Milloin on aika erota?

Riippuu mitä etsit suhteelta. Tuohan on just parasta aikaa, kun arkirutiinit alkaneet muovautumaan, eikä tartte koko ajan kiehnätä kyljessä. Mä en ainakaan sellasta jaksais. Mikäli mies on uskollinen, kunnioittava, hänellä on oma elämä suhteenne lisäksi ja muitakin intohimon kohteita niin sun on aika alkaa keskittymään omiis myös, eikä vaan odottaa, että parisuhde on ainoa syy elämään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä etsit suhteelta. Tuohan on just parasta aikaa, kun arkirutiinit alkaneet muovautumaan, eikä tartte koko ajan kiehnätä kyljessä. Mä en ainakaan sellasta jaksais. Mikäli mies on uskollinen, kunnioittava, hänellä on oma elämä suhteenne lisäksi ja muitakin intohimon kohteita niin sun on aika alkaa keskittymään omiis myös, eikä vaan odottaa, että parisuhde on ainoa syy elämään.

Näinpä. Rauhallinen, harmoninen tasapaino ja keskitie ovat kestävän aidon ja syvän rakkaussuhteen rakennuspalikoita. Sekä tahtotila ja valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet keskustellut puolison kanssa näistä tuntemuksista, niin mitä olette yhdessä päättäneet tehdä suhteen eteen? Miten itse olet edistänyt läheisyyttä ja seksiä välillänne? Puheeksi otto on varmaan hyvä asia, idioottiahan olisi vain ilmoittaa että Hei, erotaan, jos toinen ei vaikka edes ole kokenut että on ongelmia.

Erota voi ihan milloin tahansa silloin kun itse haluaa. Ei sitä varten tarvitse ensin keskustella onko toisen mielestä suhteessa ongelmia ja ikään kuin pyytää lupaa. Riittää jos yhden mielestä on ongelmia tai ei enää rakasta tai ei vain halua olla suhteessa enää. Jos haluaa lähteä ei tarvitse kysyä mitähän tehtäisiin tai selvittää käykö se tulevalle exälle. Eri asia jos itsekin vielä haluaa jatkaa suhteessa. Sitten pitääkin keskustella mitä voitaisiin tehdä.

Mitä hittoa?!

Aikuiset ihmiset todellakin keskustelevat kumppaninsa kanssa suhteen ongelmista ennen eroilmoitusta. Jos olette sitoutuneita toisiinne, ei siitä voi lähteä "ihan milloin tahansa silloin kun itse haluaa". Hyi mitä käytöstä.

Ap:lle sanoisin, että suhteenne alkuhuuman vaihe tuntuu olevan ohi. Tunteet ja yhdessä oleminen tasaantuu ja arkipäiväistyy. Jatkuvassa rakastuneessa ja himokkaassa mielentilassa olo ei ole mahdollista, rakastaminen on erilainen tunne.

Mutta onko teillä riittävästi yhteistä, jotta haluatte elää yhä yhdessä? Tästä eteenpäin suhde vaatii tahtoa olla yhdessä, jos niin päätätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet keskustellut puolison kanssa näistä tuntemuksista, niin mitä olette yhdessä päättäneet tehdä suhteen eteen? Miten itse olet edistänyt läheisyyttä ja seksiä välillänne? Puheeksi otto on varmaan hyvä asia, idioottiahan olisi vain ilmoittaa että Hei, erotaan, jos toinen ei vaikka edes ole kokenut että on ongelmia.

Erota voi ihan milloin tahansa silloin kun itse haluaa. Ei sitä varten tarvitse ensin keskustella onko toisen mielestä suhteessa ongelmia ja ikään kuin pyytää lupaa. Riittää jos yhden mielestä on ongelmia tai ei enää rakasta tai ei vain halua olla suhteessa enää. Jos haluaa lähteä ei tarvitse kysyä mitähän tehtäisiin tai selvittää käykö se tulevalle exälle. Eri asia jos itsekin vielä haluaa jatkaa suhteessa. Sitten pitääkin keskustella mitä voit

Joku henkisesti keskenkasvuinen tuota suoltaa. Itsenäistyminen lienee jäänyt kesken. Siksi tuollaista teini-ikäisen kapinointia. Ei ole sovelias millään tavalla ainakaan lasten vanhemman rooliin. Pohjasakkaa siinä,

Ei, vaan koitan tuoda esiin sitäkin näkökulmaa, että eroon ei tarvita yhtään mitään muuta kuin oma halu erota. Ketään ei voi omistaa ja jokainen on parisuhteessa vapaaehtoisesti. Silloin kumpi tahansa osapuoli saa päättää milloin tahansa haluaako suhteessa olla vai ei. Jos ei tätä sisäistä, siis rakkauden ja yhdessäolon vapaaehtoisuutta, ei kannata suhteisiin ryhtyä laisinkaan. Hyvässä suhteessahan tuo ei ole minkäänlainen ongelma, koska hyvästä ja rakkaudentäyttämästä suhteesta jossa on hyvä olla, ei halua erota.

Aivan liikaa näkee sitä että parisuhteen toista osapuolta vastuutetaan asioista, jotka eivät ole hänen vastuullaan sekä syyllistetään asioista, joista oikeasti kypsä ja aikuistunut ei ketään syyllistä. Erot ovat usein paikkoja, jossa syyllistämistä ja hienoista manipulointia esiintyy. Ajatellaan, että kumppani on velkaa onnellisuutta ja rakkautta. Liian monissa suhteissa ei ymmärretä mitä se vapaaehtoisuus ja aikuisen ihmisen vapaus päättää omasta puolestaan tarkoittaa. Kun sitä ei sisäistä, muodostuu suhteet helposti epäterveiksi riippuvaisuussuhteiksi, jossa pääosassa ja yhdessäpitävänä voimana ei ole rakkaus ja vapaa halu vaan aivan muut seikat. Kusipääksi nyt ei tarvitse ryhtyä, mutta ei myöskään tanssia 'läheisriippuvaisten' pillin mukaan. Ei siis tarvitse kysyä eroon lupaa tai kartoittaa mitä mieltä toinen asiasta on ennen eropäätöksen tekemistä.

Eli joku irrallinen avosuhde teillä, kokonaista kaksi vuotta ja jo vetelee viimeisiään. Toinen nostaa hattua ja lähtee. Rikkomatta mitään sopimuksia, kun mitään ei olla sovittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet keskustellut puolison kanssa näistä tuntemuksista, niin mitä olette yhdessä päättäneet tehdä suhteen eteen? Miten itse olet edistänyt läheisyyttä ja seksiä välillänne? Puheeksi otto on varmaan hyvä asia, idioottiahan olisi vain ilmoittaa että Hei, erotaan, jos toinen ei vaikka edes ole kokenut että on ongelmia.

Erota voi ihan milloin tahansa silloin kun itse haluaa. Ei sitä varten tarvitse ensin keskustella onko toisen mielestä suhteessa ongelmia ja ikään kuin pyytää lupaa. Riittää jos yhden mielestä on ongelmia tai ei enää rakasta tai ei vain halua olla suhteessa enää. Jos haluaa lähteä ei tarvitse kysyä mitähän tehtäisiin tai selvittää käykö se tulevalle exälle. Eri asia jos itsekin vielä haluaa jatkaa suhteessa. Sitten pitääkin keskustella mitä voitaisiin tehdä.

Mitä hittoa

Aikuiset ihmiset todellakin keskustelevat kumppaninsa kanssa suhteen ongelmista ennen eroilmoitusta. Jos olette sitoutuneita toisiinne, ei siitä voi lähteä "ihan milloin tahansa silloin kun itse haluaa". Hyi mitä käytöstä.

Jos eropäätös on varma ja tietää ettei mikään määrä korjaamista, asioiden muuttumista ja keskustelua saa tunteita muuttumaan tai haluamaan olla eroamatta, niin mitä järkeä? Mitä muuta silloin voi tehdä kuin ilmoittaa että tahtoo erota ja sillä hyvä. Olisi julmaa antaa valheellista toivoa eli sitä kuvaa että päätös olisi muutettavissa, vaikka tietää ettei se tule muuttumaan.

Noita keskusteluita ja yrittämisiä jätettävät toivovat tietenkin sen takia, että saisivat mahdollisuuden kääntää jättäjän pään. Onko sekään sitten aikuista ettei uskota, jos joku kertoo että tahtoo erota ja piste. Noinkin voi käydä ja noihin tilanteisiin neuvot ovatkin. Kun tietää ettei mitään ole enää tehtävissä tai ei kannata tehdä, koska tunteet ovat kuolleet tai tahtoo pois oli puoliso mitä mieltä tahansa. Jos taas tahtoo yrittää vielä niin asia on täysin eri kuten sanottu. Täällä vaan on huonosti lukemansa sisältäviä kommentoijia.

Sepä kun suhteen ainoa ongelma voi olla se että tahtoo erota. Kun suhteessa ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa mutta tunteita ei ole eikä halua suhteessa olla niin milläs ensin keskustelet "ongelmista". Jos tietää että mikään ei suhdetta voi muuttaa sellaiseksi että siinä haluaa pysyä. Silloinhan ainoa vaihtoehto on vain ilmoittaa erosta. Sekin on aikuisen teko eikä vain se että puidaan, keskustellaan ja yritetään ratkoa jotain mikä ei sillä ratkomisella, yrittämisellä ja keskustelulla muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä etsit suhteelta. Tuohan on just parasta aikaa, kun arkirutiinit alkaneet muovautumaan, eikä tartte koko ajan kiehnätä kyljessä. Mä en ainakaan sellasta jaksais. Mikäli mies on uskollinen, kunnioittava, hänellä on oma elämä suhteenne lisäksi ja muitakin intohimon kohteita niin sun on aika alkaa keskittymään omiis myös, eikä vaan odottaa, että parisuhde on ainoa syy elämään.

Näinpä. Rauhallinen, harmoninen tasapaino ja keskitie ovat kestävän aidon ja syvän rakkaussuhteen rakennuspalikoita. Sekä tahtotila ja valinta.

Tämä vaan kun ei ole sama asia kuin kämppikseltä tuntuva kumppani, josta haluaa erota ja jota kohtaan ei tunne muuta kuin kaveruutta...

Vierailija kirjoitti:

Kun olet keskustellut puolison kanssa näistä tuntemuksista, niin mitä olette yhdessä päättäneet tehdä suhteen eteen? Miten itse olet edistänyt läheisyyttä ja seksiä välillänne? Puheeksi otto on varmaan hyvä asia, idioottiahan olisi vain ilmoittaa että Hei, erotaan, jos toinen ei vaikka edes ole kokenut että on ongelmia.

täällä Suomessa väsyy kun ei aurinko paista eikä nauti juuri mistään!