Stressaannutteko adhd ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Sama, mutta hankalaa välttää esim. lähiomaisiaan.

Eräälle kaverille olen pistänyt selkeät rajat. Minuun ei saa purkaa hänen huonoa puoltaan, tai ystävyys lakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Adhd tyyppejä on monenlaisia, kuten myös neuroja. Osalla on sosiaaliset taidot kehittyneet joko tietoisesti tai tiedostamatta, kuten neuroillakin. Diagnoosin alle menee myös ihan kuuntelemaan kykeneviä ihmisiä.

Ihmiset ovat muutakin kuin heidän diagnoosinsa tai ominaisuutensa, liittyy se sitten mieleen, kehoon tai johonkin muuhun. Ihmisen lokerointi yleisesti rajaa paljon ja antaa aika vähän. Toisaalta, eipä siitä tiedä jäävänsä paitsikaan, jos ei osaa kyseenalaistaa sitä :)

Kuulostaa siltä, että puolustelet heikompia puoliasi. Jos ominaisuus määrittää koko ihmistä, sillä on väliä. 

Avovaimolla on ADHD. En stressaannu hänen seurastaan, aikalailla päinvastoin.

Oisko niin ettei AP ehkä ymmärrä mistä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Avovaimolla on ADHD. En stressaannu hänen seurastaan, aikalailla päinvastoin.

Oisko niin ettei AP ehkä ymmärrä mistä kirjoittaa.

Oisko kumminkin niin, että melko moni kokee asian toisin kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Avovaimolla on ADHD. En stressaannu hänen seurastaan, aikalailla päinvastoin.

Oisko niin ettei AP ehkä ymmärrä mistä kirjoittaa.

Et itse ymmärrä muita.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä jatkuvaa puhetulvas jaksa kun ne sille päälle sattuu. Jos adhd osaa hillitä itseään ja tajuaa että muillakin on rajat, mutta tuntemiltani ADHD,:ilta tämä kyky/tahto puuttui ja aivan kauheaa semmoisen seurassa on pidemmän päälle. Jatkuva keskeyttely ja kuuntelun puute on myös ärsyttävää. Kysyy kolme kysymystä putkeen eikä kuuntele vastausta yhteenkään.

Tunnen adhd ihmisiä jotka eivät puhu juuri mitään - ja se on nimenomaan yksi oire heillä adhd:sta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Sama, mutta hankalaa välttää esim. lähiomaisiaan.

Eräälle kaverille olen pistänyt selkeät rajat. Minuun ei saa purkaa hänen huonoa puoltaan, tai ystävyys lakkaa. 

Ja mitä vikaa tässä kommentissa on?

"Joudun välillä järjestämään tapahtumia ihan kivan ADHD-kollegan kaa. Se on kuormittavaa. Helpompaa on tehdä kaikki itse kuin koettaa duunata projektiluontoista hommaa kasaan poukkoilevan sählärin kanssa."

Itsellä on tarkkaamaton muoto, mutta tuo tapahtumien järjestäminen kuulostaa kyllä ihan painajaiselta. Päähän tulisi kauheasti asioita, mitä pitää järjestää, enkä tietäisi mistä aloittaa ja lamaantuisin sen urakan edessä. Mutta jos siinä olisi joku, joka osaa ottaa homman haltuun ja palastella sen pieneen osiin, niin varmaan osaisin olla mukana miettimässä missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä ja pystyisin suoriutumaan kyllä riittävän tarkkaan speksatuista tehtävistä.

ADHD selviytyy kyllä, kun on selkeästi tiedossa mitä pitää tehdä ja on selkeät, kirjalliset ohjeet. Ja tehtävillä pitää olla selkeät aikarajat. Liikaa siimaa ei saa antaa, koska ADHD:n aikakäsitys on helposti binäärinen: tänään / ei tänään. 

Siviilielämässä ADHD-ihmiset ovatkin usein oikein mukavaa seuraa.

Työelämä on asia erikseen. Nykyisin monessa työssä kaikki perustuu hyperorganisoituun, koherenttiin ja tehokkaaseen toimintaan. ADHD:n kanssa tiukka ja keskittynyt puurtaminen näyttäisi olevan hankalaa. 

 

Totta on, ettei ihminen ole pelkkä diagnoosi, mutta totta on sekin, että ADHD aiheuttaa tiimityössä isoja ongelmia. 

Olen itse ADHD, ja juuri siksi stressaannun sellaisista ADHD:sta kärsivistä ihmisistä, jotka hytkyvät, heiluvat, huutavat tai naputtelevat jotakin koko ajan. En nimittäin millään pysty keskittymään, kun he koko ajan katkaisevat ajatukseni. Oma ylivilkkauteni on ns. kääntynyt sisäänpäin eli pään sisällä on ilotulitus, mutta se ei näy kehon liikkeenä. Pysyn siis paikallani, vaikka päässä käykin koko ajan kova vilske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avovaimolla on ADHD. En stressaannu hänen seurastaan, aikalailla päinvastoin.

Oisko niin ettei AP ehkä ymmärrä mistä kirjoittaa.

Oisko kumminkin niin, että melko moni kokee asian toisin kuin sinä?

Enpä usko. ADHD ihmisiä vain on erilaisia. Tiedän kyllä sellaisiakin jotka ovat raskaita, mutta tässä nyt näkyy taas se ajatus, että he kaikki ovat tietynlaisia.

Vierailija kirjoitti:

ADHD selviytyy kyllä, kun on selkeästi tiedossa mitä pitää tehdä ja on selkeät, kirjalliset ohjeet. Ja tehtävillä pitää olla selkeät aikarajat. Liikaa siimaa ei saa antaa, koska ADHD:n aikakäsitys on helposti binäärinen: tänään / ei tänään

Kun ollaan kaksi tasavertaista kollegaa, ei mulla oo pokkaa ryhtyä ohjeistamaan tai jakelemaan kirjallisia ohjeita.

Ehkä tässä onkin ongelmana se, että mä olen raivostuttavan hienotunteinen ja yliherkkä enkä halua mestaroida kenenkään tekemisiä.

Mä ja ADHD-tyyppi ollaan työpari helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Siviilielämässä ADHD-ihmiset ovatkin usein oikein mukavaa seuraa.

Työelämä on asia erikseen. Nykyisin monessa työssä kaikki perustuu hyperorganisoituun, koherenttiin ja tehokkaaseen toimintaan. ADHD:n kanssa tiukka ja keskittynyt puurtaminen näyttäisi olevan hankalaa. 

 

Totta on, ettei ihminen ole pelkkä diagnoosi, mutta totta on sekin, että ADHD aiheuttaa tiimityössä isoja ongelmia. 

Huvittavaa on se, ettet välttämättä edes tiedä kenellä työelämässä on adhd. Lääkkeet ovat monella toimivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD selviytyy kyllä, kun on selkeästi tiedossa mitä pitää tehdä ja on selkeät, kirjalliset ohjeet. Ja tehtävillä pitää olla selkeät aikarajat. Liikaa siimaa ei saa antaa, koska ADHD:n aikakäsitys on helposti binäärinen: tänään / ei tänään

 

Kun ollaan kaksi tasavertaista kollegaa, ei mulla oo pokkaa ryhtyä ohjeistamaan tai jakelemaan kirjallisia ohjeita.

Ehkä tässä onkin ongelmana se, että mä olen raivostuttavan hienotunteinen ja yliherkkä enkä halua mestaroida kenenkään tekemisiä.

Mä ja ADHD-tyyppi ollaan työpari helvetistä.

 

Kysytäänpä tiedätkö siis että hänellä on adhd-diagnoosi vai oletatko näin.

Muutama parhaista ystävistäni ovat ADHD-oireisia (osalla myös todettu) ja lähisuvussakin löytyy, joten olen tottunut toimimaan näissä olosuhteissa. Siksi se ei ole minulle ongelma. Mutta tilanteesta riippuen, en yhtään vähättele myöskään kuormittavuutta, jota joskus voivat ihmiset kokea.

Mulla on pari työkaveria adhd- diagnoosilla, itse olen aspergerpiirteinen. Ollaan hyvä joukkue, mä teen duunit, jotka vaativat hyviä hermoja, sitkeyttä, kaverit hoitavat enempi vauhtia tai ääntä vaativia tehtäviä. Mä keskityn hoitamaan homman, kaverit härpättävät niin, ettei työn kohteet edes ennätä miettiä, mitä tapahtuu, vaikka kokoajan tapahtuu. Duunissa tämä on oikein toimivaa, mutta parisuhteessa en heitä jaksaisi, mutta tiedän, ettei myöskään mua kukaan jaksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD selviytyy kyllä, kun on selkeästi tiedossa mitä pitää tehdä ja on selkeät, kirjalliset ohjeet. Ja tehtävillä pitää olla selkeät aikarajat. Liikaa siimaa ei saa antaa, koska ADHD:n aikakäsitys on helposti binäärinen: tänään / ei tänään

 

Kun ollaan kaksi tasavertaista kollegaa, ei mulla oo pokkaa ryhtyä ohjeistamaan tai jakelemaan kirjallisia ohjeita.

Ehkä tässä onkin ongelmana se, että mä olen raivostuttavan hienotunteinen ja yliherkkä enkä halua mestaroida kenenkään tekemisiä.

Mä ja ADHD-tyyppi ollaan työpari helvetistä.

 

Kysytäänpä tiedätkö siis että hänellä on adhd-diagnoosi vai oletatko näin.

Juu, hänellä on diagnoosi. Lääkkeet jää välillä ottamatta. Ilmeisesti myös lääkitystä vaihdettu vähän aikaa sitten.

Stressaannub aivokuolleista nentti-zombeista. Homma ei etene esim. liikenteessä.

Vierailija kirjoitti:

Avovaimolla on ADHD. En stressaannu hänen seurastaan, aikalailla päinvastoin.

Oisko niin ettei AP ehkä ymmärrä mistä kirjoittaa.

Joku kirjoittikin tuolla jossakin aiemmista viesteistä, että ADHD-henkilön hyvä itsetuntemus helpottaa asiaa. Se, että hän osaa ymmärtää ja katsoa toimintaansa myös ikään kuin ulkopuolelta, mikä mahdollistaa rehellisyyden ja sellaisen oman käytöksen ennakoinnin, joka heikolla itsetuntemuksella ei ole mahdollista. Sama tietysti pätee myös ihmisiin joilla ei ole ADHD:ta.

ADHD-ihminen voi olla aivan huumaava kumppani etenkin alkuvaiheessa, kun uusi heila on hänelle pelkästään mielenkiintoinen ja innostava, jolloin keskittyminen tähän on alkuun tietenkin helppoa ja tyydyttävää. Joskus tämä aiheuttaa heltymätöntä rakkauspommitusta, ja sitten vain aivan yhtäkkiä tapahtuvan kyllästymisen. Se tuntuu kauhealta, ja mm. tältä ADHD-ihmisen itsetuntemus ja rehellisyys suojaisi muita, kun hän tiedostaisi toimintansa kaavoja. 

Mä olen add ja kuuntelen mieluummin kun puhun.