Stressaannutteko adhd ihmisistä?

Vaikea sanoa tuohon mitään tuntematta asiaa tarkemmin.

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Ja pahinta on se että ovat kuitenkin usein hyväntahtoisia, joten heistä on todella vaikea päästä eroon, kun mitään kunnon syytä ei ole...

Adhd poikani stressaantuu minusta. 

Stressaannutte te. Ei kaikki mutta jotkut. Sanokaa vaan vähän selvemmin, että EI NAURATA. Ei ole tarkoitus kiusata ketään. 

(Ei tietenkään koske tätä palstaa, tääklä on tarkoitus kiusata.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Adhd tyyppejä on monenlaisia, kuten myös neuroja. Osalla on sosiaaliset taidot kehittyneet joko tietoisesti tai tiedostamatta, kuten neuroillakin. Diagnoosin alle menee myös ihan kuuntelemaan kykeneviä ihmisiä.

Ihmiset ovat muutakin kuin heidän diagnoosinsa tai ominaisuutensa, liittyy se sitten mieleen, kehoon tai johonkin muuhun. Ihmisen lokerointi yleisesti rajaa paljon ja antaa aika vähän. Toisaalta, eipä siitä tiedä jäävänsä paitsikaan, jos ei osaa kyseenalaistaa sitä :)

Seurustelin kerran yhden kanssa jonka käytös oli todella ADHD, mutta hän sanoi ettei lääkäri diagnosoinut sitä joten hän ei sellainen varmasti ole. Välillä kun tulin hänen luota olin kuin nyrkkeilymatsin läpi käynyt, ihan raakki. Se ihminen kykeni täyttämään kaksi huoneellista yksinään. Karismaattinen oli kyllä, kieltämättä, mutta hiton raskas.

Kerran tää tekstas että äiti on tulossa kylään eikä hän jaksaisi sitä ADHD-tapausta ilman että laskee hitaasti miljoonaan. Mietin millainen tää äiti oli.

Kauhee on add-nepsy. Hidas aloittamaan sekä lopettamaan. Funt-sai-lee ja haa-vei-lee.

Pakon sanelemana pystyy mihin tahansa.

Stressaannun !  En todellakaan kestä  ketään hyber-aktiivista henkilöä joka poukkoilee  kaikessa  arvaamattomasti.

Töissä vaihdoin osastoa juuri tuollaisen takia.

Valitin migreeniä ja stressiä  ja pääsin toiselle alueelle töihin.

Tunnen useampia ADHD-tyyppejä, ja raskaimpia ovat kyllä ne, joilla on vähemmän itsetuntemusta ja kommunikaatiotaitoja. Kuormittuneena lähtee homma niin helposti laukalle ja tulee puhuttua muut pyörryksiin. Yritän itsekin opetella pysähtymään ja havainnoimaan itseäni ja tilannetta ja suitsimaan yliaktiivisuuteen liittyviä reaktioita. Helppoa se ei ole, mutta yritys on kova. Antakee armoa:)

T. ADHD&asperger

Ei sitä jatkuvaa puhetulvas jaksa kun ne sille päälle sattuu. Jos adhd osaa hillitä itseään ja tajuaa että muillakin on rajat, mutta tuntemiltani ADHD,:ilta tämä kyky/tahto puuttui ja aivan kauheaa semmoisen seurassa on pidemmän päälle. Jatkuva keskeyttely ja kuuntelun puute on myös ärsyttävää. Kysyy kolme kysymystä putkeen eikä kuuntele vastausta yhteenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä... Välillä ihmettelen vedänkö heitä jotenkin puoleeni kun annan keskeyttää puheeni ja muutenkin kuuntelen liian ystäväliisesti ja kärsivällisesti..Nykyään jo tunnistan adhd ihmisen ja viisastunut sen verran etten enään hyväksy heitä lähipiiriini... hauskoja hyvänpäiväntuttuja, mutta vähänkin enempi on liikaa.. ovat raskaita tyyppejä

Adhd tyyppejä on monenlaisia, kuten myös neuroja. Osalla on sosiaaliset taidot kehittyneet joko tietoisesti tai tiedostamatta, kuten neuroillakin. Diagnoosin alle menee myös ihan kuuntelemaan kykeneviä ihmisiä.

Ihmiset ovat muutakin kuin heidän diagnoosinsa tai ominaisuutensa, liittyy se sitten mieleen, kehoon tai johonkin muuhun. Ihmisen lokerointi yleisesti rajaa paljon ja antaa aika vähän. Toisaalta, eipä siitä tiedä jäävänsä paitsikaan, jos ei osaa kyseenalaistaa sitä :)

"Ihmiset ovat muutakin kuin heidän diagnoosinsa tai ominaisuutensa, liittyy se sitten mieleen, kehoon tai johonkin muuhun."

Totta, mutta ei päde tällä äärifiksujen ihmisten filosofointipalstalla. 😂

Pahinta on olla töissä ruokatauolla yhtäaikaa näiden adhd ihmisten kanssa. En edes ymmärrä miten ne saa syötyä kun juttua tulee koko ajan. Ei toivoakaan, että sais syödä rauhassa. Samassa pukuhuoneessa kanssani on adhd työkaveri, hermot riekaleina heti aamusta sen puhetulvan kanssa. 

Koulussa joo. Tulevat aina myöhässä ja suu käy koko ajan, täytyy ravata ulos luokasta milloin mitäkin asiaa hoitamaan, ryhmätöistä ei tule mitään kun "en mä vaan pysty keskittymään, tee sä". 

Vapaa-ajalla tapaan yhtä, jolla on paha ADHD ja se on rennompaa. Suhtaudun enemmän huumorilla siihen sähläämiseen ja välillä innostun itsekin mukaan hänen juttuihinsa. 

Tämähän on ihan kuin omasta elämästäni..! Eräs adhd tekee kahvitauot työpäivän raskaimmaksi osuudeksi... 

Vitsailevista viestinlähettäjistä en tiedä, mutta stressaannun kyllä sellaisen tyypillisen adhd:n seurassa. Tekis mieli teipata sen suu kiinni ja koko tyyppi paikoilleen johonkin tolppaan.

Kyllä. Ja olen itsekin ADHD.

Stressaannun siitä, jos eivät saa hommiaan hoidettua ja ko. hommat valuvat minulle. Myös yleisluontoinen ADHD-sähläys väsyttää tosi paljon, jos on kiire ja hommat pitäis hoitaa tietyssä järjestyksessä ja ADHD-tyyppi poukkoilee ympäriinsä höpisten ja aloittamiaan hommia kesken jättäen.

Joudun välillä järjestämään tapahtumia ihan kivan ADHD-kollegan kaa. Se on kuormittavaa. Helpompaa on tehdä kaikki itse kuin koettaa duunata projektiluontoista hommaa kasaan poukkoilevan sählärin kanssa.

Kokoustaminen myös vaikeaa, jos ADHD-kollega ei oo ottanu lääkettä tms. Päätöksiä ei voi tehdä, kun keskustelu liikkuu koko ajan maan ja taivaan välillä. 

 

Oon itse ehkä ennemminkin erityisherkkä tmv., ja yhdessä ADHD-kollegan kanssa ollaan aika huonosti yhteenpelaava tiimi. Toinen sählää, toinen ahdistuu ja uupuu.

Jotkut vaan rakastaa omaa ääntään ja rääkyy muuten vaan, eikä sillä mitään tekemistä adhdn kanssa.

Kaikki adhdt ei ole pälpättäjiä, tunnen itsekin monta josta ei päällepäin heti tajua et on diagnoosi.

Kun mä oon vuorovaikutuksessa ADHD-tyyppien kanssa, voi ensin olla tosi kivaa ja hyvä energia ja itsekin jotenkin innostun. Jälkikäteen olen ihan uupunut. Vähän kuin nousukänni ja krapula.