Näin tänään tupakkia polttavan nuoren naisen

Kaikesta sitä jonkun päivä voikin pilaantua.

Mä näin miehen, joka poltti tupakkaa. Mä olin ihan, et tsiisus kraist, miten ne jotkut kehtaa. Mää niin järkytyin. Voi kamalan kamala! Mie romahan.

Se on TUPAKKA. Pikku lapset sanoo noin.

Aika rankkaa. Koita jaksaa. 

Alempaa yhteiskuntaluokkaa. Amiksessa kaikki naiset polttaa, yliopistossa ei kukaan.

Eihän nykyään muut enää poltakaan kuin p1$$1kset ja naisoletetut seniorikansalaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Se on TUPAKKA. Pikku lapset sanoo noin.

Se on PIKKULAPSET. Yhdyssanoja osaamattomat kirjoittaa noin.

Minua kiinnostaisi tietää, mistä nämä nuoret tupakoivat pihistävät, kun tupakka on nykyään niin pirun kallista.

Tupakasta alkaa rinnat roikkumaan 😞

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Istun baarin nurkassa, savu nousee keveinä kiehkuroina ilmassa. Nappaan savukkeen huulilleni, sytytän sen ja annan liekin tanssia sormissani hetkisen. Tupakan maku on katkera ja makea, se täyttää suuni kuin elämän pettymykset. Nyt, kun kello lyö puoli yhdeksän, odotan sokkotreffejäni. En tiedä, millainen hän on, mutta toivon, että hän on vähintään yhtä hämärä kuin tämä paikka, jossa nyt istun.

Baarin hämärä valaistus heijastuu lasipinnoista ja tumma puu tuo tilaan salaperäisen tunnelman. Ihmiset ympärilläni nauravat ja keskustelevat, mutta minä olen eristyksissä omissa ajatuksissani. Tunnen, kuinka savun tuoksu kietoutuu ympärilleni kuin pehmeä huopa. Savukkeen häilyvä hehku on kuin pieni valo pimeydessä, ja ehkä se heijastaa myös minua jotain, mikä on olemassa, mutta ei kuitenkaan täysin näkyvissä.

Katselen baarin ovea, sydämeni lyönti nopeutuu jokaisen kuluvan sekunnin myötä. Hänen tulonsa on kuin odottamaton käänne juonessa, ja pelko ja jännitys sekoittuvat veressäni. Olen valinnut tämän hetken, tämän yön, ja nyt istun täällä kuin varjo, valmis kohtaamaan tuntemattoman.

Savukkeen savu kihartuu ilmaan, ja ajattelen menneitä. Meidän tarinamme on vasta alussa, mutta silti tiedän, että jokainen kohtaaminen on kuin savuke se syttyy, se palaa, ja lopulta se sammuu. Toivon, että tämä hetki ei sammu liian nopeasti.

Kello lyö yhdeksän. Ovi avautuu ja sisään astuu hahmo tumma takki, syvälle painetut silmät. Hän katsoo ympärilleen, ja vaikka en voi nähdä hänen kasvojaan kunnolla, tunnen silti hänen katseensa. Se on kuin salaisuus, joka odottaa paljastumistaan.

Hymyn häivähdys nousee huulilleni, kun nielaisen viimeiset savut ja heitän tupakanlopun pois. Nyt on aika astua esiin ja nähdä, mitä tämä yö tuo tullessaan. Henkäisen syvään, ja lähden kohti häntä, jättäen taakseni savun ja menneet hetket. Tämä on uusi alku, ja pimeys on vain pelkkä tausta meidän tarinallemme.