Onko syöpä niin paha, kuin annetaan ymmärtää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syövällä myös pelotellaan ihmisiä joka mediassa ja lähes päivittäin! Syöpä on vakava asia mutta tuo ihmisten pelottelu on edesvastuutonta.

Kyllä. Siksi minä Pässi, kuten eräs minua nimitti, en vahingossakaan tälle keskustelupalstalle( miksikä minä Pässi olen tämän ymmärtänyt) tule yksityiskohtaisesti yhtään mitään kertomaan mitä läpi joutuu käymään nimikkeen alla : Syöpä. Joku joka ei sairastanut vielä ole ja aivan rukoilen ettei tarvitsekkaan, pahimmanlaatuista syöpää, en missään nimessä ala yksittäin selittämään mitä se on. En mitään ennakkotietoja, ei mitään ennakkopelkoja syötä kenellekään. Syystä koska siitä en mitään kaunista kerrottavaa löydä hakemallakaan. Kokemus on omana ja edelleen yllä. T; Pässi

 

Tuliko syövän myötä tourette vai ihan muutenko vai  jankuta? Antaa aika _pässin_ kuvan sinusta. Olet varmaan sellainen joka katsoo kulmien alta kauniita nuoria naisia ja kauhistelee kun nuoriso on pilalla.

Mikä siinä on niin vaikeaa kertoa mitkä olivat oireet ennen syövän diagnosointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tauti ei aiheuttanut mitään oireita. Jos en olisi ollut muista syistä jatkuvassa kontrollissa, en olisi edes osannut syöpää epäillä ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. 

Leikkaukset ja hoidot aiheuttavat haittaa sitäkin enemmän. Kolme leikkausta ja kaksi kierrosta hoitoja, joista toinen on vielä kesken. Vointi on jossain kurjan ja kamalan välillä. Eli on niin paha tauti kuin väitetään, ainakin omalla kohdallani.

Millä tuossa elää, kun ei kykene töihin, kai Kela myöntää sairaspäivärahaa...

Teen töitä voimieni mukaan, kiitos työnantajan joustavuuden. Ensimmäisten hoitojen aikana olin vuoden saikulla. Pää meinasi hajota, kuin ajatukset pyöri vain sairauden ympärillä. Nyt teen 60% työaikaa osakuntoutustuella ja voin paljon paremmin. Kelan sairaupäivärahat on käytetty jo kauan sitten samoin osasairauspäivärahapäivät. Nyt ollaan sitten osa-aikaeläkeläisenä.

Oireet: tulehduksellinen rintasyöpä, rinta tulipunainen ja kipeä, ihon pinta ns. appelsiinimainen, kuten netistäkin lukemalla selvisi. Kipua siis rinnassa, kosketusarka. Ensin lääkärissä käynti yksityisellä, sitten kutsu mammografiaan, siellä todettiin, ettei mitään ole, tulkaa kahden vuoden kuluttua uudelleen. Sitten pamahtikin tekstiviesti, teille on varattu aikan plastiikkakirurgille, sinne menin, kun olin ensin soittanut ja varmistanut, että kutsu oli todella minulle. Tällöin kuulin ensimmäisen kerran, että tässä on nyt epäily syövästä. Koepaloja otettiin kaksi, vastaus kolmen viikon kuluttua, ei löydöksiä, ihan sain puhelinsoiton asiasta. Tällöin valitin, että kipu on lisääntynyt, nyt taitaa ola jotakin. Lääkäri oli jäämässä lomalle, mutta sain vaadittua itselleni ajan jollekin toiselle plastiikkakirurgille. Taas sairaalaan ja taas otettiin uudet koepalat, jonkin viikon kuluttua tuli soitto, että syöpähän se sieltä löytyi. Tähän kuluikin sitten kolme kuukautta ensimmäisestä lääkärikäynnistä. Nyt tuli kiire, heti löytyi vastaanottoaika kirurgille, mammografia, jossa ei löydöstä, magneettikuvauksessa löytyi ja siitä käynnistyi hoitopolku. Mutta kolme kuukautta tutkittiin, onkohan tämä nyt jotain sairautta,

Itse vaan piti olla tomera ja vaatia tutkimuksia, eikä uskoa ensimmäistä hoitajaa. Tämä hoidon saamattomuus tuli taas esille, kun kolmen päivän ajan kyselin itselleni lääkärin aikaa. Oli ilmaantunut pahoinvointi ja tasapainohäiriöitä. Kolme päivää soitin apua, viisi sairaanhoitajaa vain sanoi, että terve akka olet, et voi/saa tulla päivystykseen kerrottiin päivystysavusta, kun sinne soitin. Sain viimein ajan lääkärille, tämä lähetti heti kuvauksiin, kaksi kasvaintahan sieltä aivoista löytyi ja heti siltä istumalta ambulanssikyyti yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Kysäisin, josko pikaisesti kävisin taksilla kotona hakemassa läppärin ja puhelimen laturin. Ei käy sanottiin, vointinne voi tunnin kuluessa romahtaa, te olette vaarassa. Siis vaarassa, kun juuri on viisi sairaanhoitajaa sanonut, että terve akka, et tarvitse lääkäriä.

Valitus potilasasiamiehelle, neljä kuukautta myöhemmin tuli vastaus, "olemme toimineet aivan oikein, oireenne olisivat voineet olla jotain vaaratontakin." Ja tämä siis julkiselle puolella, sote on ihana, kun vain ymmärtäisin sen, vielä taitaa kulua aikaa ennenkuin asia kirkastuu minulle.

No oma kokemukseni on, että se on julma ja paha tauti. Olen menettänyt kolme sukulaistani syövälle (eri syöpätyypit kaikilla kuitenkin). Kahdessa tapauksessa oli aluksi toivoa jopa paranemisesta, mutta loppujen lopuksi näin ei käynyt. Kärsimys kaikilla on ollut valtavaa ennen täältä pois pääsyä. 

 On se paha, äitini, sisareni ja puolisoni poika, kaikila syöpä, äidillä haimasyöpä, kuoli kahden kuukauden kuluttua toteamisesta. Siskolla kohtusyöpä, puoli vuotta sairasti ennen kuolemaansa. Poikapuoleni sairasti suolistosyöpää, avanne alitettiin ja lähes vuosi kului, ennenkuin kuoli.

Selittäkää nyt edes yksi, joka väittää, ettei syöpä ole paha, mihin te perustatte väitteenne syövän vaarattomuudesta. Kyllä se joissain tapauksissa hoidolla saadaan nitistettyä, jolloin se ei liene vaarallista. Entäs kun se uusiutuu, näinkin tapahtuu, silloin se ei aina olekaan vaaraton. Kannattaisi tutustua asioihin hieman enemmän ennenkuin alkaa iskeä mutu-tuntumalla saatuja uskomuksia framille totuutena.

Mulla oli aggressiivinen syöpä, joka tuli niin nopeasti, ettei ehtinyt kauaa oireilla. Se hoidettiin lääkityksellä ja leikkauksella. Nyt ovat käytetyt lääkkeet aiheuttaneet sivuvaikutuksia, joista vielä kärsin. Vanhenin 10 vuotta hetkessä. 

Ihmisiä on parantunut syövästä havupuu - uutteella. Kannattaa kokeilla.

Mummollani on aivosyöpä. Jo syksyllä löydettäessä tiedettiin, että tuskin elää vuottakaan. Ei voida leikata, on saanut satoja ja sädehoitoa.

Hänen tapauksessaan hoidot ovat olleet helppoja, ei ole tullut juurikaan sivuvaikutuksia. Tosin ne ovat vain hieman kutistaneet suurta kasvainta, eikä vaikutus tule olemaan pitkäkestoinen. Eli hänelle syöpä on pahempi kuin hoidot.

Mummon aivosyövästä, jatkoa:

satoja = sytoja

Ensioireena oli päänsärkyä ja lievää vapinaa, mikä olikin epileptista.

Oireina turvonneet imusolmukkeet kaulalla. TT-kuvan perusteella vatsaontelosta löytyi iso imusolmukekasvain jota ei voi leikata, koska syöpä on verenkierrossa. Olen nyt saanut täsmähoitoa vuoden. Se on pysyvää. KLL, krooninen lymfaattinen leukemia, ei parane, joten hoito on palliatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on parantunut syövästä havupuu - uutteella. Kannattaa kokeilla.

Painu sinä helvettiin havupuu-uutteinesi.

Havupuu-uutteella parantuneella ei ole syöpää ollutkaan. Näitä uskomuksiin uskovia heinähattuja valitettavasti mahtuu maailmaan. Pitäkööt nämä keittiöpsykologit ym. lääketieteen asiantuntijat mutu-tutkimuksensa omana tietonaan. Tosin syöpään sairastuneet eivät kaiketi kauaa tällaisia katsele vierellään ja vielä kertomassa kuinka uniin uskomalla syöpäkin häviää. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö siitä selviä taistelemalla? Aina mainostetaan syöpäuutisissa sitä, että taistelee syöpää vastaan, kuin olisi tappelu kyseessä. Osa ei näköjään osaa taistella, kun syöpään kuolevat.

Niinhän ne saatanan Temoset väittävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siitä selviä taistelemalla? Aina mainostetaan syöpäuutisissa sitä, että taistelee syöpää vastaan, kuin olisi tappelu kyseessä. Osa ei näköjään osaa taistella, kun syöpään kuolevat.

Niinhän ne saatanan Temoset väittävät.

Mikä sulla on temosia vastaan??

Pahoja ovat olleet ne sairaudet, joita syövän hoito on aiheuttanut. Riippuu tilanteesta, kaikilla syöpä ei ole kovin rankka kokemus ja elämä jää normaaliksi sen jälkeen.

Meistä joka kolmas sairastuu johonkin syöpään elinaikanaan. Osaa syövistä ei ehditä todetakaan jos sattuu olemaan hitaasti etenevä ja löytyy ruumiinavauksessa sitten jos se tehdään. Osa kuolee tietämättömänä syövästään. Tiedän muutamia tapauksia kun oli tehty ruumiinavaus oli kuitenkin ikäihmisiä niin syövät löytyivät vasta sitten. Jos suvussa on syöpää paljon voi päätellä, että riski on suurempi ja monet elintavat ovat suurempi riski saada jokin syöpä.