Lue keskustelun säännöt.
Luuleeko joku, että hoikat on jatkuvasti kitudieetillä ja liikkuvat aamusta iltaan?
18.01.2025 |
Mulla paino pysyy 60 kilon kieppeillä ihan normaaleilla elintavoilla, herkkujakin syön usein enkä harrasta liikuntaa päivittäin.
Kommentit (120)
Mä olen ollut aina hoikka. Syy lienee se, etten ole kovin kiinnostunut ruuasta. Syön sitä nälkääni ja pyrin siihen että polttoaineeni on laadukasta ja pitää kylläisenä pitkään. Joogaan, lenkkeilen ja ratsastan säönnöllisesti. Olen 43-v. nainen.
Ruoka on mielestäni niin tylsä asia, etten edes jaksa miettiä ja listata, mitä yleensä syön. Kaikkea pääosin terveellistä, lihatonta ja välillä karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ja ikä. Jos olet nainen, tule kertomaan vaihdevuosien jälkeen miten paino ei kerry
On nuo geenit jännä asia, kun vielä 50 vuotta sitten harva oli läs ki, mutta nykyään jo puolet väestöstä on. Nopeasti ovat geenit mutatoituneet.
Mä oon miettinyt tätä myyttiä, että +50 vuotta sitten ei ollut lihavia. Kun katsoo jotain 50-70-luvun kuvia niin aika paljon on vatsakkaita ja ylipainoisia ihmisiä ainakin Suomessa. Sellaisia megaläskejä ei kyllä ollut, niin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan lihavin ei koskaan ottanut tarjottavia "Koska yritän pudottaa painoa". Ahmi ainoastaan, kun kukaan ei ollut näkemässä. Eikä koskaan laihtunut.
Nuo työpaikan tarjottavat on kyllä vihoviimeisiä. Itse en koskaan ota, koska minulla on sukurasitteena korkea verensokeri ja kakkostyypin diabetes vaanii nurkan takana vaikka olen hoikka. En tiedä mitään rasittavampaa kuin se, kun joku on tuonut jonkun kakun tai vastaavan ja sitten siitä tehdään hirveä numero, etten syö sitä. Joka kerta. Vaikka en ole ikinä mitään syönyt töissä.
Tuo makean tuputtaminen on kyllä todella raskasta! En yksinkertaisesti pidä kakuista, leivonnaisista, pullasta, kekseistä tmv. ja sitten pyöritellään silmiä ja huokaillaan kun en koskaan herkuttele / salli itselleni mitään. Miksi söisin jotain joka on mielestäni pahaa?
Kohtaan työssäni paljon ylipainoisia potilaita. Tämä voi kuullostaa rumalta mutta moni syyllistyy itsepetokseen syömistensä suhteen. Olisin rikas jos saisi 10€ joka kerta kun ihminen kertoo syövänsä tuhat kaloria päivässä eikä laihdu. Totuus on että ne kalorit on laskettu ihan miten sattuu ja syömisiä jätetään huomiotta. Oikea lähestymistapahan ei ole tiukka kalorien laskenta vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen muutos rauhassa. Ruokarytmi kuntoon, höttöhiilihydraatit vähemmälle ja riittävä hyvän rasvan ja proteiinin saanti.
omat ongelmakohdat painonhallinnassa on hyvä tunnistaa: Napostelu, liika iltasyöminen, liian pitkät ruokailuvälit, kaloripitoiset juomat, annoskoot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luule.
Moni tuntuu luulevan, kun ilmoittavat että eivät kykene olemaan edes normaalipainossa, koska "haluavat nauttia elämästä".
Ap
No kun niin monet hoikatkin luulee että lihavat ei liiku ja syö epäterveellisesti. Ei asia ole kumminkaan päin itsestään selvä. Jännä ettei aikuiset tajua että ihmiset ovat erilaisia myös tässä lihomis/ laihtumisasiassa. Kyllä toisille pidetään että kun minäkin mutta ei ymmärretä ettei samoin ole kaikilla. Terv. Liikkuva ja normaalisti syövä ylipainoinen joka tietää että toiset on hoikkia samaoilla tai huonommilla elintavoilla. Olen asunut useamman alipainoisen kanssa joista osa olisi jopa halunnut lihoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan työssäni paljon ylipainoisia potilaita. Tämä voi kuullostaa rumalta mutta moni syyllistyy itsepetokseen syömistensä suhteen. Olisin rikas jos saisi 10€ joka kerta kun ihminen kertoo syövänsä tuhat kaloria päivässä eikä laihdu. Totuus on että ne kalorit on laskettu ihan miten sattuu ja syömisiä jätetään huomiotta. Oikea lähestymistapahan ei ole tiukka kalorien laskenta vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen muutos rauhassa. Ruokarytmi kuntoon, höttöhiilihydraatit vähemmälle ja riittävä hyvän rasvan ja proteiinin saanti.
omat ongelmakohdat painonhallinnassa on hyvä tunnistaa: Napostelu, liika iltasyöminen, liian pitkät ruokailuvälit, kaloripitoiset juomat, annoskoot.
Siinäpä on hyvä lähtökohta asiakassuhteeseen, oletus, että asiakas valehtelee aina.
Vierailija kirjoitti:
Kohtaan työssäni paljon ylipainoisia potilaita. Tämä voi kuullostaa rumalta mutta moni syyllistyy itsepetokseen syömistensä suhteen. Olisin rikas jos saisi 10€ joka kerta kun ihminen kertoo syövänsä tuhat kaloria päivässä eikä laihdu. Totuus on että ne kalorit on laskettu ihan miten sattuu ja syömisiä jätetään huomiotta. Oikea lähestymistapahan ei ole tiukka kalorien laskenta vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen muutos rauhassa. Ruokarytmi kuntoon, höttöhiilihydraatit vähemmälle ja riittävä hyvän rasvan ja proteiinin saanti.
omat ongelmakohdat painonhallinnassa on hyvä tunnistaa: Napostelu, liika iltasyöminen, liian pitkät ruokailuvälit, kaloripitoiset juomat, annoskoot.
Voin kertoa että jos syön vain 1000 kilokaloria on hirveänälkä ja vetämätön olo. Miksi edes vaivaudun kun voin ihan hyvin vaikka rahaankin mukanani 35 ylikiloa? Jaksan jopa harrastaa liikuntaa kun saan syödä normaalisti n.2200 kilokaloria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit ja ikä. Jos olet nainen, tule kertomaan vaihdevuosien jälkeen miten paino ei kerry
Ei kerry. Vaihdevuosien aikana ja sen jälkeen täytyy vain liikkua vähän enemmän ja syödä järkevämmin. Olen nyt itseasiassa hoikempi kuin ennen vaihevuosia.
Tuo on juuri sitä armotonta kituutusta. En ole vielä tavannut yhtään hoikkaa vaihdevuodet ohittanutta naista, joka ei söisi järjettömän kurinalaisesti.
-eri.
Näinpä juuri. Anoppini on 68 vuotias, syö päivässä kevyen aamuapalan ja päivällisen. Ehkä päiväkahvilla jonkun keksin. Kalorit siis päivässä jotain 1000 luokkaa. Kuulemma lounaasta tulee liian raskas olo. Eli hyvin kurinalaista elämää, edelleen miettii paljon ulkonäköään ja painon kertymistä. Lisäksi urheilee
Näistä tulee niitä hauraita ja raihnaisia vanhuksia, tätä myös gerasteniaksi kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäisen kaveriporukkani hoikin ja yhteinen ajanvietto kuten viikonloppureissu tuo kyllä hyvin näkyväksi sen miksi he on ylipainoisia ja minä en.
Muutaman tunnin matkalla on eväänä karkkia tai suklaata, heti perille päästyä pitää saada pieni välipala kuten hedelmää, jogurttia tai keksejä. Minulle riittää matkaevääksi vesi enkä syö mitään omien ateria-aikojeni ulkopuolella.
Aamulla heti herättyä syödään erittäin hiilaripainotteisesti eli leipää, mehua, jogurttia ja hedelmää. Minulle riittää kuppi kahvia mustana.
Lounaalla syödään myös määrällisesti paljon ja taas reilusti hiilareita. Itse tykkään syödä lounaalla esim. salaatin jossa on sekä proteiinia että rasvaa oliiviöljyn muodossa sekä sokeroimattoman jogurtin ja tuoreita marjoja.
Parin tunnin päästä pitää saada kahvin kanssa jotain makeaa. Minä skippaan tämän täysin.
Päivällinen on tuhti sisältäen joko past
Voin sanoa että kun syön kuin sinä olen kokoajan kauheassa nälässä. En ymmärrä miksi kituisin siinä olossa kun suolet kurnii. Kun tupakoin tuota kesti koskatupakka turrutti sen nälän tunteen. En tosiaan itsekään kyllä muutaman tunnin matkoille ota evästä. Tästä tavasta kyllä on koitunut se että sitten 5-6 tunnin päästä on pakko syödä kunnon ateria ei mikään salaatti sitä nälkää Lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet onnekas. En laihdu vaikka liikun, syön hyvin terveellisesti ja nukun tarpeeksi. Ne taas ovat yleensä ihan tikkuja jotka vetää lonkeroa, syö roskaruokaa, juo limuja eikä liiku
Niin kauan kun kuvittelee sen olevan onnesta eikä omasta vaivannäöstä kiinni niin muutosta ei tule. Itkettävän ikävä fakta. Olen törmännyt tähän faktojen kieltämiseen monen lihavan osalta. "Syön liian vähän, liikunta ei vaikuta" jne. Väittävät elävän terveellisesti mutta ovat jääneet kiinni herkkujen syönnistä. Ja kun huomaavat jääneensä kiinni, alkaa huvittavin osuus. Selittelyn MM-kisat. Viihdyttävää
Kaltaistesi tyhmyys on vielä viihdyttävämpää. Kuvitteletko siis oikeasti olevasi kaikkia maailman lihavuustutkijoita viisaampi, kun voit mutulla kevyesti kumota faktat?
En luule. Eri ihmisillä aineenvaihdunta toimii eri tavoin, ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?
Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla.
Tässä ketjussa aika moni on kertonut kilojensa tulleen neljän- tai viidenkympin välillä. Useimmat taas etsivät kumppania pari-kolmekymppisinä. Kristallipallollako se pitäisi selvittää, kenelle tulee kiloja joskus vuosien päästä? Ja jos kumppani on parin vuosikymmenen ajan ollut omaa tasoa niin ulkoisten kuin sisäistenkin ominaisuuksien puolesta, eikö ole aika raakaa todeta kaiken yhdessä koetun jälkeen, ettei hän enää ole samalla viivalla kilojensa vuoksi?
Itsellä kyse ei ole geenilotosta koska suvussani on lihavuusgeeni eli lihon tavattoman helposti ja jo lievä ylipaino tai normaalipainon ylärajoilla olo aiheuttaa itselle esidiabeteksen, korkean kolesterolin, väsymystä ja verenpainetta. Eli oma ihannepainoni on normaalipainon alarajoilla. Itsellä säännöllinen liikunta on myös tärkeässä osassa. liikunta ikään kuin tasaa, korjaa ja pitää aisoissa monia asioita elimistössä, sekä fyysisiä että psyykkisiä. Ja kyllä! olen "läzkifobinen" koska ei huvita lihoa ja sairastua ja viihdyn paremmin hoikkana ja hyväkuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäisen kaveriporukkani hoikin ja yhteinen ajanvietto kuten viikonloppureissu tuo kyllä hyvin näkyväksi sen miksi he on ylipainoisia ja minä en.
Muutaman tunnin matkalla on eväänä karkkia tai suklaata, heti perille päästyä pitää saada pieni välipala kuten hedelmää, jogurttia tai keksejä. Minulle riittää matkaevääksi vesi enkä syö mitään omien ateria-aikojeni ulkopuolella.
Aamulla heti herättyä syödään erittäin hiilaripainotteisesti eli leipää, mehua, jogurttia ja hedelmää. Minulle riittää kuppi kahvia mustana.
Lounaalla syödään myös määrällisesti paljon ja taas reilusti hiilareita. Itse tykkään syödä lounaalla esim. salaatin jossa on sekä proteiinia että rasvaa oliiviöljyn muodossa sekä sokeroimattoman jogurtin ja tuoreita marjoja.
Parin tunnin päästä pitää saada kahvin kanssa jotain makeaa. Minä skippaan tämän täysin.
Päivällinen on tuhti sisältäen joko past
Kyllä minä söisin viikonloppureissulla samoin kuin kaverisi, mutta olen hoikka. Annoskoot toki voivat olla pienempiä kuin kavereillasi, tai sitten meillä on erilainen aineenvaihdunta. Jos joisin pelkän kahvikupin aamulla, minua alkaisi pyörryttää. Elimistö tarvitsee ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäisen kaveriporukkani hoikin ja yhteinen ajanvietto kuten viikonloppureissu tuo kyllä hyvin näkyväksi sen miksi he on ylipainoisia ja minä en.
Muutaman tunnin matkalla on eväänä karkkia tai suklaata, heti perille päästyä pitää saada pieni välipala kuten hedelmää, jogurttia tai keksejä. Minulle riittää matkaevääksi vesi enkä syö mitään omien ateria-aikojeni ulkopuolella.
Aamulla heti herättyä syödään erittäin hiilaripainotteisesti eli leipää, mehua, jogurttia ja hedelmää. Minulle riittää kuppi kahvia mustana.
Lounaalla syödään myös määrällisesti paljon ja taas reilusti hiilareita. Itse tykkään syödä lounaalla esim. salaatin jossa on sekä proteiinia että rasvaa oliiviöljyn muodossa sekä sokeroimattoman jogurtin ja tuoreita marjoja.
Parin tunnin päästä pitää saada kahvin kanssa jotain makeaa. Minä skippaan tämän täysin.
Kai tiesit että liika hiilihydraattien saanti ylläpitää nälkää? Kun ei syö hiilareita kuin rajoitetusti niin ei tule nälkä ja elimistö pystyy käyttämään ihan sitä kehon omaa rasvavarastoa polttoaineena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäisen kaveriporukkani hoikin ja yhteinen ajanvietto kuten viikonloppureissu tuo kyllä hyvin näkyväksi sen miksi he on ylipainoisia ja minä en.
Muutaman tunnin matkalla on eväänä karkkia tai suklaata, heti perille päästyä pitää saada pieni välipala kuten hedelmää, jogurttia tai keksejä. Minulle riittää matkaevääksi vesi enkä syö mitään omien ateria-aikojeni ulkopuolella.
Aamulla heti herättyä syödään erittäin hiilaripainotteisesti eli leipää, mehua, jogurttia ja hedelmää. Minulle riittää kuppi kahvia mustana.
Lounaalla syödään myös määrällisesti paljon ja taas reilusti hiilareita. Itse tykkään syödä lounaalla esim. salaatin jossa on sekä proteiinia että rasvaa oliiviöljyn muodossa sekä sokeroimattoman jogurtin ja tuoreita marjoja.
Parin tunnin päästä pitää saada kahvin kanssa jotain makeaa. Minä skippaan tämän täysin.
Kyllä, elimistö tarvitsee ruokaa mutta ihan koko ajan ei tarvitse syödä. Paastoa tulisi olla vähintään 14, mielellään 16 tuntia vuorokaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi psyykenlääkkeet. Ainoa ajanjakso elämässäni, jolloin kamppailin painonhallinnan kanssa oli juurikin snri-lääkitys. Viidessä vuodessa tuli hitaasti mutta varmasti melkein kymmenen kiloa. Muistan, kuinka minulla oli koko ajan nälkä. Ympäri vuorokauden. Katsoin kellosta milloin teoriassa voisi olla oikea nälkä, koska omasta olosta sitä ei pystynyt päättelemään. Ihan normaalilla ruualla siis lihoin. Kun jätin lääkityksen pois, jatkuva nälkä sammui ja palauduin itsestään entisiin mittoihin.
Suomessa aika monet taitaa syödä mielialalääkkeitä.
Lisää listaan superlihottavat neuroleptit joita määrätään nykyään uniongelmiin ja jopa ahdistukseen, ei se mikään ihme ole että meillä on ylipainoepidemia. Ihan järkyttävää, jo murrosikäisille syötetään näitä cocktaileja.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan luule. Viimeisen reilun vuosikymmenen on ollut työkaverina hoikka nainen joka syö ihan joka ikinen työpäivä jotain kahvileipää iltapäivän kahvitauolla. Tai no, kesällä usein jäätelöä.
Ja hän on meistä ainoa joka kulkee työmatkat omalla autolla fillaroimisen sijaan.
Mulla on kaksi lasta. Toinen syö salameita, sipsiä, karkkia, vaaleaa höttöleipää, juo limuja jne. Aina mässyttämässä jotain herkkua ja roskaruokaa. Hän on pienestä asti ollut bmi: n alarajalla ja käynyt neuvolassa painokontrolleissa jne. Hän ei liiku juuri yhtään, pelaisi vain konsoleilla päivät pitkät.
Toinen lapsi on urheilullinen, syö terveellisesti, välttelee herkkuja. Hän on koko elämänsä ajan ollut painokäyrän ylärajalla. Koulusta laittoivat jopa ravitsemusterapeutille ja aina joka paikassa käydään syömiset läpi, kehoitetaan liikkumaan enemmän. Hän kuitenkin liikkuu ja harrastaa muutenkin paljon. Syö terveellisesti melko tarkkaan ravitsemusterapeutin ohjeilla, jotka aikanaan sai.
Heidän ero on se, että hoikka lapsi on poika, pullea tyttö. Välillä toivoisin, että joku puhuttaisi poikaa liikunnan ja ravinnon merkityksestä, mutta kunhan bmi on kohdillaan, niin saa elää vaikka suklaapatukoilla ja energiajuomilla. Tytön kohdalla taas tuntuu ikävältä, kun se paino vedetään aina esiin sen bmi:n takia. Tyttö, kun muutenkin on niin tarkka syömisistään, että pelkään hänen vielä sairastuvan. Hän voisi vähän höllentää ruuan suhteen eikä punnita jokaista annostaan. Hänellä on samanlainen ruumiinrakenne kuin minulla. Semmoinen, johon rasva herkästi varastoituu lantion ja reisien ja takapuolen alueelle. Siitä on miltei mahdoton päästä eroon jollei lakkaa syömästä melkein kokonaan.
Veljellään taas on isänsä siro ruumiinrakenne johon ei saa massaa, vaikka miten joisi punaista maitoa ja söisi voikimpaleissa paistettua pekonia. Isällä on myös sepelvaltimotauti todettu jo hyvin nuorena alle 40-vuotiaana. Eli ei se alhainen bmi suojaa sydänsairauksilta niinkuin ehkä luullaan.
Ei luule, vaan laihat tietävät itse tämän. Millään muulla ihminen ei pysy laihana paitsi kitudieetillä
Normaalipainoinen ei ole laiha
Joku mainitsi psyykenlääkkeet. Ainoa ajanjakso elämässäni, jolloin kamppailin painonhallinnan kanssa oli juurikin snri-lääkitys. Viidessä vuodessa tuli hitaasti mutta varmasti melkein kymmenen kiloa. Muistan, kuinka minulla oli koko ajan nälkä. Ympäri vuorokauden. Katsoin kellosta milloin teoriassa voisi olla oikea nälkä, koska omasta olosta sitä ei pystynyt päättelemään. Ihan normaalilla ruualla siis lihoin. Kun jätin lääkityksen pois, jatkuva nälkä sammui ja palauduin itsestään entisiin mittoihin.
Suomessa aika monet taitaa syödä mielialalääkkeitä.