Lue keskustelun säännöt.
Todella tyhjä olo lemmikin kuoleman jälkeen
18.01.2025 |
Nyt pitäisi sitten löytää iloa elämään. Ymmärrän,että sen pitäisi ensisijaisesti yleensäkin löytyä sisältä. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja totean,että lemmikki todellakin oli yksi suuri osa onnellisuutta.
Asutaan tyttären kans kaksin ja huoli myös hänestä,että kuinka pärjää kun olen töissä.
Muut saman kokeneet, onko vinkkejä?
Kommentit (47)
Tienvarsilla on koiranpaskaa.
Käy siivoomassa sotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raskas kokemus, mutta arvokasta oppia lapselle. Lohduta toista ja kannusta juttelemaan asiasta. Muistelkaa lemmikkiä. On tärkeää, että surun käsittelee jollain tavalla, ettei se jää ahdistukseksi pään sisälle.
Elämä voittaa ja pian on kevät. Oletteko käyneet koskaan missään lemmikkieläinpuistossa? Suunnitelkaa tulevaa. Joku päivä voi välähtää, pitäisikö meidänkin hankkia tuollainen uusi lemmikki.
Osanotot <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman ilkeitä ihmisiä täällä, hävetkää. Lemmikin kuolema voi olla raskas asia.
Tämä palsta on tosiaan oikea näköalapaikka mielenterveysongelmaisten, ilkeiden surkimusten sielunelämään. Haluavat niin kovasti kaataa pahan olonsa paremmin voivien niskaan, ja kasvotustenhan (selvin päin) siihen ei riitä rohkeus. Ei kaunista katsottavaa totisesti, ja heitä näemmä riittää tässä maassa.
Todella olisi saatava psykiatriseen hoitoon lisäresursseja. Tämä palsta on jo ihan riittävä peruste.
Lämmin osanotto kaikille lemmikkiään sureville! Rakkaus ja kaipaus eivät kuole koskaan.
Et sinä näin herkistyisi kun tällä haukutaan työttömiä kaikkein pahimmalla tavalla muuta kuin jostain lemmikin kuolemasta näin herkistyt rakkautta ja kaipausta toivottaen. 🤣
Sinäkö kuolit siihen, että sinua haukuttiin? Osanotot poismenosi johdosta. Mistä on miehet tehty??????
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman ilkeitä ihmisiä täällä, hävetkää. Lemmikin kuolema voi olla raskas asia.
Paskat oo. Lumihiutaleita. Entä kun tulee kesä?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Aika moni on tehnyt kuolleen lapsen jälkeen lisää lapsia. On suosittua etenkin keskenmenojen jälkeen. Uusia lapsia saa, mikäli on vielä hedelmällisessä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Oma eläin ystäväni ja paras kaverini on lopetettava. Koitin hoitaa viimeiseen asti. Kaksi päivää pelkkää itkua ja tyhjä olo. En hanki enää uutta lemmikkiä, syytän itseäni tämänkin sairastumisesta. Luulen että olen surullinen pitkään. En edes muistanut, että voi olla näin itkuinen ja surullinen.Kipein menetys vuosikymmeniin.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Oma eläin ystäväni ja paras kaverini on lopetettava. Koitin hoitaa viimeiseen asti. Kaksi päivää pelkkää itkua ja tyhjä olo. En hanki enää uutta lemmikkiä, syytän itseäni tämänkin sairastumisesta. Luulen että olen surullinen pitkään. En edes muistanut, että voi olla näin itkuinen ja surullinen.Kipein menetys vuosikymmeniin.
Voimia <3
En tiedä mikä oli sairaus ja mitä tapahtui, mutta varmasti ei ollut sinun vikasi. Jotkut sairastuvat vaikka tekisi mitä, eivätkä kaikki parane hoidoista huolimatta.
Syyllisyyden tunto kertoo vain siitä, kuinka paljon lemmikistäsi välitin. Ei siitä, että olisit ollut mihinkään syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin koira tuli viikko sitten pensasaidasta läpi. 15v kissani oli takapihallamme paistattelemassa päivää kun koira hyökkäsi päälle. En ollut kotona, mutta hyökkäyksen jäljet olivat näkyvissä (mm reikä pensasaidassa, pihalla kaatuneita isoja kasveja) ja pihalta löytyi iso koiran kakka.
Kissani on kadonnut kuin tuhkana tuuleen. Joka päivä ollaan etsitty. Tavallaan toivon, että kissani kuoli nopeasti, eikä ole virunut ja kitunut päivätolkulla kylmässä (nyt kuitenkin tod näk jo kuollut). Naapuri kieltää kaiken, ja on asiasta täysin välinpitämätön. Sanoo vain, että no rakenna pihojen välille muuri jos koira häiritsee.
Vatsaa vääntää ja sydämestä ottaa. Kissa oli todella rakas perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mikä eläin? Rakki? Kerrostalossa? Räksytti. Kusi ja paskansi ulkona jalkakäytäville. Söi toisten rakkien pas.aa.
Lobotomia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki elämä.
Lobotomia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lemmikinomistajan tulee varautua lemmikin kuolemaan. Ihan niin kuin meidän täytyy hyväksyä se että me menetämme toisemmekin. Miten ap luulet tyttäresi pärjäävän kun sinä kuolet? Tai miten tyhjä olo sinulle tulee jos tyttäresi kuolee ennen sinua?
Kuolleen koiran tilalle voi ostaa uuden koiran, mutta tyttäresi ei saa uutta äitiä etkä sinä saa uutta tytärtä. Nyt vähän realismia peliin. Ettekö te osaa surra?
Aika moni on tehnyt kuolleen lapsen jälkeen lisää lapsia. On suosittua etenkin keskenmenojen jälkeen. Uusia lapsia saa, mikäli on vielä hedelmällisessä iässä.
Haista sinä paska. Ihmistä ei voi korvata toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteesi. Minäkin tässä puhelen kumppanille, että tuossahan olisi vahva ja hyvä laatikko tuoda uusi pentu kotiin. Laatikossa tilasimme kotiin fiksuruuasta kuivamuonaa.
Sehän se on , kun sitä on tottunut, että on kotona eläinhoidokki, niin ei sitä ilman osaa oikein olla.
Jonain päivänä teilläkin on uusi lemmikki. Lapsellasikin on , kun hän asuu jo omillaan. Niin on minunkin lapsilla.
Joo kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu. Nyt tässä vaiheessa olet lapsesi kanssa. Se on ihanaa aikaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi ap!
Ääliömäinen keskustelu. Vttu ettekö te tajua että KAIKKI LEMMIKIT KUOLEVAT. Haluatteko te mieluummin kuolla ensin? Niin että kissanne tai koiranne syö teidät? Ei täällä hyväksytä edes normaalia surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjä olo on täysin luonnollista, kun et pysty enää alistamaan ketään. Uusi lemmikki vaan, niin pääset taas päättämään toisen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mikä eläin? Rakki? Kerrostalossa? Räksytti. Kusi ja paskansi ulkona jalkakäytäville. Söi toisten rakkien pas.aa.
Niin. Rakki.
AP on outo.
Oma lapsi on. Mitä valittaa. Pitäisi iloa lapsen kanssa.
Tai menis vaikka keräämään koiranpaskoja tienvarsilta.
Vierailija kirjoitti:
Ääliömäinen keskustelu. Vttu ettekö te tajua että KAIKKI LEMMIKIT KUOLEVAT. Haluatteko te mieluummin kuolla ensin? Niin että kissanne tai koiranne syö teidät? Ei täällä hyväksytä edes normaalia surua.
Missä laitoksessa sinä olet?
Minulta kuoli 10v koira todella yllättäen vajaa 2v sitten. Oli vähän väsynyt muutaman päivän ajan ja sitten vointi romahti, minulla oli vain pari tuntia aikaa käsitellä koirasta luopuminen ja valmistautua lopetuspiikkiin. Asun yksin, yli 30v sinkku, työtön, ei lapsia, ei kavereita, ei perhettä. Koira oli minulle kämppis, paras kaveri ja koko perheeni joten siinä oli sopeutumista tyhjään ja hiljaiseen taloon ja rutiinien katoamiseen. Koiran kuoleman jälkeen en ole asunnostani poistunut kuin kauppaan 1-2 viikon välein.
Siivosin heti pois silmistä kaikki koiran tavarat mutta vielä tänäkin päivänä sytytän sille kynttilän useamman kerran viikossa ja välillä juttelenkin sille. Koiran muistelu ei tunnu pahalta, mutta tuon lopetuspäivän miettiminen kyllä laittaa aina itkemään.
Osanotot menetyksestä.
Minä halasin omaa rakasta lemmikkiäni viimeisen kerran tasan viikko sitten.
Suru on suuri.
Vielä on onneksi tuo toinen hoidettavana niin saa muuta ajateltavaa.
Helpottava ajatus on, että kärsimys on nyt poissa. Sen tietää kyllä milloin on oikea hetki päästää pois.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli 10v koira todella yllättäen vajaa 2v sitten. Oli vähän väsynyt muutaman päivän ajan ja sitten vointi romahti, minulla oli vain pari tuntia aikaa käsitellä koirasta luopuminen ja valmistautua lopetuspiikkiin. Asun yksin, yli 30v sinkku, työtön, ei lapsia, ei kavereita, ei perhettä. Koira oli minulle kämppis, paras kaveri ja koko perheeni joten siinä oli sopeutumista tyhjään ja hiljaiseen taloon ja rutiinien katoamiseen. Koiran kuoleman jälkeen en ole asunnostani poistunut kuin kauppaan 1-2 viikon välein.
Siivosin heti pois silmistä kaikki koiran tavarat mutta vielä tänäkin päivänä sytytän sille kynttilän useamman kerran viikossa ja välillä juttelenkin sille. Koiran muistelu ei tunnu pahalta, mutta tuon lopetuspäivän miettiminen kyllä laittaa aina itkemään.
Osanotot menetyksestä.
Tämä on asiallinen kommentti. Muistelu on hyvää mieltä tuottavaa myös meillä.
Olen menettänyt monta.
Rukoilin puolestasi.
Syvä ja lämmin osanottoni 😢 💔