Kumppanin etätyö ei miellytä minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä h.....vettiä teette kotona? Menkää töihin. 

Niin minä käynkin. Haluaisin työpäivän jälkeen tulla KOTIIN, en kenenkään konttoriin.

Ap

Ai koti muuttuu miehesi konttoriksi jos se tekee sielä töitä? Ihan oikeasti vaikuttaa siltä että sulle olisi paras ratkaisu muuttaa itteksesi jonnekin. Tuntuu että se mies on sulle ongelma eikä sen työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä h.....vettiä teette kotona? Menkää töihin. 

Niin minä käynkin. Haluaisin työpäivän jälkeen tulla KOTIIN, en kenenkään konttoriin.

Ap

Meillä on kotikonttorissa ovi.

Viihdyn kotona ja teen vielä etätöitä. Kyllä harmittaisi, jos puoliso haluaisi minut kodistani pois aina silloin tällöin. Ehkei sitten se oikea puoliso lopulta. 

No ymmärrän tuon kyllä. Eikö mies tosiaan käy missään vaan on sitten aina kotona? Pitäisiköhän hänen hankkia harrastuksia ja muutakin elämää kun työ? Kuulostaa aika ankealta tuommoinen arki, että on vaan 24/7 kotona.

Kamalinta on, jos sillä ei ole työhuonetta vaan hölöttää ne työasiat ja palaverit siinä yhteisessä tilassa.

Tehdään molemmat etänä, tosin poikaystävän pitää muutaman kuukauden välein aina kahdeksi päiväksi mennä toimistolle töihin.

Työpäivän lopuksi molemmat sulkee läppärit ja vaihdetaan pöytäkoneille pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mies on kotona AINA. Aiemmin kävi työpaikalla, joskus työmatkoillakin. Silloin ei niin haitannut ettei ollut omia harrastuksia tai kavereita, molemmilla oli kuitenkin jotain omaa elämää ja erillisyyttä ja muita ihmiskontakteja. Mutta nyt... Hän on kotona aina, koko ajan. Käy postilaatikolla ja joskus ruokakaupassa. Lapset vielä voi tunkea jonnekin hoitoon jos haluaa olla hetken yksin, mutta missä olis joku miesparkki jonne tuon voisi tuupata edes pariksi tunniksi? 

Kai sä ny itse pääset käymään töissä? Mä en, oon nyt työtön ja mies oloneuvos. Ei hetkeäkään rauhaa. Välillä ollaan peräti eri huoneissa ja salilla eri tiloissa vaikka samaan aikaan käydäänkin. 

Kyllä, käyn töissä. Mutta olisihan se kiva joskus olla yksin kotona. En minä töissä esim. laula kuulokkeet korvilla tai mast

Teillä on liian pieni koti, jos et voi siellä rauhassa laulaa, masturboida ja tavata kavereitasi puolisosi ollessa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mies on kotona AINA. Aiemmin kävi työpaikalla, joskus työmatkoillakin. Silloin ei niin haitannut ettei ollut omia harrastuksia tai kavereita, molemmilla oli kuitenkin jotain omaa elämää ja erillisyyttä ja muita ihmiskontakteja. Mutta nyt... Hän on kotona aina, koko ajan. Käy postilaatikolla ja joskus ruokakaupassa. Lapset vielä voi tunkea jonnekin hoitoon jos haluaa olla hetken yksin, mutta missä olis joku miesparkki jonne tuon voisi tuupata edes pariksi tunniksi? 

Kai sä ny itse pääset käymään töissä? Mä en, oon nyt työtön ja mies oloneuvos. Ei hetkeäkään rauhaa. Välillä ollaan peräti eri huoneissa ja salilla eri tiloissa vaikka samaan aikaan käydäänkin. 

Kyllä, käyn töissä. Mutta olisihan se kiva joskus olla yksin kotona. En min

Naurattaa tuo, että pitäis just silloin saada masturboida kun mies tekee töitä viereisessä huoneessa. No mikäs siinä kunhan ei ole palaveri menossa ja mikit päällä, jos sattuu olemaan vähän äänekkäämpi sessio..

Etätyöt on ok niin kauan, kun on erillinen työhuone siihen tarkoitukseen. Olen elänyt myös hetken sellaisessa tilanteessa, että toinen tekee etätöitä keittiön pöydän ääressä. Silloin, kun on itse samaan aikaan töissä, ei asia haittaa, kunhan työkamat siivotaan päivän päätteeksi pois. Mutta sitten, jos on itsellä vapaapäivä ja toinen on samassa tilassa tekemässä töitä, missä itse haluaisi viettää vapaata. Siinä tulee ongelmia ja paljon. Toki vietän vapaapäivänä aikaa myös kodin ulkopuolella, mutta varsinkin talviaikaan olen mielelläni myös kotona omia juttujani puuhailemassa. Mutta, kun toinen työskentelee samassa tilassa, pitäisi olla hiljaa ja koko ajan varoa, ettei pyöri vahingossa teamsin taustalla jossain yökkärissä jne. Todella perseestä, voin sanoa. Työhuone on aivan ehdoton. 

Mutta niinkuin joku jo kirjoittikin, on siinä toisen etätyössä se miinus, että toinen on aina kotona. Vapaapäivänä olisi kiva, kun saisi olla kerrankin yksin kotona, mutta ei, siinä se toinen pyörii kuulokkeet päässä kotivaatteissaan. Ja jatkuva etätyö tekee toisesta jotenkin vähän homsuisen näköisen. Siis se, kun ei käy missään, niin ei myöskään peseydy yhtä usein ja laahustaa kaiken aikaa niissä kotivaatteissa.  

Ihan etätöistä riippumatta erilliset asunnot on myös varteenotettava vaihtoehto, ainakin jos ei ole lapsia. Ei kannata elää elämäänsä sellaisella automaatiolla, että yhdessä asuminen välttämättä kuuluu parisuhteeseen, vaikka se ei itselle sopisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mies on kotona AINA. Aiemmin kävi työpaikalla, joskus työmatkoillakin. Silloin ei niin haitannut ettei ollut omia harrastuksia tai kavereita, molemmilla oli kuitenkin jotain omaa elämää ja erillisyyttä ja muita ihmiskontakteja. Mutta nyt... Hän on kotona aina, koko ajan. Käy postilaatikolla ja joskus ruokakaupassa. Lapset vielä voi tunkea jonnekin hoitoon jos haluaa olla hetken yksin, mutta missä olis joku miesparkki jonne tuon voisi tuupata edes pariksi tunniksi? 

Kuulostaa siltä, että sinäkin olet aina vain kotona........

Ei, en ole. Mutta onhan se erilaista omaa aikaa töissä, kirjastossa, leffassa, salilla, kaupassa tai kaverilla kuin omassa kodissa.

Toinen mikä on mietityttänyt on lasten itsenäistyminen, kun esim. 11v ei ole ollut vissiin koskaan tuntia yksin kotona, kun isä on aina paikalla. Kai siihenkin olisi joskus hyvä saada tilaisuus. Isompi lapsi ehti olla ennen koronaa ja etätöitä koulun jälkeen yksin ja harjoitella aamulla yksin lähtemistä, nuoremman kohdalla tällaisia tilanteita ei vain ole. Ehkä sitten omaan kämppään muutettua parikymppisenä?

Itse teen etätöitä 99% työajastani ja ymmärrän kyllä ongelman. Aloitin kuitenkin työpaikassa, jossa oli 100% läsnäolopakko, mutta sitten tuli korona ja työtavat muuttuivat. Kyllä tässä erakoituu, teen pitkiä päiviä. Toki voisin mennä konttorille, mutta minulla on tunnin matka suuntaansa, joka on tietenkin palkatonta aikaa. Jos käytän matkoihin 2h päivä niin joku porkkana siinä pitäisi olla, mutta kun työni ei vaadi toimistolle menoa. Erillistä työhuonetta ei ole ja teen töitä mieluiten ison keittiön pöydän äärellä. Toki kun muu perhe kotiutuu siirryn pieneen makuuhuoneeseen pienen pöydän ääreen. 

"Naurattaa tuo, että pitäis just silloin saada masturboida kun mies tekee töitä viereisessä huoneessa. No mikäs siinä kunhan ei ole palaveri menossa ja mikit päällä, jos sattuu olemaan vähän äänekkäämpi sessio." 

Ei tarvitse masturboida juuri silloin kun mies tekee töitä (meidän makuuhuoneessa), mutta se oli ennen ainoa asia jolle hän kotoa poistui säännöllisesti, ja nykyään kun ei ole edes sitä. Maaliskuun 2020 jälkeen en ole ollut yli varttia yksin kotona ja ne vartitkin on varsin ennakoimattomia. 

Eroa ja muuta omaan kotiin, niin saat olla yksin. Viihdyn kotona ja jos se olisi ongelma puolisolle, niin erohan siitä tuli. 

Kk"No ymmärrän tuon kyllä. Eikö mies tosiaan käy missään vaan on sitten aina kotona? Pitäisiköhän hänen hankkia harrastuksia ja muutakin elämää kun työ? Kuulostaa aika ankealta tuommoinen arki, että on vaan 24/7 kotona."

Ei ole harrastuksia, ei kavereita, ei mitään muita menoja. Ruokaupassa tosiaan käy välillä (ja just joku auton katsastus tai huolto satunnaisesti), ja sitten jos minä houkuttelen mukaan leffaan/ravintolaan/isovanhemmille tms. mutta ei itsekseen. Eikä kaipaa eikä ole koskaan kaivannut, jotenkin vielä ymmärsin silloin kun kävi töissä mutta nyt tuntuu aika äärimnäiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Eroa ja muuta omaan kotiin, niin saat olla yksin. Viihdyn kotona ja jos se olisi ongelma puolisolle, niin erohan siitä tuli. 

Mä ajattelen että "viihdyn kotona" ja "poistun vain kaupalle tunniksi kahden viikon välein" on vähän eri asteisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa ja muuta omaan kotiin, niin saat olla yksin. Viihdyn kotona ja jos se olisi ongelma puolisolle, niin erohan siitä tuli. 

Mä ajattelen että "viihdyn kotona" ja "poistun vain kaupalle tunniksi kahden viikon välein" on vähän eri asteisia. 

Ja siinäkin on aste-ero että onko joku asia ärsyttävä vai eron arvoinen. Kai sitä saa olla jostain yksittäisestä asiasta turhautunut tai harmissaan vaikka ei olisikaan suhdetta heittämässä romukoppaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kk"No ymmärrän tuon kyllä. Eikö mies tosiaan käy missään vaan on sitten aina kotona? Pitäisiköhän hänen hankkia harrastuksia ja muutakin elämää kun työ? Kuulostaa aika ankealta tuommoinen arki, että on vaan 24/7 kotona."

Ei ole harrastuksia, ei kavereita, ei mitään muita menoja. Ruokaupassa tosiaan käy välillä (ja just joku auton katsastus tai huolto satunnaisesti), ja sitten jos minä houkuttelen mukaan leffaan/ravintolaan/isovanhemmille tms. mutta ei itsekseen. Eikä kaipaa eikä ole koskaan kaivannut, jotenkin vielä ymmärsin silloin kun kävi töissä mutta nyt tuntuu aika äärimnäiseltä. 

Minä harrastan kotona. Teen kotijumppaa omalla painolla, soitan sähköpianoa ja maalaan tauluja sekä luen paljon. Pitääkö ne harrastukset nyt olla kodin ulkopuolella?

No sinä alat elättää teitä molempia ja kumppanisi alkaa oloneuvokseksi. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kk"No ymmärrän tuon kyllä. Eikö mies tosiaan käy missään vaan on sitten aina kotona? Pitäisiköhän hänen hankkia harrastuksia ja muutakin elämää kun työ? Kuulostaa aika ankealta tuommoinen arki, että on vaan 24/7 kotona."

Ei ole harrastuksia, ei kavereita, ei mitään muita menoja. Ruokaupassa tosiaan käy välillä (ja just joku auton katsastus tai huolto satunnaisesti), ja sitten jos minä houkuttelen mukaan leffaan/ravintolaan/isovanhemmille tms. mutta ei itsekseen. Eikä kaipaa eikä ole koskaan kaivannut, jotenkin vielä ymmärsin silloin kun kävi töissä mutta nyt tuntuu aika äärimnäiseltä. 

Minä harrastan kotona. Teen kotijumppaa omalla painolla, soitan sähköpianoa ja maalaan tauluja sekä luen paljon. Pitääkö ne harrastukset nyt olla kodin ulkopuolella?

Lisäksi ulkoilen eli käyn kunnon lenkillä ennen etätöiden alkua sekä teen happihyppelyn ruokatunnilla. Ilalla en todellakaan lähde enää mihinkään vaan keskityn harrastuksiini. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mies on kotona AINA. Aiemmin kävi työpaikalla, joskus työmatkoillakin. Silloin ei niin haitannut ettei ollut omia harrastuksia tai kavereita, molemmilla oli kuitenkin jotain omaa elämää ja erillisyyttä ja muita ihmiskontakteja. Mutta nyt... Hän on kotona aina, koko ajan. Käy postilaatikolla ja joskus ruokakaupassa. Lapset vielä voi tunkea jonnekin hoitoon jos haluaa olla hetken yksin, mutta missä olis joku miesparkki jonne tuon voisi tuupata edes pariksi tunniksi? 

No lähde ite helvettiin sieltä äläkä vingu