Pitäisikö tuollaisen pienen koululaisen osata tervehtiä saman talon aikuista, jos aikuinen tervehtii ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölmöt vanhemmat ei oo osanneet kasvattaa, jos ei osaa tervehtiä.

Hölmö aikuinen ei ymmärrä, että moni lapsi vierastaa tuntemattomia. Emmehän me tiedä esim. miltä ap näyttää. Hän voi olla hyvinkin pelottava näky. 

ei. iana vanehmnan vika.

Minua ahdistaa vielä liki 70-vuotiaanakin muisto lapsuudesta jolloin mummolassa samaan aikaan ollut Ida rouva oli moittinut mummolle sitä etten ollut sanonut tälle vieraalle käsipäivää enkä niiannut tarpeeksi syvään. Aiheutatko sinäkin jollekin/joillekin lapselle/lapsille ahdistusta omilla vaatmuksillasi?

Ei pidä. Anna lasten olla rauhassa pakkomielteiltäs. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa vielä liki 70-vuotiaanakin muisto lapsuudesta jolloin mummolassa samaan aikaan ollut Ida rouva oli moittinut mummolle sitä etten ollut sanonut tälle vieraalle käsipäivää enkä niiannut tarpeeksi syvään. Aiheutatko sinäkin jollekin/joillekin lapselle/lapsille ahdistusta omilla vaatmuksillasi?

Ja varmaan tuli vielä kotona remmiä siitä hyvästä, kun et osannut käyttäytyä?

Yksi lapsistani oli niin ujo, että eskari-ikäisestä lähtien painostin, että hyviin tapoihin kuuluu vastata tervehdyksiin, vaikka jännittäisi. Siihen ikään asti annoin olla. Ja kyllä se onnistuikin. Muut lapseni ulospäin suuntautuneempia jo ihan pienestä moikkailuihin vastanneet.

Siis kirjoittelevatko ihmiset täällä tuollaisia kommentteja tosissaan? Kyllä meillä on aina talossa tervehdittty, ja naapurien lapset tervehtivät kyllä, olivat sitten minkä ikäisiä hyvänsä. Ja näin on ollut joka talossa, missä olen asunut. Ja jos jatkuvasti nähtäisiin, kyllä minäkin kysyisin, minkä nimisiä lapset ovat. Ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa kyse on osaamisesta. Harva lapsi haluaa puhua jollekin randomeukolle/ukolle. 

Ei tervehtiminen nyt vielä mitään puhumista ole. Kyllä käytöstapoihin kuuluu tervehtiminen, kotitalossa ja pihalla, koulussa, kaupassa, bussiin noustessa metsäpoluilla yms. 

Ujous ei estä pientä hymyä ja nyökkäystä, jos toinen on tervehtinyt ensin. Tietysti jos aikuinen on asennoitunut siten, että on ikäänkuin yläpuolella testaamassa tai määräämässä muita, hän on itse ongelmaihminen ja saisi mennä käytöskouluun. Tervehtimisen tarkoitus on olla huomaavainen toiselle, eikä tilaisuus kylvää epäsopua.

Vierailija kirjoitti:

Siis kirjoittelevatko ihmiset täällä tuollaisia kommentteja tosissaan? Kyllä meillä on aina talossa tervehdittty, ja naapurien lapset tervehtivät kyllä, olivat sitten minkä ikäisiä hyvänsä. Ja näin on ollut joka talossa, missä olen asunut. Ja jos jatkuvasti nähtäisiin, kyllä minäkin kysyisin, minkä nimisiä lapset ovat. Ihan normaalia.

Nimiä voi kysyä lasten vanhemmilta, jos kokee tarpeelliseksi, mutta pienet koululaiset on kyllä nykypäivänä pääasiassa opastettu niin, että vieraille ei puhuta eikä ainakaan omia henkilötietoja anneta. 

Eihän ne kaikki aikuisetkaan tervehdi. Minä lopetin erään vanhan asukkaan tervehtimisen, kun hän oikein ilkeästi kysyi, että kuka se sinä luulet olevasi. Jep, antaapa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa vielä liki 70-vuotiaanakin muisto lapsuudesta jolloin mummolassa samaan aikaan ollut Ida rouva oli moittinut mummolle sitä etten ollut sanonut tälle vieraalle käsipäivää enkä niiannut tarpeeksi syvään. Aiheutatko sinäkin jollekin/joillekin lapselle/lapsille ahdistusta omilla vaatmuksillasi?

Ja varmaan tuli vielä kotona remmiä siitä hyvästä, kun et osannut käyttäytyä?

Meillä ei kotona remmiä käytetty eikä edes näytetty.

Lapsen ei tarvitse tervehtiä. Hän on ehkä nepsy/ kotona ei ole neuvottu käyttäytymään tai vaihtoehtoisesti on peloteltu vieraiden aikuisten riskeistä lapsia kohtaan/ muuten vain ihan pihalla kaikesta muustakin. 

Luovuin jo ajat sitten siitä, että joku naapurin pentu osaisi tervehtiä. Liian suuria odotuksia heitä kohtaan. On helpompi sanoa ei, kun lapset (oikeasti vanhemmat) kuitenkin ovat myymässä harrastuksen tai leirikoulun vuoksi karkkipurkkejaan tai joulukalentereita.

Mulle käytöstavat on tosi tärkeitä mut oon lopettanut näin aikuisena tervehtimisen, pelkkää vaivaa. Moikkailu johtaa usein rupatteluun ja se eskaloi usein vettä myllyyn, miesnaapurista tuli vainooja ja vanhan mummon kanssa en jaksanut kuunnella sen valitusta kerrostalokyttäyksestään. Kun mulla on muutakin huolta kuin se, että onko muut kirjannu pyykkituvan kirjaan oikein. Tietysti asuinpaikka vaikuttaa, esimerkkini pk-seudulta.

Vierailija kirjoitti:

Hölmöt vanhemmat ei oo osanneet kasvattaa, jos ei osaa tervehtiä.

Tästä on kyse. 

Voi olla että suomalaiset ovat yleisesti aika ujoja, mutta kun suomalaislapsi on kulkenut naapuristossa sellaisen äidin, isän, mummin kanssa, joka aina tervehtii ja vastaa tervehdykseen, voi  6-vuotiaalta vaatia, että osaa. 

Asutaan kylläkin ok-taloalueella, mutta en todellakaan tervehdi naapuruston lapsia koskaan. En edes tunnista kuka on kenenkin ipana ja asuvatko kaikki tässä ravaavat lapset edes tässä. Aikuisista tervehdin vain niitä, jotka oikeasti tunnen.

No ei tarvitse tervehtiä. Itse ainakin haluan olla rauhassa naapurien kersoilta kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa vielä liki 70-vuotiaanakin muisto lapsuudesta jolloin mummolassa samaan aikaan ollut Ida rouva oli moittinut mummolle sitä etten ollut sanonut tälle vieraalle käsipäivää enkä niiannut tarpeeksi syvään. Aiheutatko sinäkin jollekin/joillekin lapselle/lapsille ahdistusta omilla vaatmuksillasi?

Ei tarvitse KOSKETTAA eikä NIIATA. Pitää osata sanoa HEI ja katsoa silmiin. Kunpa suomalaiset tajuaisivat, että tervehtiminen on yleismaailmallinen tapa! Sitä saattaa ok-talon hiljaisuudessa kasvanut luonnonujo mököttäjäpoika tai -tyttö tarvita jo, kun menee ensimmäisen kesätyöpaikan haastatteluun! 

minä olin lapsena niin ujo, etten saanut sanaa suustani, jos joku tervehti. Ei minua sitten kukaan viitsinyt yleensä tervehtiäkään, mutta vieläkin muistan, kuinka eräs naapurin nainen kerran tervehti ja hymyili kauniisti. En varmaan vastannut, mutta ajattelin, että onpas kaunis ja kiva nainen :). Ja olen jo viiskymppinen, edelleen sen muistan, ja siitä syystä itsekin aina hymyillen tervehdin pihan lapsia, vaikka eivät koskaan vastaisikaan. Se voi silti olla heille tärkeä asia. 

Pitäisi!

t. Pienen koululaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Miksi häiritset lapsia oletko vähän perv

Mistä asti naapurien tervehtiminen on muuttunut pervoudeksi?????

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Anna lasten olla rauhassa pakkomielteiltäs. 

Tätähän se on usein nykyään Suomessa, lapsille ei opeteta edes peruskäytöstapoja, Keski-Euroopassa opetetaan, tietenkin. Ujous ei ole puolustus sille, että lapsen ei tarvitse opetella käyttäytymään niin kin normaalit ihmiset. Se on ymmärrettävää, muuta siitä voi kasvaa sen verran pois, että pystyy edes tervehtimään naapurin setää tai tätiä, se on vähintä mitä ihmiseltä voi odottaa. Aikuisen tehtävä on hellästi kannustaa lasta ja rohkaista häntä, sekä näyttää hyvää esimerkkiä.