Lue keskustelun säännöt.
Todella tyhjä olo lemmikin kuoleman jälkeen
18.01.2025 |
Nyt pitäisi sitten löytää iloa elämään. Ymmärrän,että sen pitäisi ensisijaisesti yleensäkin löytyä sisältä. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja totean,että lemmikki todellakin oli yksi suuri osa onnellisuutta.
Asutaan tyttären kans kaksin ja huoli myös hänestä,että kuinka pärjää kun olen töissä.
Muut saman kokeneet, onko vinkkejä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa itsenne jojon jatkoksi, niin ei tarvitse kärsiä, menette sitten sen elukan kanssa sinne elukan paskoihin ja kusiin ja oksennuksiin sinne taivaaseen. Eikös ole ihana taivas, kusta, paskaa ja oksennusta ja hau hau päälle.
Sulla huono päivä?ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä näistä mielisairaista elämäänsä kyllästyneistä.
Ottakaa uusi lemmikki, se on paras lääke.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mikä eläin? Rakki? Kerrostalossa? Räksytti. Kusi ja paskansi ulkona jalkakäytäville. Söi toisten rakkien pas.aa.
Kaikki hyvin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä näistä mielisairaista elämäänsä kyllästyneistä.
Ottakaa uusi lemmikki, se on paras lääke.
Joo ei noi ilkeät kommentit mee tunteisiin,onneksi. Varmaan jossain vaiheessa on aika uuden lemmikin.ap
Eläimet ovat lemmikkejä, useimmat ihmiset inhokkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Kerro toki miten olet selvinnyt vastaavasta?
Olen käynyt niitä läpi 💖 se on se aika joka aina auttaa. Lämpimät terveiset 🐱🐶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Kerro toki miten olet selvinnyt vastaavasta?
Minulta on kuollut lapsi. En minä ole selvinnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt niitä läpi 💖 se on se aika joka aina auttaa. Lämpimät terveiset 🐱🐶
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kissa jouduttiin lopettamaan vuoden -23 juhannuspäivänä, surtiin hiljaa ja hillitysti, kuten aiempiakin kissojamme aikanaan.
Juuri ennen joulua saimme uuden, ihanan kissan löytöeläintalosta. Nyt vuosi opeteltu uuden kissan tavoille.
Kyllä suru haihtuu, kaipuu kyllä jää, mutte se ei häiritse.
Suosittelen siis uutta lemmikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman ilkeitä ihmisiä täällä, hävetkää. Lemmikin kuolema voi olla raskas asia.
Tämä palsta on tosiaan oikea näköalapaikka mielenterveysongelmaisten, ilkeiden surkimusten sielunelämään. Haluavat niin kovasti kaataa pahan olonsa paremmin voivien niskaan, ja kasvotustenhan (selvin päin) siihen ei riitä rohkeus. Ei kaunista katsottavaa totisesti, ja heitä näemmä riittää tässä maassa.
Todella olisi saatava psykiatriseen hoitoon lisäresursseja. Tämä palsta on jo ihan riittävä peruste.
Lämmin osanotto kaikille lemmikkiään sureville! Rakkaus ja kaipaus eivät kuole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Kerro toki miten olet selvinnyt vastaavasta?
Minulta on kuollut lapsi. En minä ole selvinnytkään.
Ja sen huomaa.
Ap toivon sinulle voimia. Paljon. Aika parantaa. Suru muuttaa muotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Kerro toki miten olet selvinnyt vastaavasta?
Minulta on kuollut lapsi. En minä ole selvinnytkään.
Minäkin tunsin sellaisen jolta kuoli lapsi ja vaikutti hieman seonneelta vaikka kaksi lasta oli vielä elossa. Vaati muilta kamalasti ymmärrystä ja erikoiskohtelua menetyksensä johdosta ja todella muita painostava ja rasittava ihminen. Minut hän haukkui mustavalkoiseksi kun en alkanut säälimään ja erikoiskohtelemaan häntä yhden kakaran menetyksen takia.
Tuleehan meille ihan kaikille jotain menetyksiä ennemmin tai myöhemmin ja vain narsisti alkaa sellaisesta vaatimaan itselleen huomioo ja erityiskohtelua.
Jos ei löydä onnellisuutta omasta päästään niin täytyykö onnellisuutta olla aina tuomassa joku eläin tai ihminen. Tuntuu riippuvaisuus suhteelta jos onnellisuuden pitää aina tuoda joku muu hyödyke ja hyväksikäytettävä.
Koti koiralle
Koko perheen viihde
Koirat tarvitsevat jälleen uusia koteja! Koti koiralle -ohjelman uudella kaudella pääsemme seuraamaan tärkeitä kohtaamisia, kun loppuelämän kotia vailla olevat koirat tapaavat mahdolliset uudet omistajansa ensimmäistä kertaa. Luvassa on herkkiä hyvästejä, mutta myös riemukkaita ensikohtaam
https://www.ruutu.fi/ohjelmat/koti-koiralle
Anna hylätylle koiralle koti.
Minulla oli myös pitkään todella tyhjä olo kun toinen kissani kuoli. Pahinta oli kun aamulla annoin kissalle ruokaa niin aiemmin aina molemmat kissat juoksivat innokkaasti ruokakupille niin nyt kun tulikin vain yksi kissa kupille niin tuli tosi kova suru ja ikävä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman ilkeitä ihmisiä täällä, hävetkää. Lemmikin kuolema voi olla raskas asia.
Tämä palsta on tosiaan oikea näköalapaikka mielenterveysongelmaisten, ilkeiden surkimusten sielunelämään. Haluavat niin kovasti kaataa pahan olonsa paremmin voivien niskaan, ja kasvotustenhan (selvin päin) siihen ei riitä rohkeus. Ei kaunista katsottavaa totisesti, ja heitä näemmä riittää tässä maassa.
Todella olisi saatava psykiatriseen hoitoon lisäresursseja. Tämä palsta on jo ihan riittävä peruste.
Lämmin osanotto kaikille lemmikkiään sureville! Rakkaus ja kaipaus eivät kuole koskaan.
Et sinä näin herkistyisi kun tällä haukutaan työttömiä kaikkein pahimmalla tavalla muuta kuin jostain lemmikin kuolemasta näin herkistyt rakkautta ja kaipausta toivottaen. 🤣
Uskomattoman ilkeitä ihmisiä täällä, hävetkää. Lemmikin kuolema voi olla raskas asia.