Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistuin elämässä totaalisesti
12.01.2025 |
Kaikki näyttää papreilla ihan hyvältä. Asun vuokralla kun opiskelen ensimmäsitä vuotta hyvintyöllistävää alaa, ansioluettelo näyttää hyvältä, kun olen päässyt tekemään kesätöitä ja mulla on muutama läheinen ystävä.
Kuitenkin tiedän, että elän ihan turhaan. En tykkää arjestani, enkä lomistakaan. Mulla ei oo opiskelemaani alaan sellasta paloa ja intohimoa, jota monella luokkakaverilla on. Viikonloppuina itken yksinäisyyttäni, koska pienen kaverimäärän takia joudun välillä oikeesti olemaan yksin enkä näe ketään koko viikonlopun aikana. Viikonloppuisin herään ahdistuneena ja ajattelen että voi miten suuri pettymys että heräsin ja joudun tsemppaamaan itseäni et jaksan elää tuonkin päivän.
Mua stressaa, että saanko kesätöitä, kun laitoin muutamat hakemukset VÄÄRÄLLÄ puhelinnumerolla. Että niistä ei sitten ainakaan kuulu mitään. Voi luoja jos mä joudun olemaan kesän lomalla enkä pääse töihin niin varmaan ajaudun hulluksi.
Yksinasuminen ahdistaa. En seurustele enkä halua seurustella, joten vakavasti harkitsen soluasuntoon muuttoa.
Sitten vielä tämä: jatkuvasti muistuu mieleen ne ajat yläasteella ja lukiossa, kun muut luokan tytöt ei ottaneet mukaan ja hengasin luuserikavereitten kanssa. Mulla on edelleen jonkinasteista katkeruutta tuota kohtaan, koska mä niin paljon oisin halunnu päästä niitten mukaan. Niillä oli kaikkia omia keskusteluryhmiä, joissa oli muistakin kouluista poikia ja tyttöjä ja niissä sumplittiin että mistä saadaan aIkoholia että pääsee ensikertaa kokeilemaan. Pahimmalta tuntui kun tiesi että oma ihastus ja sen kaverit ja kaikki keiden kans olisin halunnu olla kaveri jutteli siellä keskenään ja näki vapaa-ajalla vaikka missä merkeissä ja järkkäili kotibileitä.
Sitten musta tuli tosi ruma ja vaikka voin näin aikuisiällä mennä baariin vaikka yksinkin, niin ei kukaan mua siellä katso eikä mua kiinnosta kuunnella itseäni +5 vuotta vanhempien humalanhuuruisia horinoita.
Olen siis aivan täys luuseri, eikä mulla ole edes sitä kultaista nuoruutta, jota muistella. Nuoruusvuosina peitin yksinäisyydenahdistustani panostamalla kouluun ja harrastamalla liikuntaa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
mitäs jos ensiksi laittaisit viestin perään että puhnro on väärin. Tai vaikka soitat
Näin tein, mutta hävettäähän tuo. Varmaan työnantaja aattelee että vitsi miten sotkuinen työhakemus kun hakemuksen perässä korjausviestejä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäs jos ensiksi laittaisit viestin perään että puhnro on väärin. Tai vaikka soitat
Näin tein, mutta hävettäähän tuo. Varmaan työnantaja aattelee että vitsi miten sotkuinen työhakemus kun hakemuksen perässä korjausviestejä :D
Hyvä ja muiden ajatuksista, no sille et voi mitään. Sellaisia on siis turha miettiä
MItä jos aloittaisit jonkun hauskan harrastuksen? Kansalaisopistojen harrastusryhmissä on todella mukavaa porukkaa ja juttukavereita riittää jos jonkinlaisia. Seurakuntatyössä, martoissa tai muissa hyväntekeväisyysteemoissa varmasti löytyy puuhaa ja kontakteja taltuttamaan yksinäisyyttä. Opettele neulomaan ja mene mukaan neulontapiireihin, niitä järjestetään jopa joissain alan kivijalkaliikkeissä.
Vaikutat minusta masentuneelta. Kannattaisiko käydä vaikka lääkärin juttusilla jospa elämä alkaisi näyttää valoisammalta. Taidat jumprata asioita liikaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi paljon omilta ajatuksilta tuon ikäisenä, kun aikuistuminen ja oman paikan löytäminen maailmasta stressasi niin paljon, että se muuttui sellaiseksi itseinhoksi ja itsensä vähättelyksi. Usko pois, kun ikää tulee, suhteellisuudentaju muuttuu ja maailma alkaa näyttää taas kepeämmältä. Yleensä sen jälkeen, kun niitä mokia, menetyksiä ja epäonnistumisia on kertynyt riittävästi ja huomaa, että elämä jatkuu. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta yritä nauttia niistä kavereistasi ja mukavista jutuista, joista saat nautintoa. Eikä se yksin olokaan vaarallista ole eikä tee sinusta epäonnistujaa.
Sulla taitaa nyt kaamosmasennus painaa päälle.
Paljon on ihmisiä, jotka asuu yksin. Jokainen tuntee yksinäisyyttä joskus. Piristyt sinäkin, kun kevätaurinko alkaa paistamaan. Käyt kivoissa tapahtumissa kun ilmat paranee.
Hyväksi kaikki vielä muuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä ole epäonnistunut. Muut ovat. Luomaan paremman ympäristön ja iloa, tasa-arvoa. Turvallisuutta ja ystävyyttä. Baari ja viina ei ole hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on asiat paremmin kuin suurimmalla osalla.
Munkin mielestä kuulostat masentuneelta. Masentunuthan voi olla tosi työkykyinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai elämäsi suurin tragedia ja trauma on, kun et päässyt dokaamaan taukkien kanssa joskus yläasteella. 😅 Keskity nykyhetkeen äläkä johonkin menneisyyteen. Harkitse opiskelunalan vaihtamista toiseen.
Olen asunut 2 soluasunnossa. Se ei ratkaise yksinäisyyttä.
Asennoidu niin, että olet nyt parhaassa seurassa mitä voi olla. Eli olet itsesi kanssa. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinulla on asiat melko hyvin loppujen lopuksi.
Kaikkiaan asuntokuntia oli vuoden 2022 lopussa 2,82 miljoonaa.24.4.2023
Yksinasuvia oli vuoden 2021 lopussa 1,28 miljoonaa, joista 45 % on 60 vuotta täyttäneitä. Pieniä yhden ja kahden hengen asuntokuntia on 78 % kaikista asuntokunnista.27.4.2022
Tiedätkö, että kaikki mun kaverit asuvat yksin. Se on niin tavallista nykyään.
Millaisia kesätöitä olet hakenut?
Sama juttu. Jouduin 44 vuotiaana työttömäksi ja olen 49 v ja yhtä työtön. Tunnen että olen epäonnistunut täydellisesti.
Silmiin pisti "luuserikaverit"
Jos ajattelet niitä ihmisiä jotka halusivat olla kavereita luusereina, niin ei ihme että on yksinäistä. Sulle ilmeisesti merkkaa enemmän status ja se että sut nähdään osana jotain "coolia" porukka kuin se että ystäväsi oikeasti ovat samanhenkisiä ja pitävät sinusta sellaisena kuin olet.
Musta tuntuu että yrität kovasti elää sellaista elämää joita kuvittelet joidenkin random ulkopuolisten ihailevan, sen sijaan että eläisit niin kuin oikeasti haluaisit jos viitsisit hieman harrastaa itsetutkiskelua ja selvittää mitä se olisi.
mitäs jos ensiksi laittaisit viestin perään että puhnro on väärin. Tai vaikka soitat