Ammattikorkeakouluun tulee jatkuvasti nuoria, jotka eivät selviä edes yksinkertaisista perusasioista

Mulla oli muinoin niin huonot lukion paperit että menin ammattioppilaitoksen todistuksella sisään ammattikorkeakouluun. Meidän koko ryhmä koostui tällaisen taustan ihmisistä ja suuri osa meistä oli selvästi yli 20-vuotiaita. Näitä ryhmiä tarvitaan ja ovat tarpeellisia. Silloin porukalla on jo perustason tietämys samasta alasta eikä kaikkea tarvitse vääntää alusta asti.

Ei vika ole opettajissa tai nuorissa itsessään. Se on vain tämä nykymaailman säästö leikkaus säästö leikkaus. Onneksi ollaan maailman onnellisin kansa!

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt, että oppisopimus voisi olla monessa tapauksessa järkevämpi vaihtoehto. Saa täsmäkoulutettua työvoimaa, kun ei amiksessa millään voida kaikkea opettaa.toki vaatii panostusta myös yrityksiltä.

Oppisopimuskoulutus ei ole Suomessa todellinen vaihtoehto. 

Jos ammattikoulut miehitetään työelämässä epäonnistuneilla insinööreillä niin mitä luulette että tulee oppilaista :/

Ikävä tulee aitoja ja taitavia ammattikouluopettajia jotka olivat oman alansa osaajia, sen lisäksi että vihkiytyivät opetustyöhön. Heitä oli todella harvassa kun pari ammattikoulutasoista koulutusta nuorena kävin. Suuri osa uudesta sukupolvesta oli näitä heppuja jotka osasi opetettavat asiat huonommin kuin osa oppilaista. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ammattikorkeaan tulee opiskelijoita monia eri väyliä pitkin, esim. ammattikoululaisia väyläopintojen kautta ja ketä tahansa avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Kun pula esim. hoitajaopiskelijoista on kova, niin näiden väylien kautta hyväksytään opiskelijoiksi sellaisiakin, joilla ei ole mitään edellytyksiä korkeakouluopiskeluun. Nämäkin on kuitenkin pakko päästää opintojaksoista läpi, että valmistuvat.

Vaatimustason rima on jo nyt niin alhaalla, että heikoimmatkin pääsee siitä ryömimällä yli. Silti joilekin pitää vaatimustasoa vielä siitäkin alentaa ja keksiä yksilöllisiä ratkaisuja osaamisen osoittamiseen. Olen lehtori amk:ssa. Tiedän mistä puhun.

 

 

Tämä on niin totta. Rima on ollut aina alhaalla ja nyt se on jo maassa kiinni. Osalle pitää kuitenkin kaivaa onkalo sen ali, kun eivät pääse yli.

 

Terveisin toinen ak-lehtori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ammattikorkeaan tulee opiskelijoita monia eri väyliä pitkin, esim. ammattikoululaisia väyläopintojen kautta ja ketä tahansa avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Kun pula esim. hoitajaopiskelijoista on kova, niin näiden väylien kautta hyväksytään opiskelijoiksi sellaisiakin, joilla ei ole mitään edellytyksiä korkeakouluopiskeluun. Nämäkin on kuitenkin pakko päästää opintojaksoista läpi, että valmistuvat.

Vaatimustason rima on jo nyt niin alhaalla, että heikoimmatkin pääsee siitä ryömimällä yli. Silti joilekin pitää vaatimustasoa vielä siitäkin alentaa ja keksiä yksilöllisiä ratkaisuja osaamisen osoittamiseen. Olen lehtori amk:ssa. Tiedän mistä puhun.

Missä amk:ssa on ohjeena, että pakko päästää kaikki läpi? Kerro, niin sinne on ensi keväänä hakijaryntäys. 

 

 

Koskee käytännössä kaikkia amkkeja. Opettajien on autettava ja tuettavava opiskelijoita niin kauan ja hartaasti, että voi sanoa minimiosaamisen täyttyvän. Sapiskaa tulee opettajalle, jos joku ei pääse läpi. Vika on opettajasta. 

Suoraan lukiosta tulee ja kotina on tehty kaikki aina valmiiksi. Kuljetettu harrastuksiin ja kouluu. Sekä syötetty ja tehty läksyt myös. Ettei vaa nuoren tarvi itse vaivautua. Voi mennä sit kyllille riehuu ja mummoja ryöstää. 

Johtuu siitä, että peruskoulussa oppiminen on korvattu pellemeiningillä ja tässä on tulos. Mitään ei saa vaatia, ei tarvitse edes yrittää tai tulee paha mieli. Digi- ja tunnetaitoihin sen sijaan kaikki aika on hukattu. Opettajien pitäisi olla enemmän jotain viihdyttäjiä auktoriteettien sijaan. 

Analoginen kello, peruslaskutaito, perustieto ja -taito kuten erilaisten keittiövälineiden tunteminen, kyky ymmärtää eris- ja yleisnimien ero, Suomen itsenäistymisvuosi, tunnettujen historian henkilöiden nimet eikä edes kuvistakaan tunnisteta esim. Mannerheimia, Kekkosta ja Hitleriä. Ei se ole kvanttiteoriaa, vaan perustietoa! On niin hirveää rääkkäystä, jos pitäisi jonkinlainen kirja lukea äikän tehtävää varten. Se ei käy, jos äiti ja isä antavat luvan. 

Sama pelleily siirtyy toisen asteen oppilaitoksiin. Lukiossa vielä kerrataan yhtälöitä ja prosentteja, vaikka ne olisi pitänyt jo peruskoulussa oppia. Vielä on epäselvää, onko Afrikka valtio, lääni vai maanosa. Kokonaisuuksia kokonaisuuksien perään, on niin rankkaa, ei saa tällaisia antaa opiskelijan kontoille, sanovat huoltajat. Opettaja yrittää selittää, kuinka yksi iso koe sisältää kokonaisuuksia, jotka on opittava jo nyt, mutta asia menee kuuroille korville. Lukioon on tultu lähinnä naamiaispirskeiden ja prinsessapäivän takia. Erityisopet on työllistetty loppuun ja selkokielellä pitäisi puhua. 

Amiksessa myös resurssit ovat vähäiset. Alkeellisissa taidoissakin pitää alkajaisiksi opettaa, miten erilaisia työvälineitä käytetään opiskelijan tultua työssäoppimaan. Kokkiopiskelija ei erota persiljaa tillistä, lähihoitajaopiskelija tosissaan kysyy milloin kehitysvammaisuudesta paranee ja levyseppähitsaaja ei osaa käyttää hiomapaperia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmia on etenkin ammattikouluista tulevilla nuorilla. Ammattikoulujen taso on laskenut.  Alun perinkin oli virhe, että ammattikoulutodistuksella pääsee jatkamaan opintoja AMK:ssa samalta viivalta kuin lukiosta. 

Yleensä ammattikouluun menevät ne, jotka ovat enemmän käytäntö- kuin teoriasuuntautuneita, ja ammattikouluissa annetaan vähemmän opetusta teoria-aineissa kuin lukiossa. Kun lähtökohdat olivat alun perin heikommat ja vielä opetustakin annettu vähemmän, niin eiväthän esimerkiksi matematiikan, fysiikan, kemian, englannin tai ruotsin taidot voi olla AMK:hon tullessa samalla viivalla. 

Amk:kin halutaan tehdä sellaisia b-tason yliopistoja innovaatioprojekteineen ja vielä tohtorikoulutettaviakin pitäisi saada ulos talosta. Entiset opistotason hoitajat hallitsi käytännön kun taas nykyään kinutaan johtajien ja asiantuntijoiden paikkoja. Syy tähän on se että korkeakoulutettujen määrää ollaan haluttu nostaa yli 60 %:iin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tämä lähtee peruskoulusta ja ongelma vain kertaantuu seuraavilla asteilla. 

Aito esimerkki siitä miten peruskoululainen saattaa saada jonkun oppiaineen läpi koulussa, jotta voi siirtyä seuraavalle asteelle:

-oppilaan tulee ehkä täyttää yksi koe kirjan avulla erityisopettajan kirjoittaessa vastauksen oppilaan sanelusta paperiin. Voi myös olla, että erityisopettaja on etsinyt oikean kohdan kirjasta jo valmiiksi ja osoittaa sitä sormellaan. 

Tämä on se arkitodellisuus peruskouluissa kautta maan nykyisin.

Arvioivaa aineenopettajaa painostetaan päästämään oppilas läpi, vaikka aitoa osaamista ei ole, sillä ketään ei enää saa jättää luokalle. 

Peruskoulussa ongelmana on nämä hyvin heikot, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (ennen sanottiin heikkolahjaiseksi). Vaikeus alkaa jo siitä, mitä pitäisi ymmärtää. Nykyään näiden termien kanssa kierrellään ja kaarrellaan, ja vaikeudet voidaan tulkita "vain" lukihäiriöksi, jolloin huoltajat vaativat tukea ja tukea, mutta oppilas ei sen nohevammaksi muutu. Kotona lapselle teetetään hommia yli voimien, koska vanhemmat eivät pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että lapsi on heikko eikä pärjää normitahtiin. Todistuksessa pitäisi tuen avulla saada se normi seiska tai kasi. Vaikka hyvää hyvyyttään opet antaisi normi seiskan tai kasin, se ei poista sitä tosiasiaa, ettei lapsi pärjää sähköalan matikassa tai lukiossa. Jo kokkiopinnoissa tulee haasteita työn edellyttäessä kokonaisuuksien hallintaa, kykyä hahmottaa mittoja ja aikatauluttaa työtäänsä. 

- yläkoulun ope

Yliopistoissa ei ole juurikaan sen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa ei ole juurikaan sen paremmin.

Kun halutaan kasvattaa korkeakoulutettujen määrää, tavoitteeseen pääsemiseksi keksitään ties mitä tyhjän kanssa olevia tutkintoja ja vaatimustasoa madalletaan, niin tässä on tulos. Ei riitä, että on ihan keskinkertainen, vaan hyvinkin heikoilla valmiuksilla olevan pitäisi päästä yliopistoon. 

Meille on iskostettu päähän tabula rasa-ajattelua, jonka mukaan kaikista voi tulla mitä vain kun vain tekee asioiden eteen työtä ja työtä. Voit ahkeroimalla tulla Edisonin kaltaiseksi keksijäksi tai Mozartin kaltaiseksi säveltäjäneroksi. Ihminen ei synny varustettuna tietyillä ominaisuuksilla, lahjakkuuksilla, taidoilla, oppimiskapasiteetilla jne. 

Ei minusta voi tulla esim. huippumallia ollessani alle 160 cm, tavallisen näköinen nainen, tai vaikkapa pikajuoksijaa saati minkäännäköistä urheilijaa ollessani motorisesti kömpelö. Tai vaikkapa matemaatikkoa ollessani täysin susi matematiikassa, hyvä kun osaan laskea 1+1=2. Nämä on ok myöntää, mutta kun mennään älyllisiin ominaisuuksiin, se on tabu. Voi vielä toki sanoa olevansa heikko matematiikassa tai kielissä, jos on kokonaisuudessaan heikkoa, asiassa nähdään punaista.