Lue keskustelun säännöt.
Jos et heti ensitreffeillä tunne "kemiaa" treffikumppania kohtaan, haluatko silti tavata uudelleen?
23.01.2025 |
Jos olet ensitreffeillä uuden tyypin kanssa ja hän on ihan kiva ja viihdyt hänen seurassaan, mutta et varsinaisesti tunne "kemiaa" häntä kohtaan tai ei kolahda kunnolla, niin annatko silti uuden mahdollisuuden ja haluat tavata toisenkin kerran? Kuinka monta kertaa suostut tapaamaan uudelleen, kunnes lopetat tapailun, jos ei ole ihastumisen tunteita muodostunut?
Itse ainakin ajattelen, että jos on ollut kivaa, niin voin mä vielä 1-2 kertaa uudelleen tava, mutta jos olen jo vaikka kolme kertaa tavannut jonkun eikä vieläkään ole tullut kiinnostusta, niin sitten lopetan tapaamiset.
Kommentit (40)
En ole koskaan tavannut naista johon tuntisin kipinää heti. Kyllä se yhteys on tullut vietetyn ajan kanssa pidemmällä aikavälillä.
Naiset eivät vain yleensä tätä halua, vaan heti pitäisi olla sänkyvalmis ja todennäköisesti myös valmis pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En harrasta ensisilmäyksellä ihastumista ollenkaan. Se on ehkä enemmän miesten juttuja. Joskus voin katsoa jotain ihmistä esim. ulkonäön perusteella ensitapaamisella, mutta poikkeuksetta se ensivaikutelma katoaa. En ole koskaan pitänyt ketään ihastusta ensitapaamisella puoleensavetävänä.
Olen ihan hyvä ihastumaan ihmisiin, mutta en koskaan saa ketään ihastumaan takaisin itseeni ns. työvoittona. Tapailemaan olen saanut, mutta ei siitä mitään tullut kuitenkaan. Olen usein myös hyvä ihastumaan takaisin, jos toinen aloittaa. Siinä on pientä viivettä, ja sen viiveen aikana tuntuu pieni ärsyyntyminen ja alkava paniikki siitä, että toinen näyttää ihastuneelta. Kun se viive on käytetty, ja jos mikään osapuoli ei ole paennut takavasemmalle syystä tai toisesta, niin sitten mahdollisesti itse putoan. En ehkä aina, mutta siihen on kyllä selvä taipumus. En ole varma, miten se tapahtuu, mutta joko ilmassa leijuu jotain, mitä vedän henkeen, tai sitten sellainen pöljän näköisenä toljottaminen vetoaa joihinkin sisäisiin hormonireseptoreihin. Olen vielä täydellä järjellä kun rekisteröin sen toljottamisen, ja siinä olisi mahdollisesti aikaikkuna paeta tai esim. loukata toista jollain tokaisulla tm. niin pahasti, että se häipyy. Se aikaikkuna olisi hyvä käyttää esim. tiedonkeruuseen, jos osaisi sellaista, mutta yleensä olen käyttänyt sen vain ahdistumiseen.
Kyllä, minulle sopii hidas tutustuminen, tai olisi sopinut nuorempana. Mutta parisuhteet eivät ole oikein minun juttuni, enkä käy enää treffeillä. Ajattelin olla yksikseen.
Annoin joskus toisen mahiksen kun kemiaa ei ollut mutta oli silti ihan mukavaa. Virhe. Jos kemiaa ei ole heti, sitä ei tule kuvioihin myöhemminkään. Mies sen sijaan ihastui palavasti, ja tunsin huijanneeni häntä suostumalla toisille treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen syntynyt tavismiehenä niin menisin hautaan asti poikuus tallella jos miettisin jotain kemioita ja kipinöitä.
Kunhan toinen on hoikka, lapseton ja riittää puhuttavaa niin jatkoon menee.
Ei sitä turhaan sanota, että reikä se on rinkelilläkin! 😌
Vierailija kirjoitti:
Kipinät testataan sängyssä.
Tämä on yleensä se viimeinen naula arkkuun, kun on kyse nuoresta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut naista johon tuntisin kipinää heti. Kyllä se yhteys on tullut vietetyn ajan kanssa pidemmällä aikavälillä.
Naiset eivät vain yleensä tätä halua, vaan heti pitäisi olla sänkyvalmis ja todennäköisesti myös valmis pettämään.
Määrittele "pidempi aikaväli". Se, mihin naiset eivät ole valmiita.
En ihan kerrasta laita poikki ellei joku aivan täysin pimee tyyppi. Yleensä kyllä jo tokan tapaamisen aikana tuntuu jos on kemiaa, etenkin fyysistä sellaista. Jos ei siinä kohtaa oo niin ei varmaan tuu olemaankaan.
-nainen '89
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan kerrasta laita poikki ellei joku aivan täysin pimee tyyppi. Yleensä kyllä jo tokan tapaamisen aikana tuntuu jos on kemiaa, etenkin fyysistä sellaista. Jos ei siinä kohtaa oo niin ei varmaan tuu olemaankaan.
-nainen '89
Sitten tietysti se, että minkä pituisista tapaamisista on kyse. Puoli tuntia vai koko päivä.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen syntynyt tavismiehenä niin menisin hautaan asti poikuus tallella jos miettisin jotain kemioita ja kipinöitä.
Kunhan toinen on hoikka, lapseton ja riittää puhuttavaa niin jatkoon menee.
Kun miettii keskivertosuomalaista niin tuossa on jo aika korkeat vaatimukset. Hoikkia alle 30% väestöstä, pitää olla puhelias eli sosiaalisesti taitava (tästähän suomalaiset tunnetaan). Siis selvästi keskivertoa parempi ulkonäkö ja sosiaaliset taidot. Tuollainen valioyksilö harvoin jää vaille vastakkaisen sukupuolen huomiota, joten lapsettomaksi jääminenkin epätodennäköisempää... Kovat on vaatimukset taviksella, mutta ei se tyhmä ole joka pyytää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos peruspalikat on kunnossa, niin kyllä mä ekojen treffien jälkeen sen pari kolme tai neljä kertaa vielä voin tavata. Tunnen itseni niin hyvin, että en mä koskaan ekoilla treffeillä ihastu kehenkään. Pakko antaa sille vähän aikaa. Ja koskaan ei ole vastaan tullut sellaista naista, jossa yhtään mikään asia ei nyt vähän alkuun häiritsisi. Niihin ei vain kannata takertua ja sitten kun on usemmat treffit taustalla ja minkäänlaista edes pientä ihastusta ei synny, niin sitten tietenkin lopetan. Mutta eräänkin naisen kohdalla juttu luisti, oli kaunis ja sellainen pieni orastava ihastus, tai ainakin mielenkiinto häntä kohtaan heräsi. Varsinaisesta ihastumisesta pystyin puhumaan kuitenkin vasta puolen vuoden kohdalla. Eli kyllä se aikaa vei.
Vierailija kirjoitti:
Kipinät testataan sängyssä.
Jos ei tunne kipinää, niin ei silloin mennä sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna ollessa sarjadeittailin ja aika nopeasti tajusi onko täysin mahdoton juttu. Ihan ok tyypin tapasin 2 jopa 3 krt ja sitten homma jäi siihen.
Ainoastaan ne ei missään nimessä -tyypit jätin yhteen kertaan.
En tunne yleensä koskaan mitään erityistä "kemiaa" mutta hyvän tyypin kohdatessa voi käydä useamminkin tapaamassa.
Vasta muutaman tapaamiskerran päästä selviää tuleeko koko hommasta mitään. Omanikäiset naiset eivät lähde ikinä toisille treffeille ellei jotain erityistä tunnetta ilmeisesti ole ollut mutta 10-15 vuotta nuoremmat lähtevät.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen näkee heti ekan 5 minuutin aikana. Yleensä jo ekat treffit päätyy sänkyyn. Osasta tulee pidempiä juttuja ja osa jää siihen yhteen kertaan. Miksi tyytyisin vähempiin kemioihin, kun tiedän millaista voisi olla. M40
Miksi tästäkin femcelit närkästyy, jos vastaan aloituksen kysymykseen? :D
Ei ihme, että olette monityytymättömiä naisia, kun katsotte ennemmin miehen tilin saldoa, kuin omaa fiilistä.
Fiilis menee ohi. Ruokaa tarttee edelleen.
En vaivautunut edes tapaamaan, ellei juttu luistanut netissä näkemättä poikkeuksellisen hyvin. Ja kyllä tapasin uudestaan sellaisia, jotka saattoivat olla eka tapaamisella hieman jännittyneitä.
Kyllä, olen valmis tapaamaan uudestaankin. Tunnen itseni; olen hitaasti lämpeävä enkä varmaan koskaan ole kokenut mitään jalat alta -fiilistä kenenkään kanssa ensikohtaamisella. Järkevintä on tavata ainakin pari kolme kertaa, paitsi jos toisesta paljastuu hyvin ikäviä puolia heti ekalla kerralla.
Kerran annoin tilaisuuden ja siinä meni pari vuotta hukkaan.
Kyllä sen heti tietää.
Ennen tinderiaikaa tavattiin ensin ihmisia ihan elavassa elamassa ja jos satuttiin ihastumaan ja toinenkin vaikutti kiinnostuneelta niin pyydettiin treffeille. Eli ensitreffeille ei edes paadytty jos jotain kipinaa ei jo ollut alunperinkin.
En osaa oikein kuvitella etta haluaisin useammille treffeille jos en tunne mitaan erityisempaa kiinnostusta, vaikka toinen olisi miten mukavan oloinen ja hyvan nakoinen. Tuntuisi pakkopullalta ja vaan jotenkin jarkihommalta jossa ei ole mitaan erityisia tunteita mukana.
Jos se toinen on tyyppiä "ihan kiva" niin en näe jos ei ole kipinää. Jos taas tulen ihan poikkeuksellisen hyvin toimeen ja meillä on tosi hauskaa yhdessä niin ehdottomasti. Usein saan kyllä sen kipinänkin aika pian jos toinen on todella hyvän tyypin oloinen. Usein silloin se kipinä on vain ensin jäänyt piiloon sen kaiken keskustelun alle ja tulee kyllä sitten kun fyysinen läheisyys tulee kuvaan.