Parisuhteet, joissa yhteisenä kielen bad english?

Kieltä kyllä oppii siinä suhteessa ollessakin. Oma puoliso on akateeminen amerikkalainen ja edelleen vielä kymmenen vuoden jälkeen tulee sanoja, joita en osaa.

Miehen kannalta paras mahdollinen kun ei ymmärrä nalkutusta!

Yksinkertaisille ihmisille sopii, kun molemmat mongertavat huonoa englantia. Fiksut ihmiset nauttivat äidinkielensä nyansseista mm. oivaltavan huumorin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Kieltä kyllä oppii siinä suhteessa ollessakin. Oma puoliso on akateeminen amerikkalainen ja edelleen vielä kymmenen vuoden jälkeen tulee sanoja, joita en osaa.

Miten hän kestää kaltaistasi ummikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisille ihmisille sopii, kun molemmat mongertavat huonoa englantia. Fiksut ihmiset nauttivat äidinkielensä nyansseista mm. oivaltavan huumorin kautta.

Jep. Eksäni hankki itselleen kiinalaisen vaimon. Heidän ei tarvinnut kovin monimutkaisista asioista keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltä kyllä oppii siinä suhteessa ollessakin. Oma puoliso on akateeminen amerikkalainen ja edelleen vielä kymmenen vuoden jälkeen tulee sanoja, joita en osaa.

Miten hän kestää kaltaistasi ummikkoa?

Minulla on akateeminen loppututkinto myös ja olen vuosia tehnyt töitä englanniksi.

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Oon kyl miettinyt. Kun vuosien yhdessäolon jälkeen kommunikointi on tasoa "jees jees, nou nou", niin mikä pitää parin yhdessä? Mä tiedän kolme tämmöistä tapausta, vanhempi mies ja nuori nainen jostain kolmannesta maasta. Kaikilla myös lapsia.

Varmaan se on paljon ihmisestä kiinni. Kaikki ei hae parisuhteelta syvällisiä keskusteluja ja jos kemia sattuu kohdalleen niin voihan se toimia. Toki iso osa toisen persoonasta jää silloin pimentoon, mutta toisaalta niin voi jäädä myös toisen luonteen takia ja kyllähän sulkeutuneemmillekin tyypeille löytyy ottajia.

Vierailija kirjoitti:

Oon kyl miettinyt. Kun vuosien yhdessäolon jälkeen kommunikointi on tasoa "jees jees, nou nou", niin mikä pitää parin yhdessä? Mä tiedän kolme tämmöistä tapausta, vanhempi mies ja nuori nainen jostain kolmannesta maasta. Kaikilla myös lapsia.

Ihmiset hakee parisuhteelta erilaisia asioita. Erilaisessa kulttuurissa kasvaneelle naiselle tavoitteena voi olla turvallinen parisuhde, jossa kasvattaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Ei välttämättä haeta loppuelämän kestävää romanttista ja intohimoista rakkautta, vaan pääpaino on oman elämän turvaamisessa ja sen jatkamisessa lasten kautta.

Mä kuuntelin junassa oletetusti suomalaisen naisen ja ulkomaalaisen miehen kommunikointia englanniksi. Molemmilla tasoa 5.-6. luokka. Kyllä ne lapsenkin oli saanut puserrettua maailmaan. Toivottavasti molemmat puhuu sille omaa äidinkieltään.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisille ihmisille sopii, kun molemmat mongertavat huonoa englantia. Fiksut ihmiset nauttivat äidinkielensä nyansseista mm. oivaltavan huumorin kautta.

Ja vielä fiksummat oppivat uuden kielen sen verran hyvin, että nauttivat uuden kielen nyansseista ja huumorista. T. 25 vuotta kaksikielisessä suhteessa

Ihmetyttää kyllä tällaiset, mutta tuskin kovin syvällisiä ihmisiä ovat muutenkaan, jos ei väliä, ettei kykene kunnolla kommunikoimaan. Itse olen deittaillut ulkomaisia naisia, mutta molemmat ollaan aina puhuttu erinomaista englantia. 

Han suomalaisenkin kanssa suhteessa saattaa olla se vika, ettei pystytä kommunikoimaan kunnolla kun suomalaiset miehet ei puhu eikä pussaa, eikä ainakaan mistään tunteista tai ihmissuhdeasioista ala lätisemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kyl miettinyt. Kun vuosien yhdessäolon jälkeen kommunikointi on tasoa "jees jees, nou nou", niin mikä pitää parin yhdessä? Mä tiedän kolme tämmöistä tapausta, vanhempi mies ja nuori nainen jostain kolmannesta maasta. Kaikilla myös lapsia.

Ihmiset hakee parisuhteelta erilaisia asioita. Erilaisessa kulttuurissa kasvaneelle naiselle tavoitteena voi olla turvallinen parisuhde, jossa kasvattaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Ei välttämättä haeta loppuelämän kestävää romanttista ja intohimoista rakkautta, vaan pääpaino on oman elämän turvaamisessa ja sen jatkamisessa lasten kautta.

Ohari, mutta romatiikalla ja varsinkaan intohimolla ei ole kyllä mitään tekemistäkielitaidon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltä kyllä oppii siinä suhteessa ollessakin. Oma puoliso on akateeminen amerikkalainen ja edelleen vielä kymmenen vuoden jälkeen tulee sanoja, joita en osaa.

Miten hän kestää kaltaistasi ummikkoa?

Minulla on akateeminen loppututkinto myös ja olen vuosia tehnyt töitä englanniksi.

 

Ja silti teidän yhteinen kielenne on bad English? Sitähän tässä ketjussa kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kyl miettinyt. Kun vuosien yhdessäolon jälkeen kommunikointi on tasoa "jees jees, nou nou", niin mikä pitää parin yhdessä? Mä tiedän kolme tämmöistä tapausta, vanhempi mies ja nuori nainen jostain kolmannesta maasta. Kaikilla myös lapsia.

Ihmiset hakee parisuhteelta erilaisia asioita. Erilaisessa kulttuurissa kasvaneelle naiselle tavoitteena voi olla turvallinen parisuhde, jossa kasvattaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Ei välttämättä haeta loppuelämän kestävää romanttista ja intohimoista rakkautta, vaan pääpaino on oman elämän turvaamisessa ja sen jatkamisessa lasten kautta.

Ohari, mutta romatiikalla ja varsinkaan intohimolla ei ole kyllä mitään tekemistäkielitaidon kanssa. 

Pikemminkin ke hari kuin ohari tämä heittosi. Romantiikka ei ole pelkkää seksiä. 

Minä tapasin japanilaisen puolisoni, kun me molemmat opiskelimme Lontoossa. Puhuimme keskenämme englantia ja mielestäni vuorovaikutuksemme oli ihan riittävällä tasolla. Jos tuli väärinkäsityksiä, ne johtuivat enemmän erilaisesta kulttuuritaustasta kuin kielitaidosta.

Muutettiin sitten yhdessä Suomeen ja vaimo meni suomenkielen kurssille, opiskeli amk:ssa ja meni töihin. Meni varmaan vuosikymmen ennen kuin vaimon suomenkielentaito alkoi olla englannin tasolla. Vaan hyvin on saatu asiat aina keskusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Kieltä kyllä oppii siinä suhteessa ollessakin. Oma puoliso on akateeminen amerikkalainen ja edelleen vielä kymmenen vuoden jälkeen tulee sanoja, joita en osaa.

 

Miten hyvin/huonosti hän osaa suomea? Veikkaanpa, ettei juurikaan. 

Tanskalaisen miesystävän kanssa yhteinen kieli on englanti, but we are both quite fluent in the language, he more so than I. En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa kommunikointi olisi kielimuurin takana, ellei meillä olisi aikaa ja tahtoa keskinäiselle ymmärrykselle.