Tiuhti ja Viuhti-vanhemmuus
Alkuun: minusta on äärimmäisen hienoa, että isät osallistuu vauvojen hoitoon aktiivisesti. Tämän tekstin tarkoitus on ymmärtää tuoreita nykyvanhempia.
Asiaan..
Minulla on tuttavapiirissä neljä nuoren perheen esikoisvauvaa ja taaperoa. Vanhemmat ovat ensimmäistä kertaa vanhempia, iät, koulutus, sosioekonomiset taustat vaihtelee.
Mikä on nyt jonkun aikaa ihmetyttänyt näiden molempien vanhempien yhtäaikainen, lähes tauoton puuhastelu vauvan tai taaperon ympärillä. Mietin, että onko tämä jatkuva tandem-hoitotyyli joku laajempikin ilmiö?
Alkuun siis ymmärrän, että molemmat hössää ja tössää vaipanvaihdon parissa, nukutusten kanssa jne. Mutta kun tämä jatkuu ja jatkuu..
Eikö olisi välillä kiva antaa toisen vaikka kylässä seurustella tai juhlissa seurata ohjelmaa?
Minusta on ollut ihanaa, että molemmat osallistuu, mutta pitääkö joka ilta vaikka iltarutiinit tehdä yhdessä?
Olen läheinen heidän kanssaan (esim yhden perheen vanhemman vanhempi sisarus) ja nyt alkaa olla jo kiusallista kun vuoden vanhaa viedään iltavaipanvaihtoon peräkanaa kävellen ja sieltä kuin juhlakulkue makkaran, pyydetään että odotan sen aikaa kun nukuttavat.. Sitten kun lapsi nukkuu niin iloisena kaivavat lautapeliä tmv esiin, itseä jo nukuttaisi.
Sama kun tulevat kylään niin päikkärivaunuttelut pitää hoitaa kaksin, syöttämisessä molempien kädet kiinni, pukemisessa kaksi vanhempaa. Syödäkään eivät voi muiden kanssa yhtä aikaa, kun pitää syöttää vauvaa siinä.
Eikö tämä ole uuvuttavaa?
Kommentit (21)
Jaa-a, töissä tämä näkyy niin että kun tuore isä 6kk hoitovapaan jälkeen palaa töihin niin lapsen äidillä on 20x jotain asiaa ja päivä menee puhelimessa puhuen..
Laastarivanhemmuus, jakavat vanhemmuuden jokaisen henkisen haasteen. Jotain tällaista.. En tiedä miten kestävät kun tulee sitten niitä elämän oikeita kolhuja.
Apua joo, moni isä tekee "etäpäivää" ja tätä se sitten on päivät pitkät oikeasti.
Mun serkku katosi tuollaiseen kuplaan miehensä kanssa. Oli pakko vähän ottaa etäisyyttä. Vierailuista jäi vain paha mieli.
Ei näihin saa mitään oikeaa yhteyttä, vauvan "rutiinit" menee kaiken edelle, maailma seis kun lapsi vähän inahtaa.. Alkaa vimmainen diagnoosi, että onko nälkä, väsymys, vaippa.. Ja sitähän pyöritystä sitten riittää. Ja ei ole mitään toivoa olla ajoissa missään, he tulee aina myöhässä kun pitää hössöttää niin valtaisasti.
Relatkaa vähän! Sen lapsen saa lykätä vaikka sukulaiselle hetkeksi. Näitähän kun ei saa muut edes pitää sylissäkään.
Ennen riitti vauvalle juttelu, lukeminen, sylittely ja höpötys muun elämän ohessa.
Nykyään niitä pitää hieroa, venytellä, kylässäkin tutkia ihon näppylää suurennuslasia ja Googlea käyttäen, soitella päivystyksiin pienistäkin huomioista, tunnustella että millä tuulella perillinen onkaan juuri nyt.
Huoh
Joo, varmaan vauvalle ja myöhemmin lapselle aika painostavaa jos tuo ei lopu. Lapsen pitäisi voida olla mukana elämässä eikä kaiken keskipiste 24/7. Vauvankin tarpeet voi hoitaa täysin tyydyttävästi ilman, että häneen on pakko suunnata kaikkien aikuisten kaikki huomio ihan kaiken aikaa. Minulla ainakin oma vauva tykkäsi köllötellä ja höpötellä yksinkin muutaman kuukauden ikäisestä, jos oli tyytyväisellä tuulella. Joskus riitti että piti silmällä samassa huoneessa. Eihän kukaan jaksa kontaktia koko ajan, vauvoillakin on jo peruspersoonallisuudessa introverttiys/ekstroverttiys. Mietin, että tuleeko tuollaisten lapsille ahdistushäiriötä tai muita mielenterveyden tai persoonallisuuden häiriöitä, kun heitä ylikuormitetaan ärsykkeillä väkisin.
Nää tandemit käy myös hammaspesulla yhdessä. Ei irtoo toisistaan millään. maijajamatti.
Onko nämä samoja kuin "rajan laittajat"? Tulevat kyläänkin ilmoittaen, että ovat laittaneet rajan siihen ja tähän.
Nämä alkaa sanoin "Ollaan laitettu rajat siihen, että ei..":
- Ei saa kysyä neuvolakuulumisia (ovat yksityisiä terveystietoja - ikään kuin oikeasti muistaisin vauvan pituutta ja painoa kahta sekuntia pitempään.. kohteliaisuuttani kysyin jutun juureksi)
- Ei saa kysyä työhön paluusta, päikkypaikasta tmv kun nyt eletään tässä eikä haluta stressata
- Ei saa muistella vanhoja juttuja miten toimin ennen vanhaan (mun lapset peräti 10-17v) koska ne on jo vanhentunutta toimintatapaa, tai koetaan neuvomisena, arvosteluna tms -> välillä tulee itelle joku huvittava anekdootti vaan randomisti mieleen
- Ei saa kysyä muiden tuttujen kuulumisia, se on juoruilua
Jne. Vaikeita on nämä kohtaamiset.
Siis Tiuhti ja Viuhti viittaa kylläkin lesboihin?
Jos siis oot yhtään alkup. muumeista perillä.
Vierailija kirjoitti:
Siis Tiuhti ja Viuhti viittaa kylläkin lesboihin?
Jos siis oot yhtään alkup. muumeista perillä.
Ai, sitä en tiennyt! Saa keksiä paremman. Muistan vain kaksi ahdistunutta hahmoa rubiinilaukun kimpussa stressaten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Laastarivanhemmuus, jakavat vanhemmuuden jokaisen henkisen haasteen. Jotain tällaista.. En tiedä miten kestävät kun tulee sitten niitä elämän oikeita kolhuja.
Kolhuja? Onko niitä suurimman osan ihmisistä elämässä enää ollenkaan?
Ei kai Tiuhtilla ja Viuhtilla mitään romanssia siinä ollut? Taikuria ne pakoili kun ne oli pöllinyt siltä sen aarteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laastarivanhemmuus, jakavat vanhemmuuden jokaisen henkisen haasteen. Jotain tällaista.. En tiedä miten kestävät kun tulee sitten niitä elämän oikeita kolhuja.
Kolhuja? Onko niitä suurimman osan ihmisistä elämässä enää ollenkaan?
On niitä. Meillä on ainakin yhteisen 18v taipaleen aikana ollut syöpä, työttömyyttä, vakava mielenterveyden häiriö, työpaikkakiusaamisen vuoksi burnout, vanhemman muistisairaus, talousvaikeuksia, uudelleen koulutus, kolmet yt:t, Covidin vuoksi vaikka mitä harmia, epäonnistunut leikkaus jne. Olen alle 40v.
Vierailija kirjoitti:
Nää tandemit käy myös hammaspesulla yhdessä. Ei irtoo toisistaan millään. maijajamatti.
Mun tuttavaparilla on yhteinen face "jari ja titta virtanen" 🙄
Tämänkö takia nykyvanhemmuus uuvuttaa?
Ei ihme, lähes uuvuin jo lukiessa.
Se voi liittyä tuohon, että vauva on esikoinen ja onhan osa vauvoista hyvinkin vaativia. Kyllä se siitä helpottuu, kun lapsi kasvaa.
Ekan lapsen kanssa tulee ylipuuhattua. Sitten kun tulee toinen ei aika riitä ja rauhottuu tuo turha höösääminen. Nähty on.
Haluaisin olla perheen perustamista tukeva pomo, mutta kieltämättä vaikea kohta olla lojaali kun ilmoitetaan vaan, että joo tulin vasta 12 / lähden jo 13 / etäilen kun on neuvola, passikuvaus, rokotus, synttärijärjestelyt, jne. Vanhempi ei siis ole vanhempainvapaalla, mutta automaattinen oletus, että pieni lapsi on syy päättää itse aikatauluista etukäteen sopimatta.
Mitkään koulutukset ja reissut ei enää onnistu.
On uuvuttavaa jo seurata. Olen huomannut saman, vähintäänkin näillä tällaisilla toinen seuraa silmä kovana vaikka puolison potkupuvun laittoa valmiina syöksemään apuun, kun yritän jututtaa toista vanhempaa, eivät ole läsnä kommunikaatiossa, sillä fokus on vauvan mikroreaktioissa.
Mennään ja tullaan yhdessä rinnakkain jopa ovista sisään. On kömpelön näköistä.
Mitä he stressaa? Koko on ajan hälytysvalmiusasento päällä ja eivät voi keskustella edes normaalisti kun katseet kiinni pienessä.
T: terkka