa eniten mitä elämälläsi teet, mitä olet opiskellut, millaista työtä teet, mitä harrastat.
Et varmaan voi naisena kuvitella, että joku haluaa olla haluttu vain kehonsa takia.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat aika armollisia miehille vaatimuksineen. He ovat yhtäläisesti töissä, tekevät yleensä enemmän kotitöitä ja hoitavat/maksavat lapset, eikä kinua jatkuvasti kalliita lahjoja, hoitoja tai muuta.
Harvemmalla on mitään isoja ja järkähtämättömiä vaatimuksia esimerkisi puolison palkan, pituuden tai auton suhteen. Sen sijaan aika moni on tarkempi luonteen tai arvojen suhteen.
Naiset haistaa halveksunnan (kuten aloituksessa) miehiä paremmin ja todellakin kaikkoavat elleivät ole jotenkin masokistisia. Naisia halveksuva mies tuo suhteeseen ruman asenteensa, mikä on isompi ongelma kuin se, että mies onkin "vain" 179cm.
Miten halveksunta, jota aloituksessa ei edes ollut (se oli turhautumista, minkä tunnetaitoinen ihminen osaa tulkita), voidaan haistaa esimerkiksi seuranhakuilmoituksesta, jossa on vain muutama kuva ja hassu tekstinpätkä? Tutustumaan asti on vaikea päästä, olipa kyseessä netti tai todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat aika armollisia miehille vaatimuksineen. He ovat yhtäläisesti töissä, tekevät yleensä enemmän kotitöitä ja hoitavat/maksavat lapset, eikä kinua jatkuvasti kalliita lahjoja, hoitoja tai muuta.
Harvemmalla on mitään isoja ja järkähtämättömiä vaatimuksia esimerkisi puolison palkan, pituuden tai auton suhteen. Sen sijaan aika moni on tarkempi luonteen tai arvojen suhteen.
Naiset haistaa halveksunnan (kuten aloituksessa) miehiä paremmin ja todellakin kaikkoavat elleivät ole jotenkin masokistisia. Naisia halveksuva mies tuo suhteeseen ruman asenteensa, mikä on isompi ongelma kuin se, että mies onkin "vain" 179cm.
Miten halveksunta, jota aloituksessa ei edes ollut (se oli turhautumista, minkä tunnetaitoinen ihminen osaa tulkita), voidaan haistaa esimerkiksi seuranhakuilmoituksesta, jossa on vain muutama kuva ja hassu tekstinpätkä? Tut
Vanha viidakon fakta kuuluu näin - kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Jos fiilaat et tutustumaan on vaikee päästä, tällöin se myöskin näin on.
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/byo09t/experiment_i_am_bles…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat aika armollisia miehille vaatimuksineen. He ovat yhtäläisesti töissä, tekevät yleensä enemmän kotitöitä ja hoitavat/maksavat lapset, eikä kinua jatkuvasti kalliita lahjoja, hoitoja tai muuta.
Harvemmalla on mitään isoja ja järkähtämättömiä vaatimuksia esimerkisi puolison palkan, pituuden tai auton suhteen. Sen sijaan aika moni on tarkempi luonteen tai arvojen suhteen.
Naiset haistaa halveksunnan (kuten aloituksessa) miehiä paremmin ja todellakin kaikkoavat elleivät ole jotenkin masokistisia. Naisia halveksuva mies tuo suhteeseen ruman asenteensa, mikä on isompi ongelma kuin se, että mies onkin "vain" 179cm.
Miten halveksunta, jota aloituksessa ei edes ollut (se oli turhautumista, minkä tunnetaitoinen ihminen osaa tulkita), voidaan haistaa esimerkiksi seuranhakuilmoituksesta, jos
Vanha viidakon fakta kuuluu näin - kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Jos fiilaat et tutustumaan on vaikee päästä, tällöin se myöskin näin on.
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/byo09t/experiment_i_am_bles…
Elin tuossa uskomuksessa 18-vuotiaasta 30-vuotiaaksi, kun odotin toiveikkaasti löytäväni sopivan puolison ja perustavani hänen kanssaan perheen, mutta mitään ei koskaan tapahtunut.
Mikä on liian kova vaatimus?
Naiset ovat yksin, jos yksikään mies ei täytä vaatimuksia. Ja vaatimukset on jokaisella naisella JA miehellä erilaiset.
Mikä siinä on se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on liian kova vaatimus?
Naiset ovat yksin, jos yksikään mies ei täytä vaatimuksia. Ja vaatimukset on jokaisella naisella JA miehellä erilaiset.
Mikä siinä on se ongelma?
Ongelma on se, että ihmiset ovat yksinäisiä ja voivat siksi pahoin. Toinen ongelma on se, että perheitä ei muodostu, syntyvyys laskee ja talous romahtaa. Onhan näitä ongelmia.
Hassasin elämästäni liki 15 vuotta aika huonon äijän kanssa. Jostain syystä en ollut asettanut rimaa kovin korkealle, joten kun pääsin hänestä eroon, päätin että seuraavan on oltava aivan poikkeuksellisen hyvä tapaus. Ihme ja kumma, törmäsin sattumalta suoranaiseen kultakimpaleeseen. Periaatteessa häntä voisi sanoa tavikseksi, mutta tosiasia on, että hän on paljon parempi kuin tavis. Luonne ja arvot ovat sellaiset, että vastaavaan ei usein törmää.
25.v ei ollu Tinderii.