Mies kiinnittää huomiota naispuoliseen kaveriin

Paska juttu. Etenkin tuo, että mies sitten suuttuu, kun kerrot tunteistasi.

Mä suuttuisin takasin, ts. menis luottamus mieheen, ihan jo siitä että kokisin, että mies ei kunnioita mua eikä ole oikeasti kiinnostunut. Että olen vaan joku varanainen, joka on kainalossa, koska suostuu, mutta todellinen kiinnostus on toisaalla. 

En koksi olevani riittävän rakastettu, joten alkaisin tehdä hidasta (tai nopeaa) lähtöä suhteesta. Itsekin panostaa ja välittää vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies ns. unohtaa olemassaolosi kertoo jo hänestä paljon. Hän ei välitä tai osaa huomioida sinua. Ja tämähän ei ap kerro mitään sinusta, ainoastaan tuosta miehestä ja hänen satuttavasta käyttäytymisestään. Tuo on jo todella räikeää käytöstä.

Joo, ei vaan pysty jättään huomiotta tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole mahdottomuus. Ei ollenkaan. Tietysti voi huomata, että joku ihminen on käytökseltään ja olemukseltaa tosi mukava. Mutta ei häneen ihastu, koska toista ei näe potentiaalisena puolisona. Toki tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole tehnyt työtä itsensä ja omien arvojensa kanssa, kasvanut aikuiseksi. En minäkään ymmärtänyt ennen."

Ei minulla ihastuminen edes riipu siitä onko toinen potentiaalinen puoliso vai ei. Toinen voi vaan kiinnostaa ja toiseen voi tuntea valtavaa vetoa. Olen tehnyt paljon itseni kanssa töitä, elänyt hyvin pitkissä suhteissa ja olen keski-ikäinen aikuinen nainen. Ihastun hyvin harvoin, mutta kyllä niin saattaa käydä vaikka kotona onkin rakas puoliso. On vaikea elää sellaisessa rakkauskuplassa, jossa on täysin immuuni muille, varsinkin jos yhteiselämää on ollut vaikka yli 20 vuotta. En minä edes näe ihastumista kamalana asiana. Ei siitä tarvitse edes puhua j

Näkemyksiä on monenlaisia. Moni ei ole kanssasi samaa mieltä ja minä olen yksi heistä. En voi kuvitellakaan edes ns. viattomasti flirttailevani. Minun silmissäni se ei ole viatonta. Anna paholaiselle pikkusormi, hän vie koko käden. En edes koe tarvetta flirttailuun, ei se kuuluu terveessä parisuhteessa olevalle. Ei tarvi elää missään rakkauskuplassa. Tarvii olla terveet arvot, itsearvostus ja puolison arvostus. Minulle asia on kovin yksinkertainen ja helppo. Ei kukaan joka todella rakastaa ja arvostaa puolisoaan (ja itseään) halua tai ota pienintäkään riskiä toisen ja suhteen satuttamisesta. Jos tällainen alkaa houkuttaa niin sitten on jotain pielessä omassa itsessä ja tarvii kasvaa vielä lisää.

Mainitset, että olet elänyt pitkissä suhteissa. Siis useammissa. Tähän nähden ymmärrän kommenttisi. Minä en usko eroamiseen (paitsi tavalla tai toisella väkivaltaisesta suhteesta tai pettämistapauksissa). Se toki vaatii viisauttaa kumppanin valinnassa ja sitä ei monella ole. Ihmiset eivät ole käyttötavaraa.

Sori ohis, mutta vähän tökkää silmään kun ihminen näin kovin korostaa itseään ja tietää kovin hyvin mikä on terve parisuhde, terveet arvot, terve itsearvostus ja terve puolison arvostus, hän sujuvasti unohtaa, että terve ja tasapainoinen ihminen ymmärtää sen, että jokainen meistä on erilainen ja jokainen suhde on erilainen ja erilaisuus ei tee kenestäkään yhtään huonompaa.

Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jos suhteessa on kaksi toistensa kanssa hyvinvoivaa ihmistä, silloin suhde on terve, vaikka se olisi erilainen kuin mitä itsellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee lähinnä omasta epävarmuudestasi ja mustasukkaisuudesta. Itselläkin on aina ollut monia hyvinkin läheisiä naispuolisia ystäviä, mutta ei sen enempää. Meillä on omat juttumme ja oma luottamuksemme keskenään ja se saattaa epävarmasta lumppanista tuntua ainakin alkuun oudolta. Mutta ystäviäni en jätä yhdenkään naisen takia.

Tämä jo kertoo tarpeeksi, että naispuolinen ystävä menee kumppanin edelle...

Vierailija kirjoitti:

"Mainitset, että olet elänyt pitkissä suhteissa. Siis useammissa. Tähän nähden ymmärrän kommenttisi. Minä en usko eroamiseen (paitsi tavalla tai toisella väkivaltaisesta suhteesta tai pettämistapauksissa). Se toki vaatii viisauttaa kumppanin valinnassa ja sitä ei monella ole. Ihmiset eivät ole käyttötavaraa."

Vedit johtopäätöksen, että käytän ihmisiä hyväksi, koska minulla on ollut suhteita. Minulla on ollut kaksi pitkää suhdetta, joissa ensimmäiseen eroon oli niin hyvä syy, että jopa sinä sen hyväksyit mukisematta. Ja kyllä valitsin mielestäni hyvin, mutta ihminen ikävä kyllä voi sairastua ja hänen mielenmaisema muuttua. Jotenkin inhottavaa tekopyhyyttä tuomita muut noin vain. Flirttailu voi olla naurua tai viatonta silmäniskua sopivassa kohdissa. Ei kaiken pidä olla niin vakavaa tai edes seksuaalista. Pettäminen tietenkin on aina väärin ja jos teillä on noin tiukat rajat, niin pitäkään niistä kiinni. Itselläni rajat on väh

Ap:n tapaus on erittäin selkeä ja siihen on helppo kommentoida kuten moni on jo kommentoinut. Tosin en minäkään olisi osannut nuorempana kun ei ollut vielä näkemystä elämästä.

Nauru ja silmänisku voi olla täysin viatonta. Ihmisellä on kova tarve seksualisoida kaikkea kun itsessä on jokin tyhjä kohta tai jotain kipeää. En ymmärrä miksi ystävällinen nauru tai humoristinen silmänisku pitää määritellä flirttailuksi. Riippuu toki energiasta ja eleistä millä ne tekee. Minä en näe silti omalla kohdallani tarpeelliseksi olla ylenmääräisen ystävällinen, nauravainen ja silmää iskevä, moni tulkitsee ne väärin. Sellaista kun kokee tarpeeksi voi todeta ettei siihen suuntaan kannata lähteä ollenkaan. Parisuhteessa ollessa tulen sitten mielummin tulkituksi vaikka etäiseksi ja neutraaliksi - todella paljon mielelläni. Rajani ovat niin selkeät ettei niitä kukaan tulkitse vahingossakaan väärin. Niin tärkeää minulle on kunnioittaa puolisoani ja itseäni.

Jokainen saa valita miten elää. Silti jos parisuhteeseen lähtee niin olisi toivottavaa olla satuttamatta toisia. Onneksi merkit tällaisesta käytöksestä huomaa hyvin äkkiä jos osaa etsiä.

Mies ei kunnioita ja rakasta sinua ap. Toista voi väittää, mutta teot on se mikä näyttää totuuden.

Lainaus:

Sori ohis, mutta vähän tökkää silmään kun ihminen näin kovin korostaa itseään ja tietää kovin hyvin mikä on terve parisuhde, terveet arvot, terve itsearvostus ja terve puolison arvostus, hän sujuvasti unohtaa, että terve ja tasapainoinen ihminen ymmärtää sen, että jokainen meistä on erilainen ja jokainen suhde on erilainen ja erilaisuus ei tee kenestäkään yhtään huonompaa.

Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jos suhteessa on kaksi toistensa kanssa hyvinvoivaa ihmistä, silloin suhde on terve, vaikka se olisi erilainen kuin mitä itsellä on. 

 

Tällaisena woke-aikana kaikki on oikein ja mikään ei ole väärin jos osalliset ovat antaneet hyväksyntänsä. Toki tietyssä mittakaavassa aikuiset saakin tehdä mitä vaan. Tekeekö se asiasta viisasta, oikeaa, hyvää ja tervettä?

Flirttailu/muiden katselu/haaveilu/jne on aina suhdetta satuttavaa. Se ei ole mielipidekysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee lähinnä omasta epävarmuudestasi ja mustasukkaisuudesta. Itselläkin on aina ollut monia hyvinkin läheisiä naispuolisia ystäviä, mutta ei sen enempää. Meillä on omat juttumme ja oma luottamuksemme keskenään ja se saattaa epävarmasta lumppanista tuntua ainakin alkuun oudolta. Mutta ystäviäni en jätä yhdenkään naisen takia.

Tämä jo kertoo tarpeeksi, että naispuolinen ystävä menee kumppanin edelle...

Muunsukupuolinen tai miespuolinen vielä menisi edelle, mutta että narttupuolinen... Ala-arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus:

Sori ohis, mutta vähän tökkää silmään kun ihminen näin kovin korostaa itseään ja tietää kovin hyvin mikä on terve parisuhde, terveet arvot, terve itsearvostus ja terve puolison arvostus, hän sujuvasti unohtaa, että terve ja tasapainoinen ihminen ymmärtää sen, että jokainen meistä on erilainen ja jokainen suhde on erilainen ja erilaisuus ei tee kenestäkään yhtään huonompaa.

Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jos suhteessa on kaksi toistensa kanssa hyvinvoivaa ihmistä, silloin suhde on terve, vaikka se olisi erilainen kuin mitä itsellä on. 

 

 

Tällaisena woke-aikana kaikki on oikein ja mikään ei ole väärin jos osalliset ovat antaneet hyväksyntänsä. Toki tietyssä mittakaavassa aikuiset saakin tehdä mitä vaan. Tekeekö se asiasta viisasta, oikeaa, hyvää ja tervettä?

Flirttailu/muiden katselu/haaveilu/jne on aina suhdetta satuttavaa. Se ei ole mielipidekysymys.&nb

Ap selkeästi ilmaisi, että puolison käytös ei tuntunut hänestä hyvältä. Tässä ei siis ollut kyse avoimesta suhteesta tai jostain muusta vastaavasta. Ohis kommentoijalle: miksi ohitat ap:n tunteet? Tämä ei ole keskustelu kaikista mahdollisista erilaisista parisuhteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole mahdottomuus. Ei ollenkaan. Tietysti voi huomata, että joku ihminen on käytökseltään ja olemukseltaa tosi mukava. Mutta ei häneen ihastu, koska toista ei näe potentiaalisena puolisona. Toki tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole tehnyt työtä itsensä ja omien arvojensa kanssa, kasvanut aikuiseksi. En minäkään ymmärtänyt ennen."

Ei minulla ihastuminen edes riipu siitä onko toinen potentiaalinen puoliso vai ei. Toinen voi vaan kiinnostaa ja toiseen voi tuntea valtavaa vetoa. Olen tehnyt paljon itseni kanssa töitä, elänyt hyvin pitkissä suhteissa ja olen keski-ikäinen aikuinen nainen. Ihastun hyvin harvoin, mutta kyllä niin saattaa käydä vaikka kotona onkin rakas puoliso. On vaikea elää sellaisessa rakkauskuplassa, jossa on täysin immuuni muille, varsinkin jos yhteiselämää on ollut vaikka yli 20 vuotta. En minä edes näe ihastumi

Sori ohis, mutta vähän tökkää silmään kun ihminen näin kovin korostaa itseään ja tietää kovin hyvin mikä on terve parisuhde, terveet arvot, terve itsearvostus ja terve puolison arvostus, hän sujuvasti unohtaa, että terve ja tasapainoinen ihminen ymmärtää sen, että jokainen meistä on erilainen ja jokainen suhde on erilainen ja erilaisuus ei tee kenestäkään yhtään huonompaa.

Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jos suhteessa on kaksi toistensa kanssa hyvinvoivaa ihmistä, silloin suhde on terve, vaikka se olisi erilainen kuin mitä itsellä on. 

Näin juuri. 

Ihminen joka hahmottaa kaiken itsensä kautta on ihminen, jonka ymmärrys on kovin pientä. 

Vierailija kirjoitti:

Luota intuitioon! Mies on kiinnostunut siitä naisesta.

Tämä. Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska naisen seura pelkiltään ei ole minkään arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee lähinnä omasta epävarmuudestasi ja mustasukkaisuudesta. Itselläkin on aina ollut monia hyvinkin läheisiä naispuolisia ystäviä, mutta ei sen enempää. Meillä on omat juttumme ja oma luottamuksemme keskenään ja se saattaa epävarmasta lumppanista tuntua ainakin alkuun oudolta. Mutta ystäviäni en jätä yhdenkään naisen takia.

Tämä jo kertoo tarpeeksi, että naispuolinen ystävä menee kumppanin edelle...

Muunsukupuolinen tai miespuolinen vielä menisi edelle, mutta että narttupuolinen... Ala-arvoista.

Kenenkään ei pidä mennä oman kumppanin edelle. Ns. Viimeisenä tosiaan kuitenkaan toisen naisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse lienee lähinnä omasta epävarmuudestasi ja mustasukkaisuudesta. Itselläkin on aina ollut monia hyvinkin läheisiä naispuolisia ystäviä, mutta ei sen enempää. Meillä on omat juttumme ja oma luottamuksemme keskenään ja se saattaa epävarmasta lumppanista tuntua ainakin alkuun oudolta. Mutta ystäviäni en jätä yhdenkään naisen takia.

Tämä jo kertoo tarpeeksi, että naispuolinen ystävä menee kumppanin edelle...

Muunsukupuolinen tai miespuolinen vielä menisi edelle, mutta että narttupuolinen... Ala-arvoista.

Kenenkään ei pidä mennä oman kumppanin edelle. Ns. Viimeisenä tosiaan kuitenkaan toisen naisen

Entä jos et tunnista sukupuolta ja siten tiedä miten toiset ihmiset järjestellä?

Kommentti:

Näin juuri. 

Ihminen joka hahmottaa kaiken itsensä kautta on ihminen, jonka ymmärrys on kovin pientä. 

Keskustellaan toki aiheesta. Miten näet asian?

t. alkuperäisen kommentin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole mahdottomuus. Ei ollenkaan. Tietysti voi huomata, että joku ihminen on käytökseltään ja olemukseltaa tosi mukava. Mutta ei häneen ihastu, koska toista ei näe potentiaalisena puolisona. Toki tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole tehnyt työtä itsensä ja omien arvojensa kanssa, kasvanut aikuiseksi. En minäkään ymmärtänyt ennen."

Ei minulla ihastuminen edes riipu siitä onko toinen potentiaalinen puoliso vai ei. Toinen voi vaan kiinnostaa ja toiseen voi tuntea valtavaa vetoa. Olen tehnyt paljon itseni kanssa töitä, elänyt hyvin pitkissä suhteissa ja olen keski-ikäinen aikuinen nainen. Ihastun hyvin harvoin, mutta kyllä niin saattaa käydä vaikka kotona onkin rakas puoliso. On vaikea elää sellaisessa rakkauskuplassa, jossa on täysin immuuni muille, varsinkin jos yhteiselämää on ollut vaikka yli 20 vuotta. En minä edes näe ihastumi

 

Osui siis näköjään kipeään paikkaan ja koet tarvetta hyökätä toisen kommentoijan kimppuun. Ei toimi.

Keskustelun taso alkoi näköjään laskea jo edelliseltä sivulta. Mutta ap sai vastauksensa

Ap, älä jää toivomaan tilanteen muuttumista. Ei muutu. Kuten useampi onkin jo kommentoinut, moni lähtisi kävelemään saman tien tällaisen jälkeen. Epäilit itsekin onko käytös tervettä.

Nainen on reikä-tasoiset incelit siis löysivät tämän keskustelun uudestaan. Ei kannata edes vastata.

Suhdeasiat ovat vaikeita, eikä niihin ole helppo löytää järkeviä ratkaisuja. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat tunteella ja siksi kaikkiin seurustelusuhteisiin liittyy suuria arvaamattomuustekijöitä.

Toisten kokemuksista voi kuitenkin ottaa oppia, varsinkin jos he ovat olleet samanlaisissa tilanteissa kuin itse nyt on. Ap:n kohdalla tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

No mites se toinen nainen on reagoinut tähän. Käyttäytyykö ihan neutraalisti vai näyttääkö että senkin puolelta olisi kiinnostusta ilmassa?