Pitkän liiton salaisuus!??

Armahtavaisuus ja sitkeys.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pitkien liittojen hehkutusta. Yhteisten vuosien määrä ei kerro mitään ihmisten onnellisuudesta. 

Kyllä kertoo. Ero on kriisi ja suru, kuin kuolema, tragedia.

40 vuotta avioliitossa ja onnellinen ja tyytyväinen saa olla näistä vuosista. Emme ole koskaan puhuneet toisillemme rumasti, vaikka joskus nuorempana saatettiin riidellä railakkaastikin. Nykyään saatamme käydä pientä sanaharkkaa tai ollaan eri mieltä jostakin asiasta ja siitä puhutaan ja saatetaan jankata pitempäänkin. Emme ole ikinä koskeneet toisiimme vihaisena, vaan aina hellyydellä. Seksuaalinen vetovoima on ollut erittäin voimakasta välillämme, vaikka seksuaalinen kanssakäyminen ei enää ole itsestäänselvää. 40 vuodessa on kai kasvettu enemmän yhteen kuin erilleen ja toista kaipaa aina erossa ollessaan, mutta aina ei tarvitse kuitenkaan olla toisessa kiinni. Silti kummallakaan ei juuri ole "omaa" elämää siinä merkityksessä, että kuljettaisiin erillään muiden kanssa, esim. nais- tai miesystävien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

"Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa."

Mukavaa. Pitkä liitto ei silti ole tae onnellisuudesta.

Ei tae, mutta en usko että vanhempani olisivat noin onnellisia jos olisivat tavanneet vasta pari vuotta sitten. Tuollainen toisen läpikotaisin tunteminen ja rakastaminen on tietysti mahdollista vain pitkän ajan myötä. 

Toki on myös onnettomia pitkän ajan pareja, sekä onnettomia lyhyen ajan pareja. Mikään ei ole tae onnellisuudesta, mutta kaikkein syvin rakkaus on omasta mielestäni mahdollista tavoittaa vasta pitkässä liitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa."

Mukavaa. Pitkä liitto ei silti ole tae onnellisuudesta.

Ei tae, mutta en usko että vanhempani olisivat noin onnellisia jos olisivat tavanneet vasta pari vuotta sitten. Tuollainen toisen läpikotaisin tunteminen ja rakastaminen on tietysti mahdollista vain pitkän ajan myötä. 

Toki on myös onnettomia pitkän ajan pareja, sekä onnettomia lyhyen ajan pareja. Mikään ei ole tae onnellisuudesta, m

Minun vanhemmillani sama juttu. Ruuhkavuosina oli usein kireä tunnelma ja mykkäkoulua. Rakastuivat kuin teinit, kun muutin pois kotoa. Kuolema heidät sitten erotti.

Helppoa uskoa rakkauteen, kun on nähnyt omin silmin.

Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa.

Kuulostaa kyllä kamalalta. Tuhlata vuosikymmenet elämästään pelkkään riitelyyn ja vielä lasten lapsuus ja nuoruus menee siinä, että joutuu sitä riitelyä katsomaan.

Ei tehdä numeroa ihastumisista, sivusuhteista ym lyhytkestoisista jutuista, vaan katsotaan ns. isoa kuvaa.

Yli 20 vuotta yhdessä

Riipuu ihan ihmisistä, mikä kenenkin liitossa se salaisuus on. Meillä se on rehellisyys, yhteiset rahat, yhteinen elämänkatsomus, siisteys, hyvä seksi. Yli 50 v nämä toimineet meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tasolla olevat halut. 

Ei ne halut hirveästi merkkaa enää kuudenkympin rajapyykin jälkeen.

Mistä noin päättelet?

Meinasin kysyä samaa. Jos jollakin on 6-kympin rajapyykki, niin toisilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei tehdä numeroa ihastumisista, sivusuhteista ym lyhytkestoisista jutuista, vaan katsotaan ns. isoa kuvaa.

Yli 20 vuotta yhdessä

Tuo sopii harvoille. Itse en ole pettänyt, enkä sietäisi sitä puolisoltakaan.

Pitkän liiton salaisuus on oikeanlaisen puolison valinta. Sellaisen, joka on lempeä ja kärsivällinen, keskusteleva ja omaa samanlaisen arvomaailman sekä huumorintajun kuin sinullakin on.

Valitettavasti moni nuorena haksahtaa ihan vääränlaisiin ihmisiin. Minä myös haksahdin, nykyään onnellisesti itselleni sopivan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa.

 

Kuulostaa kyllä kamalalta. Tuhlata vuosikymmenet elämästään pelkkään riitelyyn ja vielä lasten lapsuus ja nuoruus menee siinä, että joutuu sitä riitelyä katsomaan.

Mitä väliä, kun nyt ovat todella rakastuneita?

En tiedä, olemme olleet yhdessä 50 vuotta, rakastamme toisiamme. Luottamus, halu miellyttää ja ilahduttaa toista, halu tehdä kumppanin elämästä hyvää. 

Varmaan moni haluaa uskotella itselleen, että liitto on onnellinen.

Sivusta katsottuna joskus näyttäytyy ihan muulta.

Ollaan yhdessä, koska en saa enää ketään muuta.

Eikä miehenikään saisi.

Parempi tämä kuin yksin.

Historiaa lukeneena sanoisin että ympärileikkaus. Ja sitten Liiton arkki.

T: Urpo

Jos pelkästään suhteen/liiton kesto on kriteerinä, niin silloinhan pitkän suhteen/liiton salaisuus voi olla ihan mikä vain. Joidenkin kohdalla vaikka täydellinen yhteensopivuus ja hyvät suhdetaidot, joidenkin toisten kohdalla vaikka periaate siitä, että erota ei saa, vaikka menisi huonostikin. Ja mitä tahansa näiden väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Toimivan ja kestävän suhteen salaisuus on keskinäinen kunnioitus ja arvostus. Tämän lisäksi yhdessä tekeminen joka vahvistaa tunnetta siitä, että kyseessä on yhtä köyttä vetävä tiimi, ei satunnaiset yhdessä asuvat kämppikset. 

Vaikeat ajat ja elämänkriisit kertovat paljon siitä, tuleeko suhde kestämään. Osaako toinen olla tukena ja ottaa kriisin kohdanneelta taakkaa harteilta, vai jatkaako itsekkäästi omaa elämäänsä. Kestävä parisuhde ei koskaan ole 50/50, vaan joskus se on 10/90 toiseen suuntaan ja toisinaan taas toiseen suuntaan. 

Tosi hienosti sanottu! Näillä ollaan menty ja 57. vuosi kohta alkaa. Tuntuu haikealle tiedostaa, että tämä päättyy ...

Vierailija kirjoitti:

Toimivan ja kestävän suhteen salaisuus on keskinäinen kunnioitus ja arvostus. Tämän lisäksi yhdessä tekeminen joka vahvistaa tunnetta siitä, että kyseessä on yhtä köyttä vetävä tiimi, ei satunnaiset yhdessä asuvat kämppikset. 

Vaikeat ajat ja elämänkriisit kertovat paljon siitä, tuleeko suhde kestämään. Osaako toinen olla tukena ja ottaa kriisin kohdanneelta taakkaa harteilta, vai jatkaako itsekkäästi omaa elämäänsä. Kestävä parisuhde ei koskaan ole 50/50, vaan joskus se on 10/90 toiseen suuntaan ja toisinaan taas toiseen suuntaan. 

Kuin minun suustani. Kommenttiin lisään vielä sen, että luottamus toiseen on tärkeää. Teemme paljon yhdessä, mutta myös yksin tai omien ystävien kanssa. Yhteisiä vuosia on 30 ja todellakin kriisit ja vaikeat ajat ovat olleet niitä hetkiä, jotka ovat hitsanneet meidät yhteen. Onnellisia olemme yhdessä.

Minun ja puolisoni pitkän liiton salaisuus on se, että se ei tunnu pitkältä.

t. 27 vuotta yhdessä