Deittailuun perehtynyt psykologi kehoittaa jatkamaan tutustumista deittikumppaniin

Kyllä mulle on käynyt näin. Olen vähän varautunut ja hitaasti lämpenevä luonne, ei se aina kerrasta ole selvää. Puolisoni kanssa tapailtiin parikin kertaa ja olin jo jättämässä hommaa sikseen, koska ei ollut kipinää. Mutta tavattiin sitten vielä, ja päädyttiin lähekkäin ja voi taivas, miten tämä mies osasi koskettaa ja suudella. Todellakin löytyi kipinää, kunhan päästiin kosketusetäisyydelle. 15 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä ja yhä on kipinä tallella. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joku yhteys tai kipinä pitää olla. Muutenhan voisi olla kenen tahansa halukkaan ja paperilla yhteensopivan kanssa.

Kipinä on myös hormonien ja perimän mahdollisuus vaikuttaa elämän tärkeimpiin päätöksiin.

Totta kai kipinää pitää olla. Mutta olisko tässä kyse siitä, että tunnistaako sen kipinän olemassa olon välttämättä ensitapaamisella, vai saattaisiko se löytyä myös myöhemmin? 

LouLou kirjoitti:

Ehkä voi tehdä kompromissin jatkaa treffailua henkilön kanssa, joka ei heti sytytä, ja samalla käydä treffeillä muidenkin tyyppien kanssa. Sitten lopulta jatkaa syvempää tapailua vain yhden kanssa.

Näissä on aina muttansa. 

Jos itse olisin tosi ihastunut jo heti, ja myöhemmin kuulisin ettei toinen ollut minusta alussa juurikaan kiinnostunut, ja olisi treffaillut ja tapaillut rinnallani muita selvitelläkseen itselleen, että olisinko nyt kuitenkin ihan ok.

Niin kyllä itselläni tunteet tuohon lässähtäisi.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Ehkä voi tehdä kompromissin jatkaa treffailua henkilön kanssa, joka ei heti sytytä, ja samalla käydä treffeillä muidenkin tyyppien kanssa. Sitten lopulta jatkaa syvempää tapailua vain yhden kanssa.

Näissä on aina muttansa. 

Jos itse olisin tosi ihastunut jo heti, ja myöhemmin kuulisin ettei toinen ollut minusta alussa juurikaan kiinnostunut, ja olisi treffaillut ja tapaillut rinnallani muita selvitelläkseen itselleen, että olisinko nyt kuitenkin ihan ok.

Niin kyllä itselläni tunteet tuohon lässähtäisi.

no sellaista se on nykypäivänä, että voi alkuun treffailla muitakin eikä vain yhtä.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Ehkä voi tehdä kompromissin jatkaa treffailua henkilön kanssa, joka ei heti sytytä, ja samalla käydä treffeillä muidenkin tyyppien kanssa. Sitten lopulta jatkaa syvempää tapailua vain yhden kanssa.

Näissä on aina muttansa. 

Jos itse olisin tosi ihastunut jo heti, ja myöhemmin kuulisin ettei toinen ollut minusta alussa juurikaan kiinnostunut, ja olisi treffaillut ja tapaillut rinnallani muita selvitelläkseen itselleen, että olisinko nyt kuitenkin ihan ok.

Niin kyllä itselläni tunteet tuohon lässähtäisi.

Miksi? Ihmiset ovat erilaisia, jotkut ihastuu ensisilmäyksellä ja toiset vaatii pidempää tutustumista. Mä itse voin pitää toista hyvännäköisenä, mutta en mä ihastu ennen kuin tunnen toista jo jonkin verran. Nykyisessä suhteessa pidin toisesta kyllä mutta ihastuksen ja rakastumisen tunteet tuli vasta myöhemmin. Se ei kuitenkaan vähennä niitä yhtään ja ollaan kyllä yhtä rakastuneita vaikka toisella ne tunteet heräsi aiemmin.

En silti kannata tuota neuvoa, että tapailee samalla muita koska siinä ei anna itselleen kunnollista mahdollisuutta keskittyä ihmiseen johon on tutustumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Ehkä voi tehdä kompromissin jatkaa treffailua henkilön kanssa, joka ei heti sytytä, ja samalla käydä treffeillä muidenkin tyyppien kanssa. Sitten lopulta jatkaa syvempää tapailua vain yhden kanssa.

Näissä on aina muttansa. 

Jos itse olisin tosi ihastunut jo heti, ja myöhemmin kuulisin ettei toinen ollut minusta alussa juurikaan kiinnostunut, ja olisi treffaillut ja tapaillut rinnallani muita selvitelläkseen itselleen, että olisinko nyt kuitenkin ihan ok.

Niin kyllä itselläni tunteet tuohon lässähtäisi.

Miksi? Ihmiset ovat erilaisia, jotkut ihastuu ensisilmäyksellä ja toiset vaatii pidempää tutustumista. Mä itse voin pitää toista hyvännäköisenä, mutta en mä ihastu ennen kuin tunnen toista jo jonkin verran. Nykyisessä suhteessa pidin toisesta kyllä mutta ihastuksen ja rak

No siis, jos itse olisin ollut heti tosi ihastunutja sydän pamppaillen odottanut aina toisen näkemistä, olettaen toisen tuntevan samoin.

Niin jos saisin kuulla toisen tulleen tapaamisiimme tyyliin suoraan edellisiltä treffeiltä, kun itse olen odottanut kovasti näkeväni toisen. Tai että meidän näkemisen pitänyt kalenteroida muiden treffien oheen.

Niin ei, en tosiaan tuon kuultua enää haluaisi jatkaa. Itsekin kuitenkin tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en useampia tapaillen.

Asiaa.

Faktahan on, että ensi silmäyksellä rakastujat rakastuvat pelkästään ulkonäköön sekä itse luomaansa mielikuvaan. (Mikä vastaa todellisuutta tai sitten ei, yleensä ei)

Vasta tutustuessa huomaa, sopivatko luonteet ja arvomaailmat yhteen, ja vasta kun tuntee toisen hyvine ja huonoine puolineen, voi aidosta rakkaudesta puhua.

Roihahtava ihastus on kuin tuleen syttyvä paperi; leimahtaa, palaa isolla liekillä ja sammuu nopeasti.

Tervaspuu syttyy hitaasti ja palaa pitkään ja lämpimänä, kuten oikea rakkauskin.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa.

Faktahan on, että ensi silmäyksellä rakastujat rakastuvat pelkästään ulkonäköön sekä itse luomaansa mielikuvaan. (Mikä vastaa todellisuutta tai sitten ei, yleensä ei)

Vasta tutustuessa huomaa, sopivatko luonteet ja arvomaailmat yhteen, ja vasta kun tuntee toisen hyvine ja huonoine puolineen, voi aidosta rakkaudesta puhua.

Roihahtava ihastus on kuin tuleen syttyvä paperi; leimahtaa, palaa isolla liekillä ja sammuu nopeasti.

Tervaspuu syttyy hitaasti ja palaa pitkään ja lämpimänä, kuten oikea rakkauskin.

Näin yritin itsellenikin selitellä, kun ex ei tavatessamme ja tapailun alussa näyttänyt olevan minusta kovinkaan kiinnostunut.

Ja tosiasia, päädyimme yhteen, koska ei ollut parempiakaan näköpiirissä. Eli tyytyi minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa.

Faktahan on, että ensi silmäyksellä rakastujat rakastuvat pelkästään ulkonäköön sekä itse luomaansa mielikuvaan. (Mikä vastaa todellisuutta tai sitten ei, yleensä ei)

Vasta tutustuessa huomaa, sopivatko luonteet ja arvomaailmat yhteen, ja vasta kun tuntee toisen hyvine ja huonoine puolineen, voi aidosta rakkaudesta puhua.

Roihahtava ihastus on kuin tuleen syttyvä paperi; leimahtaa, palaa isolla liekillä ja sammuu nopeasti.

Tervaspuu syttyy hitaasti ja palaa pitkään ja lämpimänä, kuten oikea rakkauskin.

Näin yritin itsellenikin selitellä, kun ex ei tavatessamme ja tapailun alussa näyttänyt olevan minusta kovinkaan kiinnostunut.

Ja tosiasia, päädyimme yhteen, koska ei ollut parempiakaan näköpiirissä. Eli tyytyi minuun.

No, hän ei sitten rakastunut sinuun. 

Ei kukaan ole väittänyt, että jos jatkaa tutustumista vaikkei kipinät sinkoile ensitapaamisella, että 100% varmasti rakastuminen tapahtuisi myöhemmin.

Mutta JOS niin tapahtuu, perustuu se johonkin todelliseen eikä kuviteltuun, tai pelkkään seksuaaliseen vetovoimaan.

Huonoin neuvo ikinä. Se kemia on myös intuitiota ja siihen kannattaa luottaa!

Nykyihminen on niin turta että mikään ei tunnu miltään. Vaalea kalpea olemus jossa ei hymyä ja välillä pitää tarkistaa lyökö edes sydän. Yritä siinä sitten tehdä vaikutus kun toinen on kuin ikirouta ja laahustava zombi. Hyvä jos edes kymmenen vuotta treffailua riittää lämmittämään kumppanin. 

Mä järjestin ystävälleni sokkotreffit, koska tiesin hänellä ja mieheni kaverilla olevan samanlaiset parisuhde-arvot. 

He menivät treffeille, sen jälkeen ystäväni sanoi että ihan mukava tyyppi, mutta ei hänen tyyliään, eikä viehätä ulkoisestikaan. Ja ettei haittaa jos ei mies enää ota yhteyttä. No, mies otti yhteyttä, puhuivat puhelimessa ja mies ehdotti uusia treffejä. Lopulta ystäväni päätti lähteä, koska pitäähän ihmisen syödä 😄 Jälleen sama fiilis, mukava tyyppi, mutta ehkei sen enempää. Mutta lähtivät kuitenkin kolmansille treffeille ja heillä oli ollut tosi hauskaa, ja ystävän silmissä mies alkoi jostain syystä näyttää hyvältä..

Nyt ovat olleet jo kauan naimisissa ja heillä on 5 lasta 😄 Ja heillä menee tosi hyvin.

Harvoin olen naisten kanssa kokeillut enempää kuin yhdet treffit, mutta silloin kun olen niin ei siitä mitään ole tullut ainakaan minun puoleltani. Jotenkin en usko että jos ei heti alkuun tärähdä jotenkin eläimellisellä tasolla, niin myöhemmin voisi yhtäkkiä nähdä toisen sillä tavalla.

up

Vierailija kirjoitti:

Asiaa.

Faktahan on, että ensi silmäyksellä rakastujat rakastuvat pelkästään ulkonäköön sekä itse luomaansa mielikuvaan. (Mikä vastaa todellisuutta tai sitten ei, yleensä ei)

Vasta tutustuessa huomaa, sopivatko luonteet ja arvomaailmat yhteen, ja vasta kun tuntee toisen hyvine ja huonoine puolineen, voi aidosta rakkaudesta puhua.

Roihahtava ihastus on kuin tuleen syttyvä paperi; leimahtaa, palaa isolla liekillä ja sammuu nopeasti.

Tervaspuu syttyy hitaasti ja palaa pitkään ja lämpimänä, kuten oikea rakkauskin.

On siinä paljon muutakin kuin ulkonäkö. Eleet, tapa kantaa itsensä, puhetyyli, mitä näitä nyt on.

Pitkällä aikavälillä tarvitaan molemmat, sekä fyysinen vetovoima että henkinen yhteensopivuus. Jos fyysinen kolahtaa heti, niin sitten on ainakin se jo pussissa eikä tarvitse sitä miettiä. Itse en ole koskaan syttynyt myöhemmin jos fyysinen ei kolahda heti, mutta ehkä joillakin voi niinkin käydä.

Vaikea jatkaa kun miehet usein häviää kun pieru saharaan ekatreffien jälkeen.