Miksi ihmiset välittävät lapsista mutta ei aikuisista?

Vierailija kirjoitti:

Jos maailmassa olisi vain pelkkiä lapsia jotka ei ikinä aikuistuisi, maailma olisi parempi paikka. 

Ei

Kärpästen herra elokuva

Lapsesta tulee välittävä aikuinen, kun hänestä välittää ja hoitaa hyvin.

Tove Jansson vastasi hyvin kun häneltä kysyttiin pitääkö hän lapsista: Kyllä, mutta en kaikista lapsista.

Lapset ovat pieniä aikuisia. Lapset herättävät suojelunhalua, aikuiset eivät niinkään. Aikuisella on arjessa vahvat kulissit pystyssä. Kulissi häviää kun ihminen kokee valtaisia vastoinkäymisiä, menetyksiä tai alkoholisoituu. 

Eipä ole kukaan vielä kertonut,  millaista olisi aikuisille suunnattu tuki ja apu,  jota yhteiskunnan pitäisi tarjota.  Kaikki näyttävät olevan melko yksimielisiä,  että lapset tarvitsevat tukea ja apua.  Hieman ristiriitaista aloituksen kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maailmassa olisi vain pelkkiä lapsia jotka ei ikinä aikuistuisi, maailma olisi parempi paikka. 

Ei

Kärpästen herra elokuva

Kärpästen herran asetelmaa vaan on epäonnisen sattuman myötä testattu todellisuudessakin, eikä käynyt lainkaan niin kuin kirjassa. Rutger Bergmanin kirja Hyvän historia käsittelee tätä aihetta monipuolisesti, suosittelen. Myös Hesarissa on ollut aiheesta artikkeli, mutta se on maksumuurin takana. 

Tiivistetysti: kun joukko koulupoikia ihan oikeasti joutui vastaavaan haaksirikkotilanteeseen, he auttoivat toisiaan, pitivät yhdessä huolta ruokahuollosta ja hoitivat loukkaantuneet. Eivät tappaneet ja syöneet toisiaan. 

Hyvä elämä lapselle. Paska elämä aikuiselle. Luonnon laki.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä elämä lapselle. Paska elämä aikuiselle. Luonnon laki.

Väärin!

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kukaan vielä kertonut,  millaista olisi aikuisille suunnattu tuki ja apu,  jota yhteiskunnan pitäisi tarjota.  Kaikki näyttävät olevan melko yksimielisiä,  että lapset tarvitsevat tukea ja apua.  Hieman ristiriitaista aloituksen kanssa.  

Aloituksessahan ei mainittu yhteiskuntaa. Itse ajattelen, että jokainen kynnelle kykenevä voi arjessaan osoittaa välittävänsä myös aikuisista. Antaa tilaa aikuisten huolille ja tunteille eikä vain kohauttaa olkiaan ja ajatella, että aikuiset huolehtii itse itsensä. Vastuu toki on jokaisella aikuisella itsestään eikä kukaan voi toisten puolesta tehdä asioita. Mutta kohdata voi toisensa ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kukaan vielä kertonut,  millaista olisi aikuisille suunnattu tuki ja apu,  jota yhteiskunnan pitäisi tarjota.  Kaikki näyttävät olevan melko yksimielisiä,  että lapset tarvitsevat tukea ja apua.  Hieman ristiriitaista aloituksen kanssa.  

Aloituksessahan ei mainittu yhteiskuntaa. Itse ajattelen, että jokainen kynnelle kykenevä voi arjessaan osoittaa välittävänsä myös aikuisista. Antaa tilaa aikuisten huolille ja tunteille eikä vain kohauttaa olkiaan ja ajatella, että aikuiset huolehtii itse itsensä. Vastuu toki on jokaisella aikuisella itsestään eikä kukaan voi toisten puolesta tehdä asioita. Mutta kohdata voi toisensa ihmisinä.

Aloituksessa ei ole,  mutta kommenteissa mainittiin terapia,  taloudellinen tuki,  hyväntekeväisyyskärjestöt jne.  Mä välitän myös aikuisista,  mutta en voi mennä tuntemattomilta enkä edes puolitutuilta utelemaan heidän huolistaan tai tunteistaan.  Moni suomalainen ei nykyisin halua edes sitä,  että naapuri kysyy pihalla,  mitä kuuluu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kukaan vielä kertonut,  millaista olisi aikuisille suunnattu tuki ja apu,  jota yhteiskunnan pitäisi tarjota.  Kaikki näyttävät olevan melko yksimielisiä,  että lapset tarvitsevat tukea ja apua.  Hieman ristiriitaista aloituksen kanssa.  

Aloituksessahan ei mainittu yhteiskuntaa. Itse ajattelen, että jokainen kynnelle kykenevä voi arjessaan osoittaa välittävänsä myös aikuisista. Antaa tilaa aikuisten huolille ja tunteille eikä vain kohauttaa olkiaan ja ajatella, että aikuiset huolehtii itse itsensä. Vastuu toki on jokaisella aikuisella itsestään eikä kukaan voi toisten puolesta tehdä asioita. Mutta kohdata voi toisensa ihmisinä.

Aloituksessa ei ole,  mutta kommenteissa mainittiin terapia,  taloudellinen tuki,  hyväntekeväisyyskärjestöt jne.   Mä välitän myös aikuisista,  mutta en voi mennä tuntemattomilta enkä edes puolitutuilta utelemaan heidän huolistaan tai tunteistaan.  Moni suomalainen ei nykyisin halua edes sitä,  että naapuri kysyy pihalla,  mitä kuuluu.

Ei niistä erikseen tarvitse udella, mutta toisaalta, jos näkee, että jollain vaikuttaa olevan raskasta, voi ehkä uskaltautua kysymään, miten menee. Vaikkei toinen haluaisikaan avata sen enempää, ihan vain se, että joku huomaa ja välittää voi tuntua hyvältä. Minä kohtaan kyllä ihan normaalin puheliaita ihmisiä nykyäänkin, ja ilmeisesti onnistun hyväksyvän ja luotettavan  tunnelman luomaan, kun monet lähes tuntemattomatkin usein avautuvat tuntemuksistaan ja vaikeuksistaan.