Millaista on olla päiväkodissa töissä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on onni olla kivassa yksikössä ja työ pienten ryhmässä on palkitsevaa. Työkaverit kivoja, hyvä ilmapiiri. Työpäivien jälkeen etenkin näin talvella olen väsynyt, mutta eiköhän se ole aika normaalia. Iltaisin ei tarvitse odotella unta. 

Mitkä asiat erityisesti koet palkitseviksi ?

Millaista työhyvinvointia tukevaa toimintaa teillä on päikyssänne ?

Itselleni todella hankalaa.

Olen luonteeltani sellainen ihminen, kuka haluaa tehdä aina asiat todella hyvin ja pitää kiinni sovituista. Päiväkodissa tämä ei toteudu. 

Lisäksi sellaiset työkaverit, jotka puhuvat työkaverillekin kuin lapsille, ovat todella raskaita. 

Joo, siis isossa joukossa on haastaviakin tapauksia, ryhmiä on tosi erilaisia niinkuin joku sanoikin. Kärsivällisyyttä vaaditaan, resurssit ei niin hyvät kun pitäisi olla.

Hierarkisuus on kasvanut, tämä ei mielestäni yhtään auta tiimityössä koska työ on suurimmalta osin käytännön työtä, vessassa käyntiä lasten kanssa, ynnäämuuta, ja on näitä jotka eivät semmosesta pidä eikä se auta että joku ryhmässää nakkelee niskojaan kun työ ei ole hienoa. :D 

Työryhmät vaikeaa, tämä mielestäni iso miinus alalla... Isoin. 

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvattajalla on lasuntekovelvollisuus, eli joutuu toimimaan ilmiantajana jos epäillään lapsen kotioloissa olevan puutteita.

Päiväkotioloissako ei ole puutteita? 😂

Lapset muuttuneet ja siten myös työ.

Ennen arki ei aina ollut täynnä vain kivaa tekemistä, tavaraa ja elämyksiä vaan sitä kivaa piti odottaa sietämällä arjen rutiineja ja tehtäviä. Ja vuorostaan rikkomalla sääntöjä tuli jotain seuraamuksia (en tarkoita fyysistä kuritusta).

Nykyään pitäisi aina vain olla kivaa.

Pelätään, että lapsi saa traumoja ja että niitä syntyy pettymyksistä, joten kaikkia pettymyksiä vältetään. Pelätään kauhean aikuisen leimaa ja siksi vältetään kaikin keinoin  pahaa mieltä lapselle.

Muistoja pettymyksistä kyllä tulee mutta niillä on tarkoituksensakin ohjata meitä oikeaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse siis tykkään työstä kaaosmaisuudesta huolimatta. Jos ei aidosti pidä hyvin paljon lapsista, en suosittele alaa.

Olen itse aktiivinen, joustava, lapsista tykkäävä ja luova. En ole ns vanhan ajan kasvattaja, mutta en anna lasten lyödä muita yms, eli pidän rajoja tärkeinä.

Lapset tottelee kyllä, vaikka kasvatus on muuttunut.

Joskus voi olla ilkeitä tms vanhempia, mutta pääsääntöisesti vanhemmat osoittavat kiitollisuutta.

Taudit kiertää etenkin pienten ryhmissä.

Kaikki lapset eivät kyllä kykene hallitsemaan itseään niin, että "tottelisivat".

Suurin osa kyllä. Mutta avustajia ei saada heille,jotka tarvitsivat yksityistä ohjausta koko ajan ja se vie sitten yhden ryhmästä kokonaan. 

Noin se menee, kun ainoa keino tottelemisen edistämiseen on sanoitus. Ne joihin sanoitus ei pure ovat sitten niitä joiden katsotaan tarvitsevan oman avustajan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, siis isossa joukossa on haastaviakin tapauksia, ryhmiä on tosi erilaisia niinkuin joku sanoikin. Kärsivällisyyttä vaaditaan, resurssit ei niin hyvät kun pitäisi olla.

Hierarkisuus on kasvanut, tämä ei mielestäni yhtään auta tiimityössä koska työ on suurimmalta osin käytännön työtä, vessassa käyntiä lasten kanssa, ynnäämuuta, ja on näitä jotka eivät semmosesta pidä eikä se auta että joku ryhmässää nakkelee niskojaan kun työ ei ole hienoa. :D

Mietipä jos itse opiskelisit teoreettisen varhaiskasvatustieteen yliopistotutkinnon ja kuvittelisit pääseväsi asiantuntijatyöhön, mutta päätyisitkin vaippoja vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vakasosionomi opiskelee 4,5 vuoden mittaisen tutkinnon, ja sen avulla päätyy päiväkotiryhmään vessattamaan ja pukemaan lapsia. Eikä edes ryhmän ykkösnaisen asemaan, vaan ykkönen on lyhyemmän aikaa opiskellut vakaope.

Lisätään vielä, että pskalla palkalla. Kuka tuohon oikeasti enää lähtee?

Riippuu myös paikkakunnasta. Etelässä työ on kamalaa, pohjoisessa ihan mukavaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä niin lapsissa, vanhemmissa kuin resursseissakin. Etelässä en haluaisi enää olla töissä päiväkodissa enkä laittaisi lasta niihin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttuneet ja siten myös työ.

Ennen arki ei aina ollut täynnä vain kivaa tekemistä, tavaraa ja elämyksiä vaan sitä kivaa piti odottaa sietämällä arjen rutiineja ja tehtäviä. Ja vuorostaan rikkomalla sääntöjä tuli jotain seuraamuksia (en tarkoita fyysistä kuritusta).

Nykyään pitäisi aina vain olla kivaa.

Pelätään, että lapsi saa traumoja ja että niitä syntyy pettymyksistä, joten kaikkia pettymyksiä vältetään. Pelätään kauhean aikuisen leimaa ja siksi vältetään kaikin keinoin  pahaa mieltä lapselle.

Muistoja pettymyksistä kyllä tulee mutta niillä on tarkoituksensakin ohjata meitä oikeaan suuntaan. 

Kuvailit juuri positiivisen kasvatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paikkakunnasta. Etelässä työ on kamalaa, pohjoisessa ihan mukavaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä niin lapsissa, vanhemmissa kuin resursseissakin. Etelässä en haluaisi enää olla töissä päiväkodissa enkä laittaisi lasta niihin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin. 

Juuri näin. Tähän vastaa aivan eri tavalla Helsingissä työskentelevä vaka-ope kuin jonkun pikku paikkakunnan ope, joka on töissä kunnan ainoassa päiväkodissa, jossa ei ole lapsia esim. eri kulttuurisista taustoista. 

Mietipä jos itse opiskelisit teoreettisen varhaiskasvatustieteen yliopistotutkinnon ja kuvittelisit pääseväsi asiantuntijatyöhön, mutta päätyisitkin vaippoja vaihtamaan.

-Miksi valita ala, joka ei lainkaan vastaa niitä omia mielenkiinnon kohteita? Hölmöähän sellainen on. :D

Asiantuntijatyötä olen tehnyt, omasta halustani.

Kun kakaroita noin yleisesti katsoo ja seuraa niin en missään nimessä jaksaisi.

Vaikka rakastan kaikkia kummilapsiani, en jaksaisi heitäkään kuin sen hetken minkä heitä näen. 

Itse nautin työstäni lasten parissa, mutta tiedän, että monissa paikoissa työn kuormittavuus on työntekijälle kohtuutonta. Meillä on pysynyt henkilökunta ja on hyvä yhteishenki työkavereiden kanssa. Lasten kanssa saa heittäytyä, nauraa ja olla luova. Ulkoilla ja liikkua saa töissä, ei tarvitse istua tietokoneella koko päivää. Työskentelen pk-seudulla monikulttuurisessa yksikössä. Tämä työ vaatii joustavuutta ja hyvää paineensietoa, silti kuka vaan voi palaa loppuun, jos tutut työkaverit häviää ympäriltä ja joutuu työskentelemään pitkään jatkuvasti vaihtuvien sijaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paikkakunnasta. Etelässä työ on kamalaa, pohjoisessa ihan mukavaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä niin lapsissa, vanhemmissa kuin resursseissakin. Etelässä en haluaisi enää olla töissä päiväkodissa enkä laittaisi lasta niihin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin. 

Juuri näin. Tähän vastaa aivan eri tavalla Helsingissä työskentelevä vaka-ope kuin jonkun pikku paikkakunnan ope, joka on töissä kunnan ainoassa päiväkodissa, jossa ei ole lapsia esim. eri kulttuurisista taustoista. 

Meillä on eri kulttuureista lapsia täällä pohjoisemmassa. Mukava työpaikka silti. Lisätyötä teettää tietenkin. Kyllä nykyajan lapset tottelee kun on määrätietoinen porukka töissä. Erityislapset ovat se mikä vie voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paikkakunnasta. Etelässä työ on kamalaa, pohjoisessa ihan mukavaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä niin lapsissa, vanhemmissa kuin resursseissakin. Etelässä en haluaisi enää olla töissä päiväkodissa enkä laittaisi lasta niihin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin. 

Juuri näin. Tähän vastaa aivan eri tavalla Helsingissä työskentelevä vaka-ope kuin jonkun pikku paikkakunnan ope, joka on töissä kunnan ainoassa päiväkodissa, jossa ei ole lapsia esim. eri kulttuurisista taustoista. 

Meillä on eri kulttuureista lapsia täällä pohjoisemmassa. Mukava työpaikka silti. Lisätyötä teettää tietenkin. Kyllä nykyajan lapset tottelee kun on määrätietoinen porukka töissä. Erityislapset ovat se mikä vie voimia.

Ne lapset jotka eivät tottele pelkkää puhetta ovat niitä joita kutsutaan erityislapsiksi. Vielä joku 10-15 vuotta sitten erityislapset olivat melko marginaalinen ilmiö, koska siihen aikaan tottelemattomiin lapsiin sai vielä koskea ja esim. viedä heidät jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös paikkakunnasta. Etelässä työ on kamalaa, pohjoisessa ihan mukavaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä niin lapsissa, vanhemmissa kuin resursseissakin. Etelässä en haluaisi enää olla töissä päiväkodissa enkä laittaisi lasta niihin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin. 

Juuri näin. Tähän vastaa aivan eri tavalla Helsingissä työskentelevä vaka-ope kuin jonkun pikku paikkakunnan ope, joka on töissä kunnan ainoassa päiväkodissa, jossa ei ole lapsia esim. eri kulttuurisista taustoista. 

Meillä on eri kulttuureista lapsia täällä pohjoisemmassa. Mukava työpaikka silti. Lisätyötä teettää tietenkin. Kyllä nykyajan lapset tottelee kun on määrätietoinen porukka töissä. Erityislapset ovat se mikä vie voimia.

Ne lapset jotka eivät tottele pelkkää puhetta ovat niitä joita kutsutaan erityislapsiksi. Vielä joku 10-15 vuotta sitten erityislapset olivat melko marginaalinen ilmiö, koska siihen aikaan tottelemattomiin lapsiin sai vielä koskea ja esim. viedä heidät jäähylle.

Pelkkiä adhd-tapauksia on 20% lapsista, ja siihen vielä muut nepsydiagnoosit päälle.