Naiset, mistä tämä johtuu? Juoksut vs perheen perustaminen kunnollisen miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän naisella on ollut irtosuhteita ennen naimisiinmenoa, sitä todennäköisimmin avioliitto päätyy eroon. 

0 irtosuhdetta ja ero tuli.

Tilastollisesti kun naisella on ollut 01 seksikumppania, avioeron todennäköisyys on <20%.

Kun seksikumppaneita on ollut 15+, todennäköisyys on yli 80%.

Ja millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Hyvät miehet ja hyvät naiset pariutuu parikymppisinä ja saa lapsia saman miehen kanssa.

Minä mahdan sitten olla tosi hyvä, kun tapasin tulevan mieheni jo 16-vuotiaana, eikä muita ollutkaan. Naimisiin mentiin ja lapsia saatiin. 

Ero tuli kuitenkin, koska mies petti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi selittää suurimman osan yhteiskunnan ongelmista. Nuoret naiset hankkivat kokemuksia karismaattisten alfojen kanssa. Hankkiutuvat avioliittoon peruspentin kanssa ja jättävät lasten kasvettua isommiksi. Lisäksi tarvitaan hirveä määrä ihmisiä ulkomailta eri kulttuureista, kunhan ovat miehiä. Kristityt arvot alkavat näyttämään nuorten miesten silmissä aika hyvältä. Sen takia Gen-Z on konservatiivinen.

Avioliitossa ollessaankin voi pettää sitä perusperttiä alfojen kanssa :)

Niin ja sekin vielä täysin hyväksyttyä ja miehen vika. Ongelma on naisten rajattomattomassa vapaudessa. USA menestyy, koska siellä on sentään tuloeroja, joilla mies voi nostaa statustaan. Eikä olla yhteiskunnan varassa vaan

Ei tätä lainsäädännöllä korjata vaan arvoilla

Naissa ulinaketjuissa on aina sama teema: olen itse kunnollinen mies eika minussa ole mitaan vikaa mutta typerat naiset ei osaa arvostaa minua enka saa piparia. Koskaan ei kerrota miksi juuri tama mies uskoo olevansa erityisen kunnollinen ja miksi han samalla maarittelee ne muut - seurustelevat -  miehet jotenkin kunnottomiksi. Jos olisin mies niin tulisi kylla sanomista tuollaiselle omaan napaansa tuijottavalle lapselliselle jampalle joka vetelee hatusta omia teorioitaan.

Syy seurustelemattomuuteen on usein ihan olemattomat sosiaaliset taidot. Ei uskalleta puhua ihmisille, nainen on jotenkin eksoottinen olento ja lahinna seksiobjekti vaikka olisi raketti-insinoori. Ja sosiaalisten taitojen harjoitteleminen on ihan kauhistus, ei voi, ei uskalla, ne nauraa, mulle naurettiin kerran, sain pakit (jyrinaa, maailma sortuu)  ja nyt en varmana enaa ikina lahesty ketaan naista, miksei ne ikina itse lahesty mua, kaikki on naisten syyta. Jne jne loputtomiin.

Tuollaisella asenteella varustettu muita syytteleva ongelmakimppu ei vaan viehata useimpia ihmisia, ei naisia eika miehia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan etsimällä etsi miestä joka ei olisi kunnollinen. Yleensä miehen kunnottomuus tulee yllätyksenä. Tässä voi mennä pitkäkin aika, että oppii tuntemaan toisen. Mutta siitä on se hyöty, että kokemuksesta sitten tietää millaisia merkkejä katsoa ja varoa. Kun miestä etsii kumppaniksi, aviomieheksi ja yhteisen perheen perustamiseksi, pitää olla hyvin tarkkana ja silloin huonotkin kokemukset ovat hyvä apu.

Mieluiten sitä olisi tietenkin seurustellut kunnollisen miehen kanssa alusta asti, mutta elämässä ei aina käy niin.

Niinpä. Nuorena ja kokemattomana sitä on kaiken lisäksi helposti myös naiivi ja uskoo helpommin kaiken maailman jännisten tarinoinnin. Iän ja kokemusten myötä oppii. Toisaalta osa naisista ei koskaan seurustele muitten kuin "kunnon miesten" kanssa. Ja toisaalta ne kolmekymppisenä kunnolliset on itsekin voineet haluta sen menovaiheen nuorempana. Ei se niin yksinkertaista ole. 

Vierailija kirjoitti:

Naissa ulinaketjuissa on aina sama teema: olen itse kunnollinen mies eika minussa ole mitaan vikaa mutta typerat naiset ei osaa arvostaa minua enka saa piparia. Koskaan ei kerrota miksi juuri tama mies uskoo olevansa erityisen kunnollinen ja miksi han samalla maarittelee ne muut - seurustelevat -  miehet jotenkin kunnottomiksi. Jos olisin mies niin tulisi kylla sanomista tuollaiselle omaan napaansa tuijottavalle lapselliselle jampalle joka vetelee hatusta omia teorioitaan.

Syy seurustelemattomuuteen on usein ihan olemattomat sosiaaliset taidot. Ei uskalleta puhua ihmisille, nainen on jotenkin eksoottinen olento ja lahinna seksiobjekti vaikka olisi raketti-insinoori. Ja sosiaalisten taitojen harjoitteleminen on ihan kauhistus, ei voi, ei uskalla, ne nauraa, mulle naurettiin kerran, sain pakit (jyrinaa, maailma sortuu)  ja nyt en varmana enaa ikina lahesty ketaan naista, miksei ne ikina itse lahesty mua, kaikki on naisten syyta. Jne jne loputtomiin.

Tuoll

Niinpä. Tyypit kertoo olevansa "kunnon miehiä", mutta samaan hengenvetoon haluavat naisilta lähinnä helposti seksiä (jota tämä ei kuitenkaan olisi harrastanut muitten kanssa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perustaa perheen 20v kun menin yliopistoon, mutta kuten sanoit, ei naiset halua perhettä nuorena.

Nyt kun ikää on +35v ja ns. "elämä kunnossa" nämä +30v naiset haluaisivatkin minua. En ymmärrä, miksi ottaisin vanhaa tavaraa, kun on tuoreempaakin tarjolla? Ei minulla ole enää mikään kiire lisääntyä. Se vaan olisi ollut niin paljon helpompaa ja kätevämpää nuorena.

Kesken opintojen ei monikaan halua lapsia ruveta tekemään. Ajatuksena jo typerä, eikä todellakaan mitään helppoa. 

Ihan mielenkiinnosta. Mistä tällainen ajatus johtuu? Sain kolme lasta kesken yliopisto-opintojen, eikä ollut mitään vaikeuksia sovittaa opintoja ja perhe-elämää. Paljon vaikeampaa minun olisi ollut sovittaa työkuviot ja päiväkotirumba. Opiskelu on paljon joustavampaa, kuin työelämä. Olin 26-vuotias, kun siirryin vakituiseen oman alan työhön. Työnantajani on sanonut, että oli vaikuttunut kyvyistäni ihan sillä perusteella, että sain opinnot kasaan hyvillä arvosanoilla "lapsista huolimatta". Rivien välistä voi tulkita senkin, että arvasi lapsiluvun olevan jo täysi. Lasten saaminen kesken opintojen kannattaa. En todellakaan lähtisi lapsirumbaan reilusti yli 30-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa on miten lähes jokainen mies pitää itseään niin hyvänä ja kunnollisena. Kummasti se vain unohtuu kun parisuhteeseen päätyy, sitten löytyykin se oikeutus ja syy jokaiselle huonolle teolle. Itse välttelen näitä "kunnollisia" miehiä kuin ruttoa. Aidosti hyvä kumppani tietää, ettei ole täydellinen, vaan tiedostaa että tekee virheitä jotka satuttavat toista, mutta pystyy ottamaan vastuun teoistaan ja sanoistaan. Ihminen joka ei näe itsessään mitään vikaa, ei pysty ymmärtämään, että myös ne teot jotka tapahtuvat vahingossa, väärinymmärryksessä tai tietämättömyyttään, pitää keskustella, sopia ja oppia parempi tapa toimia. "Kunnolliset" miehet kuvittelevat, että koska he eivät tee jotain tahalleen tiedostaen sen satuttavaksi, toisen tunteista ei tarvitse välittää eikä omaa käytöstään pyytää anteeksi tai muuttaa.

Kieltämättä nostaa karvat pystyyn tuo "kunnollinen mies" ilmaisu. Sitä kun voi jokainen määritellä kunnolliseksi itsensä, ja aina löytyy varmasti joku vähemmän kunnollinen verrokiksi. Plus että eihän se pelkkä "kunnollisuus", jos sillä tarkoitetaan että on uskollinen ja luotettava, ei juo liikaa eikä lyö tai petä, ei vielä kovin pitkälle parisuhteessa riitä. Tarvittaisiin vielä se, että olisi kiva olla yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perustaa perheen 20v kun menin yliopistoon, mutta kuten sanoit, ei naiset halua perhettä nuorena.

Nyt kun ikää on +35v ja ns. "elämä kunnossa" nämä +30v naiset haluaisivatkin minua. En ymmärrä, miksi ottaisin vanhaa tavaraa, kun on tuoreempaakin tarjolla? Ei minulla ole enää mikään kiire lisääntyä. Se vaan olisi ollut niin paljon helpompaa ja kätevämpää nuorena.

Kesken opintojen ei monikaan halua lapsia ruveta tekemään. Ajatuksena jo typerä, eikä todellakaan mitään helppoa. 

Ihan mielenkiinnosta. Mistä tällainen ajatus johtuu? Sain kolme lasta kesken yliopisto-opintojen, eikä ollut mitään vaikeuksia sovittaa opintoja ja perhe-elämää. Paljon vaikeampaa minun olisi ollut sovittaa työkuviot ja päiväkotirumba. Opiskelu on paljon joustavampaa, kuin työelämä. Olin 26-vuotias,

Ja tämä tapahtui sata vuotta sitten. Maailma ja yhteiskunta on nykyään erilainen kuin nuoruudessasi. Ei paljon ole työnantajia, jotka ihailevat naisia jolla lapsia on ja koulupapereilla saa pyyhkiä persettä, jos ei käy opintojen ohessa töissä, ellei valmistu lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perustaa perheen 20v kun menin yliopistoon, mutta kuten sanoit, ei naiset halua perhettä nuorena.

Nyt kun ikää on +35v ja ns. "elämä kunnossa" nämä +30v naiset haluaisivatkin minua. En ymmärrä, miksi ottaisin vanhaa tavaraa, kun on tuoreempaakin tarjolla? Ei minulla ole enää mikään kiire lisääntyä. Se vaan olisi ollut niin paljon helpompaa ja kätevämpää nuorena.

Kesken opintojen ei monikaan halua lapsia ruveta tekemään. Ajatuksena jo typerä, eikä todellakaan mitään helppoa. 

Ihan mielenkiinnosta. Mistä tällainen ajatus johtuu? Sain kolme lasta kesken yliopisto-opintojen, eikä ollut mitään vaikeuksia sovittaa opintoja ja perhe-elämää. Paljon vaikeampaa minun olisi ollut sovittaa työkuviot ja päiväkotirumba. Opiskelu on paljon joustavampaa, kuin työelämä. Olin 26-vuotias,

En tiedä missä kirjekoulussa opiskelit, mutta nykyään opintoaikaa on rajoitettu, yliopistolla on todella paljon ryhmätöitä ja ystävälläni oli mm. pakollisia luentoja, joista ei saanut olla pois yli kolmea kertaa edes lääkärintodistuksella tai tuli hylky.

Pelkän opiskelijan tuet ei kyllä riitä lasten kanssa elämiseen ellei miehellä ole kunnon palkka. Aikuiskoulutustukea ei enää ole olemassakaan. Jos et ole töissä opiskeluaikana, niin kyllä tätä työnantajat ihmettelevät ja hyvässä lykyssä valmistut suoraan kortistoon ja ne lapset elättää miehesi tai sosiaalituet.

Lapsikatras ei ole työelämässä mikään etu, vaikka ei niistä enää työhaastattelussa saa kysyä. Kukaan ei myöskään katsele niitä arvosanojasi, ellet mene opettamaan yliopistolle. Maisteri on maisteri, jos kurssit on päästy läpi. Tervetuloa nykyaikaan ja todellisuuteen.

Palstatotuus on kumoamaton.

Mistä tunnistaa kokemattomana parikymppisenä kunnollisen miehen, joka haluaa seurustella huvin vuoksi 10 vuotta ennen perheen perustamista? 

Inkkelin ulinaa taas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin perustaa perheen 20v kun menin yliopistoon, mutta kuten sanoit, ei naiset halua perhettä nuorena.

Nyt kun ikää on +35v ja ns. "elämä kunnossa" nämä +30v naiset haluaisivatkin minua. En ymmärrä, miksi ottaisin vanhaa tavaraa, kun on tuoreempaakin tarjolla? Ei minulla ole enää mikään kiire lisääntyä. Se vaan olisi ollut niin paljon helpompaa ja kätevämpää nuorena.

Kesken opintojen ei monikaan halua lapsia ruveta tekemään. Ajatuksena jo typerä, eikä todellakaan mitään helppoa. 

Ihan mielenkiinnosta. Mistä tällainen ajatus johtuu? Sain kolme lasta kesken yliopisto-opintojen, eikä ollut mitään vaikeuksia sovittaa opintoja ja perhe-elämää. Paljon vaikeampaa minun olisi ollut sovittaa työkuviot ja päiväkotirumba. Opiskelu on paljon joustavampaa, kuin työelämä. Olin 26-vuotias,

Minä tein lapseni 41 -vuotiaana opiskelijana. Oli tietenkin toinen tutkinto ja siinä vanhempainvapailla oli hyvää aikaa opiskellakin. Kolme vuotta kotiäitinä opiskellen, loput sitten työn ohessa. Hyvin sujui.

Aika moni meistä sukupuolesta riippumatta on nuorempana jännempi ja menevämpi. Miehet ja naiset. Sitten luonne tasaantuu, kun oppii että miten tätä kotteroa ajetaan. Aikuiset ihmiset myös viettävät aikaa ja tutustuvat toisiin ihmisiin aivan erilaisissa paikoissa ja ympyröissä kuin nuoret. 

Itse olen aina seurustellut vain kunnollisten miesten kanssa. Myös tyttärelläni on kunnollinen mies poikaystävänä. Luulen että ne miehet jotka valittavat että kunnollinen mies ei kelpaa, haluavat vain bimboja ja jännänaisia. Kunnollisille naisille kyllä kelpaa kunnollinen mies missä iässä tahansa. 

En minä halua miestä näin päälle kolmekymppisenäkään. Elän ihan mielelläni yksin ja/tai lapsen kanssa, jos sellainen siunaantuu

Mitä juoksuihin tulee niin nuorempana en tiennyt mitä haluan ja menin massojen mukana. Kun pienikin aavistus omista arvoista alkoi kukoistaa, niin jäivät kyllä ihan kaikki miessuhteet, myös avioseksiorjuus, ym.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tosiaan outoa, etteivät naiset, eivätkä miehetkään ole kiinnostuneita perheen perustamisesta nuorina, vaan haluavat elämänkokemuksia ja hauskanpitoa. Paitsi että ei ole outoa, vaan täysin normaalia ja kuuluu ikävaiheeseen. 

Eikö perheen perustaminen ole elämänkokemusta ja hauskan(kin) pitoa? Ihan onnellisia pareja tiedän jotka nuorena perustaneet perheen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistaa kokemattomana parikymppisenä kunnollisen miehen, joka haluaa seurustella huvin vuoksi 10 vuotta ennen perheen perustamista? 

Inkkelin ulinaa taas. 

Tämä ei ole kunnollista, varsinkin kun se tyttökaveri pakotetaan syömään steroideja ja vastaanottamaan satoja, tuhansia siitoksia yhdeltä henkilöltä ilman yhtään lasta. Se on seksuaalista hyväksikäyttöä. Kunnolliset miehet eivät yleensä myöskään puhu mistään kunnollisista miehistä, vaan keskittyvät ihan muihin asioihin kun omiin tai toisten siitoksiin tai siitoskäytökseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa tosiaan outoa, etteivät naiset, eivätkä miehetkään ole kiinnostuneita perheen perustamisesta nuorina, vaan haluavat elämänkokemuksia ja hauskanpitoa. Paitsi että ei ole outoa, vaan täysin normaalia ja kuuluu ikävaiheeseen. 

Eikö perheen perustaminen ole elämänkokemusta ja hauskan(kin) pitoa? Ihan onnellisia pareja tiedän jotka nuorena perustaneet perheen.

Valitettavasti en ole koskaan tehnyt yhteistyötä miehen kanssa, jota voisin nimittää hauskanpidoksi. Se on ennemminkin sietämstä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistaa kokemattomana parikymppisenä kunnollisen miehen, joka haluaa seurustella huvin vuoksi 10 vuotta ennen perheen perustamista? 

Inkkelin ulinaa taas. 

Itse miellän tuollaisen miehen ehkä hiljaiseksi ja ujoksi, mutta kuitenkin tunnollinen ja ahkera esim. koulussa.