Deittailuun perehtynyt psykologi kehoittaa jatkamaan tutustumista deittikumppaniin

Hyvä idea. Kukaan nainen ei ole tähän mennessä halunnut toisille treffeille kanssani.

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu naisilta koska heillä on lyhyt pinna ja heidän pitää saada tietää sekunnin sisällä tapaamisesta onko kemiaa.

Eikö miehillä ole tätä Samaa ongelmaa?

?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole pikemminkin normi että ihastuminen syntyy siitä kun huomaa toisen ihastuneen sinuun?

Enpä ole typerämpää kuullut. Jos saat tietää että Trump ja Putin ovat ihastuneet sinuun, niin sinäkö ihastut heihin?

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.

Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?

Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.

PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?

 

Oletko joku yläasteikäinen? Ihastut jonkun VAATTEISIIN tai KAMPAUKSEEN?? Ja tunne HAIHTUU MUUTAMASSA VIIKOSSA????

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tämän psykologin kirjan Parinvalinnan salaisuus 

Kirjan agenda on se, että nainen ei saa haluta seksiä eikä romantiikkaa vaan pitää madalltaa kriteereitään ja tyytyä toverilliseen kumppanuuteen jonkun vanhan sedän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noin voi toimia vain, jos tietää, että jonossa on paljon muitakin ehdokkaita. Meidän tavallisempien pitää tyytyä siihen kohtuullisen sopivaan tai pysyä sinkkuna.

Mihin viittaat tällä? Tarkoitatko, että tavalliset eivät voi antaa pakkeja sekopäälle, vai että tavalliset eivät voi hakea sellaista tyyppiä, jonka kanssa olisi seksuaalista vetovoimaa ja jonka kanssa myös viihtyisivät? Herää kysymys, miten teidän suhteet oikein toimivat???

lisää kommentteja?

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse voisin testata tuota jatkossa. Itsekin periaatteessa olen sitä mieltä, että jos heti ensitapaamisella ei kolahda kunnolla, niin kyllä mä haluan silti tavata uudelleen. Tosin joskus kun olen näin ajatellut, niin sitten se mies ei halua tavata uudelleen eikä antaa toista mahdollisuutta.

Itse varmaan olisit innoissaan, jos mies sanoo että et herättänyt kiinnostusta. Mutta hän voi antaa sulle uuden mahdollisuuden tehdä vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut katkerasti, että jatkoin tutustumista vaikka vaisto sanoi muuta. 

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut katkerasti, että jatkoin tutustumista vaikka vaisto sanoi muuta. 

Minusta aloituksessa puhutaan eri asiasta. Vaisto varoittaa, ja varoituksia pitää kuunnella. Mutta jos ei hälytyskellot soi, niin sitten voi jatkaa tutustumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tämän psykologin kirjan Parinvalinnan salaisuus 

Kirjan agenda on se, että nainen ei saa haluta seksiä eikä romantiikkaa vaan pitää madalltaa kriteereitään ja tyytyä toverilliseen kumppanuuteen jonkun vanhan sedän kanssa.

No yli 5 vuotta selibaatissa eläneenä naisena ei ole kyllä minkäänlaista kiinnostusta mihinkään sekseihin, ennemminkin vaikuttaa vajaaälyisten touhulta hinkuttaa sukuelimiä toisiinsa kuin vimmaiset. Varsinkin jos ei ole tarkoitus lisääntyä, puhumattakaan jos pitää alkaa vielä tuon vuoksi mutiloimaan kehoaan tai vastaanottamaan myrkkyspermoja. Lapsetkin tunnetusti unnuttavat eli harrastavat itsetyydytystä, mutta parittelun simulointi on mielestäni vain todella typerää ja vammaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.

Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?

Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.

PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?

Normaali aikuinen ihminen ei ihastu siksi, että toisella on kivat vaatteet (nämä ovat niitä alakoululaisten ihastuksia), ja jos ihmisellä on terve kiintymyssuhdemalli ja terve suhdekäsitys, niin toisen sekopäisyys joko estää ihastumisen, tai sitten henkilöllä on sen verran järkeä, että ei jatka juttua ihastuksestaan huolimatta.

Ainakin itselläni ihastuminen vaatii se

Terve ihminen ei hakeudu siitossimulaatiosuhteeseen, joka on näppärästi brändätty romantiikaksi, parisuhteeksi, avoliitoksi tai jopa avioliitoksi. Perheellistymiseen tähtäävä suhde taas vaatii ihan muita asioita toimiakseen, kuin ihastumista ja maksimaalista panoenergiaa

Kyllä joku yhteys tai kipinä pitää olla. Muutenhan voisi olla kenen tahansa halukkaan ja paperilla yhteensopivan kanssa.

Kipinä on myös hormonien ja perimän mahdollisuus vaikuttaa elämän tärkeimpiin päätöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joku yhteys tai kipinä pitää olla. Muutenhan voisi olla kenen tahansa halukkaan ja paperilla yhteensopivan kanssa.

Kipinä on myös hormonien ja perimän mahdollisuus vaikuttaa elämän tärkeimpiin päätöksiin.

Tuollainen suhde on todennäköisesti paljon kestävämpi ja toimivampi, kuin palava suhde. Sitähän se kipinä tarkoittaa, että pitää olla jotakin kemiallisia reaktioita. Pariutumisen kannalta set että mies saa ulostettua siemenen kuppiin ihan vaikka ilman naista riittää. Ja niinkuin naisistakin ulostetaan nykyään vauvoja huumeilla ja veitsillä, voidaan niitä siemeniäkin tarvittaessa vähän "auttaa" ;-)

Minulla on kyllä tunteet roihahtaneet myöhemmin, vaikka alussa mies tuntui vähän hölmöltä ja epäkiinnostavalta. Kun löytyy joku yhteys, siitä se voi syvetä.

Siihen vaaditaan myös tahtoa.

Siinä mielessä järkevää, että alussa voi tehdä pienistä seikoista hätiköityjä johtopäätöksiä. Kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka jotkut treffit eivät mene odotusten mukaan. Tapailin aviomiestäni aikanaan, ja kolmansilla treffeillä tunnelma latistui ja ajattelin homman olevan jo siinä. Jatkoin kuitenkin ja huomasin sen olleen vaan oma fiilis kun odotukset eivät täyttyneet joiltain osin. Tietysti jos heti tuntee vaikka vastenmielisyyttä, on asia aivan eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut katkerasti, että jatkoin tutustumista vaikka vaisto sanoi muuta. 

Minusta aloituksessa puhutaan eri asiasta. Vaisto varoittaa, ja varoituksia pitää kuunnella. Mutta jos ei hälytyskellot soi, niin sitten voi jatkaa tutustumista.

Omalla kohdalla vaisto sanoi, että ei sytytä, mutta menin silti, kun en osannut varoa ja ajattelin ettei kukaan muu huoli. "Ehkä ne tunteet herää" (muutkin kuin turvallisuudentunne, joka yksin ei riitä vaikka välttämätön onkin). Ei hälytyskelloja, vaan tunteen puutetta, eikä muuttunut vuosienkaan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joku yhteys tai kipinä pitää olla. Muutenhan voisi olla kenen tahansa halukkaan ja paperilla yhteensopivan kanssa.

Kipinä on myös hormonien ja perimän mahdollisuus vaikuttaa elämän tärkeimpiin päätöksiin.

Tuollainen suhde on todennäköisesti paljon kestävämpi ja toimivampi, kuin palava suhde. Sitähän se kipinä tarkoittaa, että pitää olla jotakin kemiallisia reaktioita. Pariutumisen kannalta set että mies saa ulostettua siemenen kuppiin ihan vaikka ilman naista riittää. Ja niinkuin naisistakin ulostetaan nykyään vauvoja huumeilla ja veitsillä, voidaan niitä siemeniäkin tarvittaessa vähän "auttaa" ;-)

Pariutuminen, juuri ne mummin ja vaarin rakkaustarinatyyliset jutut joissa kuollaan muutaman päivän jälkeen toisistaan  70-vuotisen avioliiton jälkeen, on myös kemian liittoja.

Kemia saa haluamaan, ja yhteensopivuus tuo juuri heille hyvät jälkeläiset. Hormoniehkäisy voi häiritä parinvalintaan.

On asiat tehty vaikeiksi. Ennen näki baarissa korkeintaan puolessa tunnissa, onko kiinnostusta. Yleensä minuuteissa. Seuraavan kuukauden aikana selvisi, kannattaako jatkaa. Ainoa ongelma oli alkoholi. Voisihan tuo nykyäänkin toimia, ellei porukoilla olisi niitä tindereitä ym., joita pitää kokoajan selailla. Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa (yhteensä n. 25v), joista on myös lapsia, eikä niiden solmimiseen mennyt kovinkaan montaa tuntia. Eroja toki tuli, erilaisista syistä, mutta kaipa niitä tulee nettisuhteissakin.

Jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että moni parisuhde syntyy tuttava- tai kaveripiiristä henkilön kanssa, joka on tuttu mutta ei ollenkaan kiinnostava tai edes viehättävä. Kunnes joku päivä tähdet on oikeassa asennossa ja se oli siinä. Siinä ihastuu ja rakastuu persoonaan, ei ulkonäköön. Toki läheiset ihmiset alkaa näyttää kaunnimmalta mitä pitempään heidät tuntee. Luonne ratkaiseen <3

Mutta! jos vaisto sanoo ,juokse! niin sitähän kannattaa kuunnella.