Sanokaa kiltit ettei mun 5-vuotias ole ainoa joka lähtee karkuun eikä halua tulla mukaan kun haen päiväkodista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama homma, mutta tajusin sitten lapsen kaipaavan minun huomiota ja lämpöä, ja aloin suhtautumaan hakureissuihin eri tavalla. Kun löysin lapsen niin halasin ja käveltiin matka kotiin rauhassa jutellen, poikettiin leikkipuistoonkin matkalla, kun ennen olisin vaan kiireesti kävellyt suoraan kotiin. Ei mennyt kauaa, kun lapsi alkoi jo hakiessa olla iloinen ja tuli heti juosten halaamaan. Kaipaa varmaan sinun rakkautta ja läsnäoloasi ja oireilee, kun ei sitä saa.

Mä olen yritttänyt tätäkin. Tosin me asutaan maalla ja päiväkoti on useampien kilometrien päässä kotoamme, eli liikutaan aina autolla. Ja en tahdo saada lasta edes pois päiväkodista, vaatetta päälle yms.

 

Mutta voin taas koittaa tota että saa enemmän huomiota hakutilanteessa. Meillä ei sinänsä ole haussa kiirettä, mutta päiväkodilta ne haluaisi kaikki rakennuksesta ulos kun haen lasta, n

Pakkaat lapsen autoon, kyselet mitä teitte, kerro mulle, mitä leikit, oliko ruoka hyvää...Se vartti mikä siinä menee, takaa jatkossa hyvät päivät. JA aamulla, kerrot että lähdet töihin, sä meet päiväkotiin leikkimään, sitten tuun sua hakemaan! Annat sen viisitoista minuuttia olla tähtenä! Sillä hetkellä ei ole muita. Ja se kännykkä kiinni sen aikaa! Ne juorut ehtii myöhemminkin!

Yrittää käyttäytyä kuin aikuinen, ei lapsi päätä, mitä tehdäån.  On asioita joista ei neuvotella lapsen kanssa. Aikuisen asia on tehdä tuollaiset päätökset. Otat lapsen syliin ja lähdet sitten hänen kanssaan päiväkodista, etkä itketä siin ovella.

Vierailija kirjoitti:

Eikö päiväkodin työntekijä(t) oisi yhtenä päivänä joustaa ja olla vähän myöhempään? Sanoisit siis lapselle, kun taas temppuilee, ettet tule hakemaan häntä ollenkaan seuraavana päivänä, koska hän ei näköjään halua kotiin, sopisit päiväkodin kanssa, että saat tulla hakemaan niin myöhään, että kaikki muut ovat varmasti lähteneet ja lapsi ehtinyt olla jo jonkin aikaa yksin (työntekijän kanssa) odottamassa. Hoitaja voisi vielä muistuttaa, että vanhempihan sanoi jättävänsä sinut tänne, kun et kotiinkaan näytä tahtovan.

Ei varmaan kasvatusopillisesti kovin suositeltavaa, mutta noin minä tekisin, koska en todellakaan jaksaisi tuollaista apinateatteria joka päivä, ja toistaisin, kunnes oppi menee perille. Jollei lapsi ole psykopaatti, pitäisi säikähtää sen verran, että lakkaa pelleilemästä.

Sitten lapsi käsittelee aikuisena terapiassa hylkäämistraumaansa. Olisko sulla tyhmempiä neuvoja vielä?

Meillä oli sama homma yli 40 v sitten. Ei ollut ongelmia kotona eikä tullut nepsyä. Tyttö oli vain yltiösosiaalinen, on vieläkin. Hyvää jatkoa teille, pian lapsi on koululainen ja ongelma ratkeaa itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö päiväkodin työntekijä(t) oisi yhtenä päivänä joustaa ja olla vähän myöhempään? Sanoisit siis lapselle, kun taas temppuilee, ettet tule hakemaan häntä ollenkaan seuraavana päivänä, koska hän ei näköjään halua kotiin, sopisit päiväkodin kanssa, että saat tulla hakemaan niin myöhään, että kaikki muut ovat varmasti lähteneet ja lapsi ehtinyt olla jo jonkin aikaa yksin (työntekijän kanssa) odottamassa. Hoitaja voisi vielä muistuttaa, että vanhempihan sanoi jättävänsä sinut tänne, kun et kotiinkaan näytä tahtovan.

Ei varmaan kasvatusopillisesti kovin suositeltavaa, mutta noin minä tekisin, koska en todellakaan jaksaisi tuollaista apinateatteria joka päivä, ja toistaisin, kunnes oppi menee perille. Jollei lapsi ole psykopaatti, pitäisi säikähtää sen verran, että lakkaa pelleilemästä.

Sitten lapsi käsittelee aikuisena terapiassa hylkäämistrauma

Aivan! EI IKINÄ hylkäämiskokemusta! "Jätän sut" Tosiaan saa roikkuvia aikuisia aikaiseksi, ei osaa luovuttaa...

Lapsi kokee päiväkotiin jättämisen hylkäämisenä ja oirehtii noin. Koska on väkisin ja sinusta repien joutunut jäämään, on siitä loukkaantunut eikä halua riemusta kiljuen palata syliisi. Ihan ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla teillä kotioloissa jotain häikkää. Varaudu siihen, että päiväkodin henkilökunta tekee lasun. He ovat nykyään niin syynin alla. Ja hyvä tietenkin onkin, että huolehtivat.

 

Jos vaan saan vinkkejä ja apuja niin voin tehdä oikein pullakahvit heille kun tulevat. Perhetyö kävi juuri taas viime viikolla tuomassa lisää kuvatukea siirtymätilanteisiin.

 

ap

Nepsylapsen kanssa on tietenkin kaikki hankalampaa. Se ei aloituksesta selvinnyt, että tällaisesta oli kysymys. Apua ja neuvoja on saatavilla, niinkuin olet jo saanutkin.Välillä apu on kiven alta kylläkin kaivettava ja vaatii sinulta paljon voimia ja jaksamista. Esikoulu on edessä ja silloin, ellei nyt jo viskarina, selviää paljon lapsen kyvystä oppia ja tarvitseeko erityistukea. Yritä jaksaa ja onnea avun ja apukeinojen löytymiseen. Ne ovat niin yksilöllisiä, ettei yleispäteviä ohjeita voi mistään saada. Etkä ole maailman ainoa maailman ainoan nepsylapsen äiti. Palstahäiriköiden Ilkeitä kommentteja ei kannata lukea, eikä mieltään pahoittaa. Heillä on omat ongelmansa, jotka purkavat toisia ivaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö päiväkodin työntekijä(t) oisi yhtenä päivänä joustaa ja olla vähän myöhempään? Sanoisit siis lapselle, kun taas temppuilee, ettet tule hakemaan häntä ollenkaan seuraavana päivänä, koska hän ei näköjään halua kotiin, sopisit päiväkodin kanssa, että saat tulla hakemaan niin myöhään, että kaikki muut ovat varmasti lähteneet ja lapsi ehtinyt olla jo jonkin aikaa yksin (työntekijän kanssa) odottamassa. Hoitaja voisi vielä muistuttaa, että vanhempihan sanoi jättävänsä sinut tänne, kun et kotiinkaan näytä tahtovan.

Ei varmaan kasvatusopillisesti kovin suositeltavaa, mutta noin minä tekisin, koska en todellakaan jaksaisi tuollaista apinateatteria joka päivä, ja toistaisin, kunnes oppi menee perille. Jollei lapsi ole psykopaatti, pitäisi säikähtää sen verran, että lakkaa pelleilemästä.

Kuulostat kyllä itse tunnekylmältä psykopaatilta tai narsistilta. Olen varma, että sinulla ei ole kovin hyvät välit lapsiisi, vaikka niin väittäisit tai itse luulisitkin. Ikinä ei pelata hylkäämisleikkiä sinusta riippuvaisen lapsen kanssa, ei ikinä. Menetät lapsen luottamuksen ikuisiksi ajoiksi ja kasvatat joko läheisriippuvan tai välttelevästi kiintymyssuhdehäiriöisen lapsen, jolla on synkkä tulevaisuus edessä.

Joskus tällainen voi auttaa:

Juttelet asiasta rauhassa kotona lapsen kanssa, että on kaikille ikävää, että jäämis- ja lähtemistilanteet sujuvat hankalasti. Kerrot ymmärtäväsi, että aamulla jääminen voi tuntua haikealta. Sovitte, että toivotetaan mukavaa päivää ja sanotaan heipat halin kera. Ja, että sen jälkeen lähdet töihin ja lapsi leikkeihinsä. Hakutilanteeseen kerrot myös selkeän säännön, että silloin lähdetään, kun tullaan hakemaan ja leikit päiväkodilla jatkuvat sitten seuraavana päivänä. Tämän jälkeen teette yhdessä tarrataulukon, johon saa laittaa tarran jokaisesta hyvin sujuneesta meno- ja lähtötilanteesta. Sitten sovitte tavoitemäärän tarroille, jonka jälkeen lapsi saa valita hänelle mieluisen yhteisen tekemisen. Esim. kymmenen tarran jälkeen katsotte yhdessä leffan tai leivotte yhdessä tai menette vaikka uimahalliin. Jotain teille sopivia vaihtoehtoja lapselle valittavaksi. Kerrot, että tässä asiassa tarvitaan nyt harjoitusta ja kaikista on mukavampaa, kun aamut ja kotiin lähdöt sujuvat mukavasti. Jos lapsi innostuu palkkiosysteemistä, niin muistat aina tietysti antaa positiivista palautetta onnistumisista. Sitten jossain vaiheessa voidaankin ehkä todeta yhdessä, että katos nyt, opit hienosti tätäkin taitoa harjoittelemalla ja tarrataulukosta voidaan luopua. Lapsi tarvitsee nyt tukea totutusta käytösmallista irtautumiseen ja tätä voisi halutessaan testata, jos siltä tuntuu. Monesti vanhemmat ovat yllättyneet iloisesti, kun tällaisella toimintamallilla tuonti- ja hakutilanteet ovatkin lähteneet rauhoittumaan nopeastikin.