Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensin lapsettomat häät nyt puolisottomat
Voi hyvä tavaton
14.01.2025 |
Keskustelunavauksessa lienee kenties ikiaikaisen ilmiön ennen oli kaikki paremmin elkeet. Olen silti vain milleniaali; en boomeri, kuten joku kanssani eri mieltä oleva saattaisi reippaasti väittää.
Asiaan. Olemme omissa häissämme kestittäneet pari vuotta sitten perheen, serkut ja läheisimmät ystävät puolisoineen. Naimisiin mennessä kolmenkympin tienoolla ollaan sen ikäisiä, jotta läheisistä ikäisistämme valtaosa on avoliitossa, osa naimisissa ja muutamalla on omia lapsiakin.
Kummastelen jokseenkin noussutta trendiä puolisoiden kutsumattomuudesta omiin häihin. Mielestäni on osa hyvien tapojen mukaista kutsuetikettiä kutsua sen varsinaisen kutsuttavan henkilön pitkäaikainen puoliso, jos niikseen tulee, vaikkakin tätä puolisoa tapaisi nähdä harvemmin kuin toista osapuolta.
Kutsumattomuus antaa herkästi signaalin, ettei hääpari kokene näiden läheisimpien ystävien ja serkkujen puolisot kuuluvan heidän lähipiiriin. On myös tälle yksin kutsutulle ikävää mennä perhejuhlaan ilman puolisoaan kuin johonkin lukioaikaisiin kotibileisiin konsanaan.
Ymmärrän yskän, jos joillakin serkkujen lukumäärä on biljardi. Tässä tapauksessa kuitenkin hääparin serkkujen laskeminen onnistuu kahden käden sormilla.
Vaikkei velvollisuudentunto ole mikään syistä jaloin jonkun häihin kutsumiselle, kokisin itse siitä huolimatta huonoa omatuntoa jättää näiden läheisten ystävien ja serkkujen elämänkumppanit kutsua vaille, semminkin kun lähivuosina itse on ollut kutsuttuna muiden häissä oman puolisonsa kanssa.
Eivätkö kaikki muka näe puolisoiden kutsumattomuuden kiusallisia näkökulmia? Ymmärrän toki itsekin häät järjestäneenä, että rajallisten resurssien maailmassa on pakko tehdä kompromisseja. Vieraslistan rajaus on haastavaa. Voisi kai sen silti tehdä fiksummin tarpeettomia jännitteitä synnyttämättä.
Kommentit (484)
Tämä on oikeasti hankala kysymys, jos tilat ja/ tai varat aiheuttavat reunaehtoja.
Vakiintuneet parit on perinteisesti kutsuttu yhdessä, mutta jos esim. serkkuja ja kavereita on sen verran, että tila täyttyy jo muutenkin, niin ei tunnu sekään kivalta, että joku oikea tuttu/ kaveri jää kutsumatta, kun toisen tutun avec vie paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti hankala kysymys, jos tilat ja/ tai varat aiheuttavat reunaehtoja.
Vakiintuneet parit on perinteisesti kutsuttu yhdessä, mutta jos esim. serkkuja ja kavereita on sen verran, että tila täyttyy jo muutenkin, niin ei tunnu sekään kivalta, että joku oikea tuttu/ kaveri jää kutsumatta, kun toisen tutun avec vie paikan.
Ennen tilat kai mietittiin vierasmäärän mukaan, ei päinvastoin. Ilmeisesti nykyään juhlapaikka on häiden tärkein juttu. Harva mitään intialaisia häitä kumminkaan pitää. Suuria tiloja saa kyllä edullisesti, jos tahtoo.
En lukenut koko ketjua läpi, joten en tiedä onko tämä näkökanta jo tuotu esille.
Olen itse ollut muutamissa häissä, joissa morsian on tehnyt etukäteen lahjatoivomuksen esim.Stokkalle. Joo, eihän niitä lahjoja ole pakko ostaa, mutta huomattavasti helpompi kuin ostaa jotain, jota vihkipari saa tuplana. Tai itse koen mauttomana lahjoittaa rahaa, jollei nimenomaan ole pyydetty rahalahjoituksia.
Nuo listojen tavarat ovat yleensä kalliita. Jos minä ja puoliso ostamme ne puoliksi, meillä on just ja just varaa ostaa ne. Mutta jos puolisoa ei kutsua juhlliin, ostanko vain puolikkaan? Etenkin kun en välttämättä tunne muita häihin kutsuttuja, jolloin voisimme ostaa kalliimman lahjan kimpassa.
Viimeiset häät, jossa olin olivat "lapsivapaat". Laitoin sanan lainausmerkkeihin, sillä kyllä morsiamen oma lapsi oli siellä ja hänen toisen ystävättärensä lapset. Nämä kutsutut lapset olivat kaikki alle 6-vuotiaita. Oma poikani oli silloin 10-vuotias, eikä hänen sallitu osallistua. Edelleen olen asiasta närkästynyt. Tosin ei se liitto kestänyt paria vuotta kauemmin.
Häättömät häät.
Mutta lahjattomat häät olis parhaat. Ei stressiä vieraille.
Itse syyllistyin kerran siihen, että en kutsunut puolisoita. Tosin kyse ei ollut häistä vaan tupaantuliaisista. Henkilöt, jotka kutsuin, olivat olleet kaikki mukana muuttotalkoissa. Tilaisuus oli kesällä ja meillä ei ollut niin paljon tilaa, että puolisot olisivat mahtuneet. Lisäksi ennen ruokailua piti olla eräs ohjelmanumero, joka sitten viime hetkellä peruuntui.
Kadun tätä asiaa vieläkin. Etenkin kun tutustuin myöhemmmin näihin puolisoihin, ja he olivat erittäin mukavia.
Vähän muuton jälkeen järjestin illallisen kahdelle kaverilleni. Sekin harmittaa, että jätin kolmannen kaverin kutsumatta vain sen takia, että nämä kaksi muuta eivät tunteneet häntä. Äkkiä olisivat tutustuneet ja varmasti tulleet toimeen keskenänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi myös aika oudolta esitellä itsensä formaalisti hääparille koko nimellä, kun kulkee sen kutsutun kyljessä jonossa. Vai onko sulle epäselvää, kuka Jaskan (kutsuttu) käsipuolessa onnittelemaan tuleva Katja (avec) on? Ei tule mieleen että varmaan Jaskan kumppani?
Tässä oli nyt kyse siitä, että tästä ihmisestä ei tosiaankaan tiedetä mitään muuta kuin se, että hän on Jaskan kumppani. Ei tiedetä edes, että hänen nimensä on Katja. Kun on kutsuttu vain avec, kun Jaskaa ei voi kutsua yksin, vaikka ei ole aavistustakaan edes siitä, mikä hänen kumppaninsa nimi on, niin avec tai muuten noloa.
Niin mitä muuta hän voi tehdä siinä onnittelujonossa kuin esittäytyä nimellään? Meinaatko että työntää vaan kätensä ja töksäyttää, että onnea?
Siitähän tässä ketjussa on kyse: vaaditaan, että kutsun pitää aina olla avec, vaikka ei tunneta sitä kutsutun puolisoa edes nimeltä.
Mulle häät ei ole niin mukava juhla, että haluaisin käyttää niihin aikaa ilman puolisoa. Usein ovat vieläpä kesän parhaimpina viikonloppuina. Siinä pitäisi sitten järjestää aikaa tapahtumaan, johon ei voi itse vaikuttaa, josta pitää käytännössä maksaa, ja joihin ei saisi nyt siis tuoda sitä omaa rakasta seuraksi. Ei kiitos.
No miten tämä muuttuu, vaikka puoliso olisikin mukana? Ne juhlat on silti kesän parhaina vkonloppuina, et voi itse vaikuttaa tapahtumaan ja käytännössä pitää maksaa.
Jos mulla olisi häihn tuommoinen asenne, jäisi menemättä yksin tai kaksin. Siis että ainut, mikä on hyvää häissä on se oman rakkaan seura. Sitä saan muuallakin onneksi tarpeeksi, ei tarvitse lähteä kenenkään häihin sen vuoksi.
Ei siis väliä sillä, että rakas/rakkaat ihmiset juhlii ainutkertaista päivää tms. niin mieluummin sitten vaikka siellä festareilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi myös aika oudolta esitellä itsensä formaalisti hääparille koko nimellä, kun kulkee sen kutsutun kyljessä jonossa. Vai onko sulle epäselvää, kuka Jaskan (kutsuttu) käsipuolessa onnittelemaan tuleva Katja (avec) on? Ei tule mieleen että varmaan Jaskan kumppani?
Tässä oli nyt kyse siitä, että tästä ihmisestä ei tosiaankaan tiedetä mitään muuta kuin se, että hän on Jaskan kumppani. Ei tiedetä edes, että hänen nimensä on Katja. Kun on kutsuttu vain avec, kun Jaskaa ei voi kutsua yksin, vaikka ei ole aavistustakaan edes siitä, mikä hänen kumppaninsa nimi on, niin avec tai muuten noloa.
Niin mitä muuta hän voi tehdä siinä onnittelujonossa kuin esittäytyä nimellään? Meinaatko että työntää vaan kätensä ja töksäyttää, että onnea?
Siitähän tässä ketjussa on kyse: vaaditaan, että kutsun pitää aina olla avec, vaikka ei tunneta sitä kutsutun puolisoa edes nimeltä.
Mikä tässä nyt on ongelma? Jos tiedät että toinen on parisuhteessa niin tottakai se on avec, ja sitten siellä häissä hän esittäytyy hääparille ja ehkä tutustuu vieraiden kanssa syvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle häät ei ole niin mukava juhla, että haluaisin käyttää niihin aikaa ilman puolisoa. Usein ovat vieläpä kesän parhaimpina viikonloppuina. Siinä pitäisi sitten järjestää aikaa tapahtumaan, johon ei voi itse vaikuttaa, josta pitää käytännössä maksaa, ja joihin ei saisi nyt siis tuoda sitä omaa rakasta seuraksi. Ei kiitos.
No miten tämä muuttuu, vaikka puoliso olisikin mukana? Ne juhlat on silti kesän parhaina vkonloppuina, et voi itse vaikuttaa tapahtumaan ja käytännössä pitää maksaa.
Jos mulla olisi häihn tuommoinen asenne, jäisi menemättä yksin tai kaksin. Siis että ainut, mikä on hyvää häissä on se oman rakkaan seura. Sitä saan muuallakin onneksi tarpeeksi, ei tarvitse lähteä kenenkään häihin sen vuoksi.
Ei siis väliä sillä, että rakas/rakkaat ihmiset juhlii ainutkertaista päivää tms. niin mieluummin sitten vaikka siellä festareilla.
Häh? Jos hääpaikkaan ajetaan vaikkapa tuntikaupalla, ja siellä vietetään jälleen tunteja, niin onhan se aikaa jonka voisi viettää myös puolison kanssa. Kyllä minulle puolison kanssa vietetty on sen verran arvokasta että haluan sen maksimoida. Ei minusta esimerkiksi Suomen kesässä ole niin paljon hienoja lauantai-iltoja, että niitä mielellään viettäisi ilman puolisoa.
Häissä hyvää on aina se oman puolison seura, joskus häissä voi olla muutakin hyvää, kuten ruoka tai esiintyjä tai jonkun sukulaisen tapaaminen. Aina ei ole, mutten minä sen vuoksi jätä tulematta jos se on kutsujalle tärkeää. Yllättävän usein on. Kyllä mä sen verran osaan pitää roolia yllä, ettei kukaan ole koskaan valittanut, päinvastoin. Elämässä pitää joskus tehdä epämiellyttäviä asioita koska välittää jostakusta, en vain näe syytä miksen saisi ottaa puolisoa siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Miksi et osallistuisi? Miksi jotkut ihmiset ei osaa tai halua tehdä mitään yksin, vaan aina pitää olla puoliso mukana joka paikassa?
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Ei kuulu. Se on kutsujan asia päättää, ei kutsuttavien. Aloittaja mainitsi pitkäaikaisen kumppanin sopivaksi kutsua. Mitenhän tuokin määritellään, hankalaksi menee. Onko yhden vuoden seurustelu pitkäaikaista.
Jokainen tekee mitä lystää ja menee juhliin tai on menemättä. Turha näistä tapella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Miksi et osallistuisi? Miksi jotkut ihmiset ei osaa tai halua tehdä mitään yksin, vaan aina pitää olla puoliso mukana joka paikassa?
Häät joka paikka.
Elämässä pitää joskus tehdä epämiellyttäviä asioita koska välittää jostakusta, en vain näe syytä miksen saisi ottaa puolisoa siihen mukaan.
Siksi vaikka, että se kutsuja ei tunne sun puolisoa lainkaan. Siitä tässä on ollut kyse. Sun puoliso maksaa yhden vieraan verran ja jos kohteliaisuudesta on maksettava useammasta, vaikka 10 tai 20 puolisosta se on iso raha siitä, että sä olet kuin pikkulapsi joka vonkuu et mä haluun ja miksen mä saa.
Neuvo sulle: jos et oikeasti kykene ajattelemaan muuta kuin itseäsi ja puolisoasi ja ajattelet tekevän isonkin palveluksen muille, kun ilmaannut paikalle vetämään roolia ja koet tilanteen epämiellyttävksi, jätä väliin. Toisille se on elämän tärkein päivä.
Ajattele vaikka, että hekin vain kohteliaisuudesta vakuuttelevat, että heille on tärkeää, että tulet. Kyllä he on asenteesi kuitenkin jo nähneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Ei kuulu. Se on kutsujan asia päättää, ei kutsuttavien. Aloittaja mainitsi pitkäaikaisen kumppanin sopivaksi kutsua. Mitenhän tuokin määritellään, hankalaksi menee. Onko yhden vuoden seurustelu pitkäaikaista.
Jokainen tekee mitä lystää ja menee juhliin tai on menemättä. Turha näistä tapella.
Kyllä asioista minusta kannattaa aina puhua. Joku voi ihmetellä miksei se kaveri/sukulainen tullutkaan, ja sitten selviää että syy oli tämä. Kai se harmittaisi. Muutenkin arvokeskustelu on aina paikallaan.
Jos mulle tulee avec- kutsu, niin avec lähtee mukaan. Jos minut kutsutaan yksin menen yksin. Mikä tässä on niin vaikeaa.
Jotkut ei haluu tuntemattomia ihmisiä häihinsä.
Vierailija kirjoitti:
No tämä. On tosi kornia, kun siinä onnittelukättelyjonossa ensin tulee kutsuttu, jonka kanssa halataan ja sitten avec, joka antaa kättä ja sanoo koko nimensä, jotta tiedettäisiin, kuka tässä meitä onnittelee.
eikös häät ennen olleet juuri tätä varten? Suvut yhdistyvät, tutustutaan?
Eipä näitä aina omastakaan suvusta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Ei kuulu. Se on kutsujan asia päättää, ei kutsuttavien. Aloittaja mainitsi pitkäaikaisen kumppanin sopivaksi kutsua. Mitenhän tuokin määritellään, hankalaksi menee. Onko yhden vuoden seurustelu pitkäaikaista.
Jokainen tekee mitä lystää ja menee juhliin tai on menemättä. Turha näistä tapella.
Kyllä asioista minusta kannattaa aina puhua. Joku voi ihmetellä miksei se kaveri/sukulainen tullutkaan, ja sitten selviää että syy oli tämä. Kai se harmittaisi. Muutenkin arvokeskustelu on aina paikallaan.
Mikä hiton arvokeskustelu. Joku voi aina ihmetellä ihan mitä vaan. Tarvii taas vetää asiat niin monimutkaisiksi. Kutsu määtittelee miten toimitaan, ei siinä ole sen kummempaa. Ei mene, jos kutsu ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse osallistuisi häihin jos mieheni jätettäisiin kutsumatta. Mielestäni moukkamaista, enkä halua osallistua juhliin joissa olen ns. yksin. Seuralainen kuuluu kutsua mukaan.
Ei kuulu. Se on kutsujan asia päättää, ei kutsuttavien. Aloittaja mainitsi pitkäaikaisen kumppanin sopivaksi kutsua. Mitenhän tuokin määritellään, hankalaksi menee. Onko yhden vuoden seurustelu pitkäaikaista.
Jokainen tekee mitä lystää ja menee juhliin tai on menemättä. Turha näistä tapella.
Kyllä asioista minusta kannattaa aina puhua. Joku voi ihmetellä miksei se kaveri/sukulainen tullutkaan, ja sitten selviää että syy oli tämä. Kai se harmittaisi. Muutenkin arvokeskustelu on aina paikallaan.
Mikä hiton arvokeskustelu.
Miksi anonyymi keskustelu asiasta provosoi sinua näin, tai häiritsee? Tätä en oikein ymmärrä. Eihän sun ole pakko keskustella jos et halua. Ihmisille on luontaista ihmetellä ja keskustella asioista.
Alue: Aihe vapaa
No tämä. On tosi kornia, kun siinä onnittelukättelyjonossa ensin tulee kutsuttu, jonka kanssa halataan ja sitten avec, joka antaa kättä ja sanoo koko nimensä, jotta tiedettäisiin, kuka tässä meitä onnittelee.
eikös häät ennen olleet juuri tätä varten? Suvut yhdistyvät, tutustutaan?