Yle: Naiset ovat miehiä tyytyväisempiä elämäänsä ilman parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällä palstalla ole ainuttakaan naista, joka on tyytyväinen mieheensä?

Jo Kalevalasta näkee, kuinka naiset ovat aina vinkuneet miehensä huonoutta. Vastaavaa eivät miehet tee!!!

Ja Kanteletar ja Suomen kansan vanhat runot

Mä oon ihan tyytyväinen mieheeni. En rakasta häntä mutta en ole vaihtamassakaan.

Turha tänne on mitään kirjoittaa, kun ne valikoidaan ja myöhemmin poistetaan mikäli narratiivin vastaisia.

Nauttikaa vihapuheistanne.

Vierailija kirjoitti:

Tälle ilmiölle Ylen uutisten asiantuntija osasi kertoa myös syyn. Hänen mukaansa miehet ovat seksuaalisempia ja säännöllisen seksin puute tekee siten miehistä ilman parisuhdetta onnettomampia. Tämä ei ollut uutinen muille kuin kuivavittuisille palstalaisille. Koko ajan on sanottu, että naiset on pihtareita ja naiset ei ole yhtä seksuaalisia kuin miehet. Mutta palstamamman mukaan se on vale, että naiset on ihan yhtä seksuaalisia ja tahtovat seksiä siinä missä miehetkin. Niinpä niin. No asiantuntijan mukaan näin ei kuitenkaan ole. Naisista tulee neljänkympin jälkeen kuivavittuja, jotka lotraa jollain vagisan-lotioneilla ja silti ei hormoonitoiminta anna seksille myöten. Ollaan vaan kollektiivisesti katkeria nuorille hedelmällisille naisille, jotka haluavat näyttäytyä seksuaalisesti ja joita seksi vielä kiinnostaa.

Tämä on se ero! Miehet on hedelmällisiä ja seksuaalisesti haluavia ihmisiä pitkälle vanhuuteen. Naisilla pimppaloora kuivahtaa ja

Olen niin pahoillani, että evoluutio on tuottanut naisen (esi)vaihdevuodet ihan vain sinun harmiksesi.

"Jos haluissa on eroa ongelmaksi asti, niin siitä pitäisi voida keskustella, mutta yleistä on syyttää toista, että tämä on vääränlainen. Kukaan ei voi omille hormoneilleen mitään."

Ei sille tosiaankaan mitään voi, että sitä laatikkoleukakirurgilentäjää tekee niin hirveästi mieli aina oviksen aikaan. Pakko mennä kun hormonit vie naista.

Mua vähän huvittaa, miten joillekuille parisuhteessa oleminen on niin tärkeää. Mä en ole koskaan ollut parisuhteessa enkä ole siihen vielä kuollut. Ihmiset ne vaan ovat erilaisia.

Näin naisena ja heterona voisin sanoa, ettei se miehen passaaminen ja oikkujen täyttäminen ole mikään onni ja autuus. Ihanampaa on pitää nämä vitu*nvinkujat kaukana. Erittäin tyytyväinen olen nyt, naimisissakin olen ollut, joten jotain tiedänkin, joten turhaan nämä vinkujat mollaavat. Miestä en suostu ottamaan samaan huusholliin, siitä ei ole mitään iloa tai autuutta.

Niin varmaan joo! :D

Kattokaa nuoria sinkkunaisia. Työttömiä, huonosti koulutettuja, syrjäytyneitä, ei kavereita, ei harrastuksia, köyhiä, mt-ongelmia, ilmastoahdistusta ja Palestiinan lippu seinällä pienessä valkoisessa yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Turha tänne on mitään kirjoittaa, kun ne valikoidaan ja myöhemmin poistetaan mikäli narratiivin vastaisia.

Nauttikaa vihapuheistanne.

Turha tästä on lätistä sen enempää muutenkaan. He pariutuvat, jotka haluavat ja kykenevät, jotkut ovat onnellisia ja toiset onnettomia yksin ja käsittelevät asian miten kykenevät. Sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Miten sallaista voi verrata jos ei ole ollut parisuhteessa? Jo on ajatukset. Kuka naisille raskaat työt tekee, kuten kauppakassin kantamisen tai pyörän kumeihin ilmaa?

Kauppakassit hoituvat kantamalla, polkupyörän kumit pumpulla.

Ne mitä ei osaa tehdä, voi ostaa palveluina.

Mä taas on paljon tyytyväisempi parisuhteessa. Ehkä johtuu siitä, että olin yksinäinen nuori ja lapsi, eikä ollut "suuria tukiverkkoja". Aina sain olla yksin. Nyt on ihana kun on rakas ihminen joka tukee ja välittää ja halaa. Ja minulle halaukset ja läheisyys on tärkeitä. Kumppanini on myös hauska ja saan nauraa maha kippuralla joskus. Harrastetaan kaikenlaista yhdessä. En osaisi kuvitella elämää sinkkuna, kun en nähnyt siinä mitään hyvää (ei kavereita, en tykkää bilettää tai käydä yksin juuri missään, en tykkää irtoseksistä)

Naiset bikineissä vaihtamassa renkaita. Uulalaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan joo! :D

Kattokaa nuoria sinkkunaisia. Työttömiä, huonosti koulutettuja, syrjäytyneitä, ei kavereita, ei harrastuksia, köyhiä, mt-ongelmia, ilmastoahdistusta ja Palestiinan lippu seinällä pienessä valkoisessa yksiössä.

Tuntemani nuoret naiset ovat kutakuinkin kuvailemasi vastakohta. Missä ihmeen piireissä sä liikut?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällä palstalla ole ainuttakaan naista, joka on tyytyväinen mieheensä?

No mä oon ja en ole. Noin viitisen vuotta ajattelin löytäneeni todellisen kultakimpaleen ja todella panostin suhteeseen tämän miehen kanssa. Edellinen suhde oli aika sairas, niin olin tästä ihan tavallisesta tosi kiitollinen. Joka päivä. 

Sitten meille syntyi lapsi ja mies alkoi viettämään enemmän aikaa poissa kotoa. Vauva oli tosi vaikea ja valvotti yöt ja päivät. Molemmat oltiin väsyneitä. Mies ei enää tainnut vauvan takia haluta tulla kotiin, vaan vietti yhä pidempiä päiviä töissä. Minä odotin, me odotimme. Oli tosi raskasta olla lähes 24/7 yksin jatkuvasti itkevän vauvan kanssa. 

Ajan mittaa mies alkoi muuttua myös riidanhaluiseksi, keksi riidan aiheen ihan mistä tahansa. Lähti ovet paukkuen ajelulle tai lähikuppilaan kahville. Minä ymmärsin. Olihan meillä raskasta. Töissä oli raskasta.

Seksiäkin olin antanut niin paljon, kuin mies halusi. Välillä nukahdin kesken seksin, koska olin niin väsynyt. Tästäkin mies suuttui. 

Vauvan ollessa noin vuoden ikäinen aloin  tosissani kysyä, että mikä mättää ja missä mennään. Epäilin, että miehellä on toinen nainen. Vaistosin sen. Jatkui noin kaksi kuukautta, ennen kuin sain miehen verekseltään kiinni salasuhteesta. Siihen asti oli valehdellut, valehdellut ja valehdellut. Vielä sen jälkeenkin, kun jäi kiinni, ei myöntänyt mitään, mitä ei ollut aivan pakko. Osasin kyllä laskea 1+1 ja joistain asioista oli todisteitakin, tiesin miehen valehtelevan.

Lopputulos. Ollaan edelleen yhdessä, mutta luottamukseni ihmisiin on totaalisen lopussa. Mies sanoo muuttuneensa, joskin jää edelleen toisinaan "pikku valheista" kiinni, koska "ei halua riidellä". En ole enää panostanut suhteeseen samanlaisella antaumuksella, vaan olen panostanut nyt omaan uraan, palkkaan ja sijoittamiseen. Mulla on suunnitelma B ja pärjään tarvittaessa omillaan.

Mies on kuitenkin toisaalta myös hyvä mies. Ei sellainen sika, kun täällä parjataan, että kaikki paikat on miehen jäljiltä sikinsokin. Päinvastoin, hän on jopa niin neuroottinen siisteyden kanssa, että jos meillä joku nalkuttaa, niin se on mies. Huolehtii myös erittäin kiitettävästi lapsen asioista. Hyvä isä siis.

Mutta tunnepuolella mulla silti sakkaa pahasti, vaikka järjellä ajateltuna mies on oikein hyvä. Hänen huono puolensa on valehtelu ja minulla on vaikeuksia elää sen kanssa ahdistumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan joo! :D

Kattokaa nuoria sinkkunaisia. Työttömiä, huonosti koulutettuja, syrjäytyneitä, ei kavereita, ei harrastuksia, köyhiä, mt-ongelmia, ilmastoahdistusta ja Palestiinan lippu seinällä pienessä valkoisessa yksiössä.

Tuntemani nuoret naiset ovat kutakuinkin kuvailemasi vastakohta. Missä ihmeen piireissä sä liikut?

Ilmeisesti pari vuotta sen jälkeen, kun se opinto-oikeus yliopistoon päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas on paljon tyytyväisempi parisuhteessa. Ehkä johtuu siitä, että olin yksinäinen nuori ja lapsi, eikä ollut "suuria tukiverkkoja". Aina sain olla yksin. Nyt on ihana kun on rakas ihminen joka tukee ja välittää ja halaa. Ja minulle halaukset ja läheisyys on tärkeitä. Kumppanini on myös hauska ja saan nauraa maha kippuralla joskus. Harrastetaan kaikenlaista yhdessä. En osaisi kuvitella elämää sinkkuna, kun en nähnyt siinä mitään hyvää (ei kavereita, en tykkää bilettää tai käydä yksin juuri missään, en tykkää irtoseksistä)

Mä taas kasvoin niin v*umaisten ihmisten keskellä, että yksinolo on luksusta. Etenkin kotini on linnani, sen rauhaa ei yksikään mulggu pääse pilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko oikeasti? Olen kuullut tämän jo varmaan jo 20 kertaa viimeisen parin vuoden aikana palstalla. En usko onnellisen ihmisen huutelevan jatkuvasti sitä kuinka onnellinen on. Hänen ei tarvitsisi tehdä niin.

Vastaa tutkimukseen= huutelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas on paljon tyytyväisempi parisuhteessa. Ehkä johtuu siitä, että olin yksinäinen nuori ja lapsi, eikä ollut "suuria tukiverkkoja". Aina sain olla yksin. Nyt on ihana kun on rakas ihminen joka tukee ja välittää ja halaa. Ja minulle halaukset ja läheisyys on tärkeitä. Kumppanini on myös hauska ja saan nauraa maha kippuralla joskus. Harrastetaan kaikenlaista yhdessä. En osaisi kuvitella elämää sinkkuna, kun en nähnyt siinä mitään hyvää (ei kavereita, en tykkää bilettää tai käydä yksin juuri missään, en tykkää irtoseksistä)

Mä taas kasvoin niin v*umaisten ihmisten keskellä, että yksinolo on luksusta. Etenkin kotini on linnani, sen rauhaa ei yksikään mulggu pääse pilaamaan.

Menit sitten piiloon, mutta mitä?

Veikkaisin, että toisten menestymisen itellesi aiheuttamaa pettymystä, kuten suomalaisilla on tapana.

Tottakai, ei tarvitse haarojaan levitellä.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena ja heterona voisin sanoa, ettei se miehen passaaminen ja oikkujen täyttäminen ole mikään onni ja autuus. Ihanampaa on pitää nämä vitu*nvinkujat kaukana. Erittäin tyytyväinen olen nyt, naimisissakin olen ollut, joten jotain tiedänkin, joten turhaan nämä vinkujat mollaavat. Miestä en suostu ottamaan samaan huusholliin, siitä ei ole mitään iloa tai autuutta.

Itse en ole naisena koskaan ymmärtänyt, miksi naiset edes lähtevät tuohon aikuisen ihmisen passaamiseen. Mitvit? Ällöttäisi leikkiä parisuhteessa aikuisen miehen äitiä.