Luuleeko joku, että hoikat on jatkuvasti kitudieetillä ja liikkuvat aamusta iltaan?

Olen lähes nelikymppinen. Omassa ikäluokassa ne hoikat kyllä syövät järkevämmin kuin ne, jotka eivät ole hoikkia. Vaikka liikkuisivatkin suurin piirtein saman verran. Harva kieltäytyy herkuista kokonaan, mutta on ihan eri asia syödä leivos tai jäätelö joskus kaupungilla tai kylässä kuin syödä niitä joka päivä. Samoin roskaruoan kanssa. Jopa kaveripiirin ikuinen laiheliini on lihonut parin viime vuoden aikana useamman kilon, koska arki on kiireistä ja ruokavalio lipsuu.

Itse olen hoikka, mutta en sellaisena pysyisi, jos söisin kaiken mitä mieli tekee.

Itse olen taipuvainen lihomiseen ja ylipainoa onkin jonkin verran. Mieheni on aina ollut hoikka ja hän pystyy syömään kaikkea lihomatta. Minä myös liikun enemmän kuin mieheni ja työnikin on fyysistä toisin kuin miehelläni. Silti minä kamppailen kilojen kanssa ja mieheni on aina vaan hoikka. Kyllä siihen näköjään geenitkin vaikuttaa.

Mulla on mies, jonka paino on vaihdellut 50 vuoden aikana +-2 kg. Elää, liikkuu ja syö ihan normaalisti, vähän herkutteluun taipuvainen. Oma elopainoni on siinä rinnalla eläen tänä aikana lisääntynyt 10 kg. Uskon vahvasti, että jostain syystä kaikille ei vararavintoa kerry. Läpipasko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet onnekas. En laihdu vaikka liikun, syön hyvin terveellisesti ja nukun tarpeeksi. Ne taas ovat yleensä ihan tikkuja jotka vetää lonkeroa, syö roskaruokaa, juo limuja eikä liiku

Niin kauan kun kuvittelee sen olevan onnesta eikä omasta vaivannäöstä kiinni niin muutosta ei tule. Itkettävän ikävä fakta. Olen törmännyt tähän faktojen kieltämiseen monen lihavan osalta. "Syön liian vähän, liikunta ei vaikuta" jne. Väittävät elävän terveellisesti mutta ovat jääneet kiinni herkkujen syönnistä. Ja kun huomaavat jääneensä kiinni, alkaa huvittavin osuus. Selittelyn MM-kisat. Viihdyttävää

Tämä. Itse olin 40-vuotiaaksi asti "onnekas". Kesäkilot lähtivät itsekseen töihin palattua (aktiivinen työ) jne. Kunnes eivät enää lähteneetkään ja aloin tietoisesti katsoa, mitä sinne suuhun menee. Raakasti laskea niitä kaloreita. Ja kas, paino tippui sinne omaan normaaliin. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan lihavin ei koskaan ottanut tarjottavia "Koska yritän pudottaa painoa". Ahmi ainoastaan, kun kukaan ei ollut näkemässä. Eikä koskaan laihtunut. 

Nuo työpaikan tarjottavat on kyllä vihoviimeisiä. Itse en koskaan ota, koska minulla on sukurasitteena korkea verensokeri ja kakkostyypin diabetes vaanii nurkan takana vaikka olen hoikka. En tiedä mitään rasittavampaa kuin se, kun joku on tuonut jonkun kakun tai vastaavan ja sitten siitä tehdään hirveä numero, etten syö sitä. Joka kerta. Vaikka en ole ikinä mitään syönyt töissä. 

Geenit.

Minä kun kävelen karkkihyllyn ohi, tulee kilo lisää.

Velipuoleni voi syödä kilon karkkia eikä näy missään.

Harvoista asioista olen kateellinen mutta tämä välillä sieppaa...

M58

Et ole hoikka. Olen painanut koko ikäni alle 50 kiloa, pituutta 170 senttiä ja kyllä, en voi valöehdella itselleni ettenkö kituuttaisi ruokieni kanssa 

Siltä se näyttää, kituuttamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Et ole hoikka. Olen painanut koko ikäni alle 50 kiloa, pituutta 170 senttiä ja kyllä, en voi valöehdella itselleni ettenkö kituuttaisi ruokieni kanssa 

Kannattaa hakea apua tuohon anoreksiaan

Vierailija kirjoitti:

Mä olen viiskymppinen ja aina ollut hyvin hoikka. Tottakai mä voisin julistaa että voin syödä mitä tahansa lihomatta mutta totuus on se että niitä ruokia joista pidän ja joita syön, voin syödä lihomatta. En ole koskaan välittänyt makeasta, en myöskään syö sipsejä tai sen tyyppisiä ruoka-aineita. Syön paljon salaatteja, joissa jokin proteiininlähde kuten kananmuna, broileri tai kala. Punaista lihaakaan en välttele. Itsetehty tomaattikeitto mozzarellalla on mun suuri suosikki. Hedelmiä syön jonkin verran.

Kun olen mun syömisistä kertonut niin mua pidetään henkilönä, joka on kitukuurilla koko ajan. Itse en näin koe mutta ymmärrän tilanteen. Multa vaan ne kahvihuoneen pullat jää siksi syömättä että en pidä niistä, se on se syy eikä lihomisen pelko.

Asian vierestä, mut millä reseptillä teet tomaatti- mozzarellakeiton? Olisi kiva kokeilla, mut googlaamalla löytyy monia erilaisia. :)

Olen keski-ikäisen kaveriporukkani hoikin ja yhteinen ajanvietto kuten viikonloppureissu tuo kyllä hyvin näkyväksi sen miksi he on ylipainoisia ja minä en.

Muutaman tunnin matkalla on eväänä karkkia tai suklaata, heti perille päästyä pitää saada pieni välipala kuten hedelmää, jogurttia tai keksejä. Minulle riittää matkaevääksi vesi enkä syö mitään omien ateria-aikojeni ulkopuolella.

Aamulla heti herättyä syödään erittäin hiilaripainotteisesti eli leipää, mehua, jogurttia ja hedelmää. Minulle riittää kuppi kahvia mustana.

Lounaalla syödään myös määrällisesti paljon ja taas reilusti hiilareita. Itse tykkään syödä lounaalla esim. salaatin jossa on sekä proteiinia että rasvaa oliiviöljyn muodossa sekä sokeroimattoman jogurtin ja tuoreita marjoja.

Parin tunnin päästä pitää saada kahvin kanssa jotain makeaa. Minä skippaan tämän täysin.

Päivällinen on tuhti sisältäen joko pastaa tai perunaa. Joku jälkkäri tietysti myös. Minä syön proteiinia kasvislisukkeella ja vaikkapa juustoja.

En koe kituvani vaan syön sellaista ruokaa mistä pidän enkä halua rasittaa elimistöäni jatkuvalla syömisellä saatika valtavalla hiilarikuormalla. Kyllä se hoikkuus on omista valinnoista kiinni.

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit ja ikä. Jos olet nainen, tule kertomaan vaihdevuosien jälkeen miten paino ei kerry

Ei kerry. Vaihdevuosien aikana ja sen jälkeen täytyy vain liikkua vähän enemmän ja syödä järkevämmin. Olen nyt itseasiassa hoikempi kuin ennen vaihevuosia.

Sama täällä. Jossain vaiheessa huomasin, että ei tee mieli makeaa niin paljon ja ylimääräiset välisyömiset ovat jääneet pois. Minulla on ilmeisesti ollut tunnesyömistä ja kun olo ja elo on ollut viime vuodet leppoisampaa, niin tulos näkyy peilissä ja olotilassa. 

Täytyy sanoa että monta muka helposti hoikkana pysyvää ja itsekin sellainen olleena, hoikat syövät hyvin vähän. Voi olla että syödään herkkuja, mutta esim ruoka unohtuu syödä. Eli se mikä on hoikalle normaalia, on normaalipainoiselle/lihavalle epänormaalia syömistä. Esimerkiksi annoskoot on hoikilla järjestään paljon pienempiä.

Olen yli 60v ja normaalipainoinen, en siis hoikka. Jotta paino pysyisi kurissa, joudun syömään hyvin säästeliäästi ja liikkumaan paljon. Ei se kaikille niin helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit ja ikä. Jos olet nainen, tule kertomaan vaihdevuosien jälkeen miten paino ei kerry

Ei kerry. Vaihdevuosien aikana ja sen jälkeen täytyy vain liikkua vähän enemmän ja syödä järkevämmin. Olen nyt itseasiassa hoikempi kuin ennen vaihevuosia.

Tuo on juuri sitä armotonta kituutusta. En ole vielä tavannut yhtään hoikkaa vaihdevuodet ohittanutta naista, joka ei söisi järjettömän kurinalaisesti.

-eri.

Näinpä juuri. Anoppini on 68 vuotias, syö päivässä kevyen aamuapalan ja päivällisen. Ehkä päiväkahvilla jonkun keksin. Kalorit siis päivässä jotain 1000 luokkaa. Kuulemma lounaasta tulee liian raskas olo. Eli hyvin kurinalaista elämää, edelleen miettii paljon ulkonäköään ja painon kertymistä. Lisäksi urheilee päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Saahan sitä nyt etsiä mitä huvittaa. Miten niin "reilumpaa"? Reilumpaa kenelle? Tuskin monikaan haluaa parisuhteeseen itselle vastenmielisen ihmisen kanssa. Jos ei ole fyysistä vetovoimaa, niin voihan sitä olla ystävä. Parisuhteeseen tarvitaan enemmän. Itse ainakin olen mielummin yksin kuin parisuhteessa ihmisen kanssa johon en tunne vetoa tai ole ihastunut tai rakastunut. Ei tuollaisia asioita voi järkeillä, että koska olen tämän ja tämän näköinen niin nyt pitää ruveta väkisin parisuhteeseen jonkun vastenmielisen miehen kanssa, eikä saa edes katsella tasokkaita miehiä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit ja ikä. Jos olet nainen, tule kertomaan vaihdevuosien jälkeen miten paino ei kerry

Ei kerry. Vaihdevuosien aikana ja sen jälkeen täytyy vain liikkua vähän enemmän ja syödä järkevämmin. Olen nyt itseasiassa hoikempi kuin ennen vaihevuosia.

Tuo on juuri sitä armotonta kituutusta. En ole vielä tavannut yhtään hoikkaa vaihdevuodet ohittanutta naista, joka ei söisi järjettömän kurinalaisesti.

-eri.

Näinpä juuri. Anoppini on 68 vuotias, syö päivässä kevyen aamuapalan ja päivällisen. Ehkä päiväkahvilla jonkun keksin. Kalorit siis päivässä jotain 1000 luokkaa. Kuulemma lounaasta tulee liian raskas olo. Eli hyvin kurinalaista elämää, edelleen miettii paljon ulkonäköään ja painon kertymistä. Lisäksi urheilee

No Hui missä elämästä nauttiminen? Luut ja lihakset tarvii hyvät ruaat. Onko osteoporoosin uhka? Mistä urheiluun energia? Lihasta polttaa.

Olen yksinkertaisesti hoikka, koska minulla ei ole mielenhäiriötä, joka saisi minut haluamaan syödä jopa silloin kun ei ole nälkä. Minusta lihavuus näyttäytyy raskaana kokoaikaisena työnä. 

Kyse on ruokahalusta. Olen täynnä pienemmällä ruokamäärällä kuin vieressä istuva kollega. Ei vaan jaksa syödä enempää.