Kotona ei ikinä rauhaa lastensaannin jälkeen

Aika pitkä teksti, tiivistän: ammuin itseäni jalkaan, nyt jalka on kipeä.

up

Voisivatko lapset joskus mennä esim. isovanhemmille yökylään? Meidän lapsemme olivat muutaman kerran vuodessa anoppilassa sekä kesällä jonkin aikaa ennen meidän kesälomiamme (pidimme lomamme eri aikaan, että hoitajakin sai pitkän kesäloman). Se oli ihanaa. 

Voisitko mennä yksin esim. hotelliin yöksi? 

Minä "kärsin", kun ei ollut käsityörauhaa, olen aina tehnyt paljon käsitöitä. Nyt olen yksin, näin se menee.

Isovanhemmat asuvat 4h ajomatkan päässä eivät suostu hakemaan lapsia joten meidän pitäisi sekä viedä että hakea lapset niin se on rankka reissu. Sitten jos taas jäämme sinne myös viikonlopuksi niin ei se ole yhtään semmosta rauhaa mitä kaipaamme kun pitää olla muiden nurkissa.

-ap

Tommosta se on. Välillä ihan älyttömän raskasta, varsinkin jos on semmonen ihminen, että kaipaisi omaa aikaa paljon. Vuorotelkaa toisen vanhemman kanssa, antakaa lepotaukoja toisillenne.

Mun lapsella ei koskaan ollut kyselyikää. Olisin mielellään selittänyt kaikkea ja vastaillut. 

Mun äiti opiskeli kun olin tuon ikäinen. Laittoi mulle videon päälle ja luki sillä aikaa tenttiin. Ei saanut häiritä ennen kuin video loppuu, jos ei ole jokin todella iso hätä. Tajusin systeemin, mutta en tiedä tajuaisivatko kaikki lapset.

Joo ovat siis todella puheliaita lapsia ja itse olen introvertti. En ois uskonut ennen lapsia että just tämä jatkuva puhuminen on niin hermojaraastavaa T. Ap

Kauheaa. Hirveää. 20 v iässä ne antaa rauhan. Tosin tossa iässä on hauskinta. Oispa viälä

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti opiskeli kun olin tuon ikäinen. Laittoi mulle videon päälle ja luki sillä aikaa tenttiin. Ei saanut häiritä ennen kuin video loppuu, jos ei ole jokin todella iso hätä. Tajusin systeemin, mutta en tiedä tajuaisivatko kaikki lapset.

Mun lapset eivät tajua. Ei auta uhkailu kiristys lahjonta kun aina vaan on äidille asiaa. T ap

Mulla on lähes saman ikäiset lapset, 9 ja 5. Isompi on luonteeltaan sellainen, että leikkii ja puuhastelee jo keskenäänkin, nuorempi kaipaa paljon seuraa ja etenkin minun huomiotani. Ollaan harjoiteltu sitä, että välillä ihan kehotan menemään keksimään omaa tekemistä omaan huoneeseensa, ennen kuin tulen mukaan leikkiin tai peliim. Vaihdellen onnistunut. Odotan, että kouluun mennessä olisi itsenäisempi.

Vierailija kirjoitti:

Tommosta se on. Välillä ihan älyttömän raskasta, varsinkin jos on semmonen ihminen, että kaipaisi omaa aikaa paljon. Vuorotelkaa toisen vanhemman kanssa, antakaa lepotaukoja toisillenne.

Odota, kun olet yli 70 v😏 t. Mummeli

Lapsi kävi säännöllisesti isänsä kanssa isän sukulaisissa, 650km. Taivas.

Toki isäkin sai oman laatuaikansa omassa seurassaan.

Sinun pitää opettaa lapsille että pitää opetella olemaan keskenään hiljaa tietty aika jonka katsovat kellosta. Hiljalleen kasvatat aikaa. 

Isä kahdelle

Itsellä on samanlaista. En saa mitään tehdyksi jatkuvan puhe- ja kyselytulvan takia. Ei ole mahdollista keskittyä mihinkään. Olen introvertti, kolme ekstroverttiä lasta.

Ja taas yksi jolle tuo ei tullut mieleenkään ennen lasten tekoa. Minulle tuli, ja jätin tekemättä. En ikinä jaksaisi tuollaista, häipyisin varmaan.

Tuon ikäisiä voi käskeä olemaan hiljaa ja jättämään vanhemmat rauhaan tietyksi ajaksi. Lapsi ei mene rikki siitä vaikka näin toimii.

Jos lapset eivät halua totella, niin sitten käytät ihan perinteistä uhkailua, kiristystä ja lahjontaa kunnes he alkavat totella.

Tuo kuuluu kyllä ihan asiaan. Ole iloinen, että lapset haluavat tietää asioita. Sen sijaan, että taistelisit vastaan tai yrittäisit saada lapsia "kuriin", on helpompaa mukautua tilanteeseen. Jos lapset leikkivät tai katsovat telkkaria olohuoneessa, mene sinne olohuoneeseen myös, jonkun askareen kanssa, niin ei tunnu, että kaikki seisoo paikallaan. Eli sen sijaan, että hölkkäisit kerta toisensa jälkeen lasten luo keittiöstä ja takaisin, istut kulhon ja leikkuulaudan kanssa sohvalla ja kuorit perunoita ja silppuat vihanneksia lasten kysymyksiin vastaillen. Tai parsit sukkia, korjaat tai silität vaatteita. Siinä samalla voi hyvin jutella. Kun lapset pyytävät vaikka jotakin lelua, niin sanot, että menepä itse hakemaan tuolta vasemman puoleisen kaapin ylähyllyltä. Tietenkin pyydät heitä myös laittamaan legonsa laatikkoon, nuket koriin ja kirjat hyllyyn. Kun omatkin hommasi ovat siinä näkyvillä, on lapsillekin luonnollista, että heilläkin on tehtäviä. Ja lopulta illalla on sitten enemmän aikaa jollekin aikuisten jutulle.

Ei, ei ole. Mun lapset on aina viihtyneet pitkiäkin aikoja omissa jutuissaan, leikeissään, piirtelyssä, pelaamisessa jne. Olen jo esikoisen aikana saanut aika rauhassa lukea kirjoja ja katsoa telkkaria. En minä ole mikään lasten viihdyttäjä, mutta lapset on toki mulle joskus viihdyttäviä.

4 vuoden päästä tilanne on toinen?