Lue keskustelun säännöt.
Deittailuun perehtynyt psykologi kehoittaa jatkamaan tutustumista deittikumppaniin
22.01.2025 |
https://www.eeva.fi/jutut/hanna-markuksela
https://www.mtv.fi/lyhyet/05c029ab01db6fd5d6fe/video-parinvalinnan-sala…
Noissa linkeissä on haastateltu psykologi Hanna Markukselaa, joka on perehtynyt parinvalinnan psykologiaan ja tehnyt siitä tietokirjan.
Hän kannustaa ihmisiä jatkamaan tutustumista uuden treffikumppanin kanssa, vaikka ensitapaamisella ei vielä tuntuisikaan siltä, että kipinät lentäisi tai tuntuisi vahvaa kemiaa. Hän on sitä mieltä, että kannattaa arvioida sitä, onko toisen kanssa kivaa ja turvallista olla.
Mitä mieltä olette? Itse olen kerran jatkanut tapailua yht. 2kk miehen kanssa, johon minulla ei missään vaiheessa tullut ihastumisen tunnetta. Ja oikeastaan miehellä oli samat fiilikset, tosin hän olisi silti halunnut jatkaa tutustumista. Sitten olen myös muutaman kerran tavannut uutta miestä 1-2 kertaa uudelleen ensitreffien jälkeen, mutta joka kerta kumpikin on ollut samaa mieltä, että ei kannata jatkaa tutustumista.
Onko teille koskaan käynyt niin, että tunteet ovat heränneet kun olette vain sinnikkäästi jatkaneet treffailla?
Kommentit (56)
Olen katunut katkerasti, että jatkoin tutustumista vaikka vaisto sanoi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin testata tuota jatkossa. Itsekin periaatteessa olen sitä mieltä, että jos heti ensitapaamisella ei kolahda kunnolla, niin kyllä mä haluan silti tavata uudelleen. Tosin joskus kun olen näin ajatellut, niin sitten se mies ei halua tavata uudelleen eikä antaa toista mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut katkerasti, että jatkoin tutustumista vaikka vaisto sanoi muuta.
Mitä tapahtui?
Eikö se ole pikemminkin normi että ihastuminen syntyy siitä kun huomaa toisen ihastuneen sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole pikemminkin normi että ihastuminen syntyy siitä kun huomaa toisen ihastuneen sinuun?
No minulla ainakin on monta kertaa ollut ihastuminen yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.
Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?
Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.
PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?
Ehkä voi tehdä kompromissin jatkaa treffailua henkilön kanssa, joka ei heti sytytä, ja samalla käydä treffeillä muidenkin tyyppien kanssa. Sitten lopulta jatkaa syvempää tapailua vain yhden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisen miesystävän kanssa ensikontakti oli netissä. Kirjoteltiin jonkun aikaa ennen ekaa tapaamista. Tykkäsin hänen ajatuksenjuoksusta ja tavasta ilmasta itteään. Selvästi fiksu kaveri ja hauska myös. Kasvokuvat oli nähty ku tavattiin ekan kerran.
Kun näin hänet ekaa kertaa ni ajattelin, että ou nou. Ulkonäkö ei varsinaisesti sykähdyttänyt. Meillä oli kuitenkin kiva ilta yhdessä ja sovittiin, että otetaan ehdottomasti uusiksi. Aika äkkiä huomasin ihastuneeni häneen. Ja hän ihastui muhun. Siinä kävi niin, että mitä enemmän ihastui sitä vähemmän ulkonäkökö merkitsi. Ja kun ihastus syveni rakkaudeksi, on hän alkanut näyttää mun silmään oikein kivalta.
Eli onneksi tavattiin uudestaan ja uudestaan ja.... Meillä on jotain hienoa. Ja tästä pidetään kiinni.
Ei ole yhdenkään naisen kanssa mennyt jalat alta ekoilla treffeillä niin, että sitä näkisi vain pelkkiä sydämiä. Kyllä se on aina vaatinut tutustumista useiden tapaamisten kautta, ennen kuin se ihastuminen on syttynyt. Mutta meitä on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanna voi itse tapailla puolestani vaikka kaikkia suomen miehiä ja tutustua heidän upeaan sielunelämäänsä. Minä pysyttelen omillani, kiitos
Onhan noista "kallonkutistajista" näyttöä rikostilastoissakin. Älkää nyt vaan kaikkia höyrypäitä uskoko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.
Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?
Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.
PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?
Normaali aikuinen ihminen ei ihastu siksi, että toisella on kivat vaatteet (nämä ovat niitä alakoululaisten ihastuksia), ja jos ihmisellä on terve kiintymyssuhdemalli ja terve suhdekäsitys, niin toisen sekopäisyys joko estää ihastumisen, tai sitten henkilöllä on sen verran järkeä, että ei jatka juttua ihastuksestaan huolimatta.
Ainakin itselläni ihastuminen vaatii sen, että toiseen tuntee seksuaalista vetovoimaa, hänen kanssaan on hyvä olla, synkkaa hyvin ja viihdyn hyvin hänen kanssaan. Ja lisäksi, että hän tuntuu ihmisenä kiinnostavalta. Varsinaista ihastumista ei tarvitse tulla ensitapaamisella, MUTTA nämä äsken luettelemani asiat täytyisi kyllä toteutua - silloin itsellä on sopivasti innostunut ja kiinnostunut fiilis, JA silloin ihastuminen on mahdollista. Jos jokin näistä mainitsemistani puuttuu, en kyllä tapaisi enää uudestaan.
Ei onnistu naisilta koska heillä on lyhyt pinna ja heidän pitää saada tietää sekunnin sisällä tapaamisesta onko kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu naisilta koska heillä on lyhyt pinna ja heidän pitää saada tietää sekunnin sisällä tapaamisesta onko kemiaa.
Eikö miehillä ole tätä Samaa ongelmaa?
Olen lukenut tämän psykologin kirjan Parinvalinnan salaisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.
Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?
Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.
PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?
Normaali aikuinen ihminen ei ihastu siksi, että toisella on kivat vaatteet (nämä ovat niitä alakoululaisten ihastuksia), ja jos ihmisellä on terve kiintymyssuhdemalli ja terve suhdekäsitys, niin toisen sekopäisyys joko estää ihastumisen, tai sitten henkilöllä on sen verran järkeä, että ei jatka juttua ihastuksestaan huolimatta.
Ainakin itselläni ihastuminen vaatii se
Noin voi toimia vain, jos tietää, että jonossa on paljon muitakin ehdokkaita. Meidän tavallisempien pitää tyytyä siihen kohtuullisen sopivaan tai pysyä sinkkuna.
Ei ollut varsinaisesti deiteistä kyse, mutta eksän kanssa törmäiltiin usein pikkukaupungin yöelämässä ja päädyttiin usein samaan osoitteeseen. Mitään ihastumista en tuntenut, olin lähinnä yksinäinen ja siksi seura kelpasi. Niin siinä lopulta kävi että 10 vuotta meni sitten samassa osoitteessa. Kyllä mä häneen ajan myötä ihastuin ja ainakin silloin ajattelin että rakastuinkin, mutta toisaalta syyt eroon oli juuri ne, miksi en alkuun ollut hänestä enempään kiinnostunut.
En ole ikinä ihastunut sillä tavalla, että näkisin saman tien sydämiä. Mulle ihastus on sitä että kiinnostun ihmisestä ja haluan tutustua häneen lisää. En mä odota sen enempää enkä rakastu ensisilmäyksellä mielikuvaan, vaan annan mahdollisuuden jos ihmisessä on jotain kiinnostavaa ja on edes jotain yhteistä. Jos taas ekoilla deiteillä tunne on se, ettei halua tutustua enempää niin en mä näe syytä yrittää. Yleensä näin käy, jos toinen on ärsyttävä, ilkeä yms.
Nykyisen kanssa ekoista deiteistä on 8 vuotta. Kiinnostuin ja halusin tutustua. Se sama tunne on edelleen. Haluan edelleen tutustua häneen lisää. Toki mukaan tunneskaalaan on tullut myös rakkaus sitä kaikkea kohtaan, mitä hänestä jo tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisen tunne (niin mukava kutina kuin se onkin) on huonoin ja epäluotettavin indikaattori suhteen jatkon kannalta.
Sitähän voi ihastua ihan millä perusteella tahansa: Toisella on vaikka vain kivat vaatteet, kampaus, tjsp?
Mutta voi ihmisenä olla täysi sekopää. Silloin ihastuminen estää terveen harkintakyvyn, eikä näe selviä asioita.
PAras tapa on ilman muuta antaa suhteelle aikaa kehittyä. Ihastumisen tunne haihtuu joka tapauksessa muutamassa viikossa. Entä sen jälkeen?
Olen täysin erilainen. Ihastumiseni on sellaista että kun kolahtaa niin ihastumisen tunne jatkuu sellaiset 3 vuotta. Kunhan on kunnolla kipinää. Ilman vahvaa kipinää on mun kohdalla ajanhukkaa tutustuilla yhtään.
Ohhoh onpa ihan uusi ja hurja idea! Että VÄLTTÄMÄTTÄ ei heti näe tähtiä ja pyöri sukat jaloissa ja silti voi olla se oikea.