Pitkän liiton salaisuus!??

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kamalaa katsoa joitakin pitkiä liittoja, joissa on jatkuvaa henkistä- ja taloudellista väkivaltaa toista osapuolta kohtaan.

Tiedät siis, että näin toimitaan joissakin (siis useammassa) pitkässä liitossa. Miten se henkinen- ja taloudellinen väkivalta näkyy sinulle? 

En ymmärrä pitkien liittojen hehkutusta. Yhteisten vuosien määrä ei kerro mitään ihmisten onnellisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pitkien liittojen hehkutusta. Yhteisten vuosien määrä ei kerro mitään ihmisten onnellisuudesta. 

Ei tietenkään kerro, mutta pitkien suhteiden etu useaan lyhyeen verrattuna on se, että oppii tuntemaan toisen paremmin. Meillä on vaimoni kanssa vasta 16 vuotta takana yhteistä taivalta, mutta täydennämme toistemme lauseita. Ja tiedämme, että toiseen voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pitkien liittojen hehkutusta. Yhteisten vuosien määrä ei kerro mitään ihmisten onnellisuudesta. 

Ei kerro suoraan, mutta väitän, että me-henki kasvaa vuosi vuodelta, jos on kasvaakseen. Ja me-henki on parasta, mitä parisuhteessa voi olla.

Pitkä liitto usein rinnastetaan onnelliseen liittoon, mitä se ei yleensä ole.

Likapyykki pestään kotona ja toisesta ei puhuta pahaa. Yhteiset arvot ja unelmat. Tahto rakastaa ja olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä liitto usein rinnastetaan onnelliseen liittoon, mitä se ei yleensä ole.

Yleensä on kyllä melkoinen väite.

Upea seksielämä ja huolehtiminen alkuhuuman säilymisestä, itsestään huolehtiminen = ei obesitaa, ei päihdeongelmia, ei mitään oikeistopopulismihorinoita...kyllä parinvaihtoa, seksibileitä... <3

Kulttuuria, ulkoilmaelämää, ei kulutuskeskeistä elämäntapaa vaan sisäistä kauneutta, laadukkaita viinejä jne yms. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tasolla olevat halut. 

Ei ne halut hirveästi merkkaa enää kuudenkympin rajapyykin jälkeen.

Ikävän laimea käsitys ihmisyydestä! Juurkin oli uutisoitu, kuinka 60v miehillä on enemmän haluja kuin yhdelläkään naisikäryhmällä: eipä siis ihme, että nuorempiin vaihdetaan ja kyllä se vaan yllensä paranee vaihtamalla ja ruohokin on oikeasti vehreämpää, kun kaataa aidat! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytyy siihen mitä saa, jos ei ole sattunut mitään elämän suurta rakkautta kohdalle, useimmat ei tapaa mitään tall dark handsome prinssiä ikinä

Ikävää että sinulla on noin paljon kateutta. Mene terapiaan niin pystyt ehkä päästämään siitä irti.

Ei tämä ole kateutta vaan ihan totta. Sen näkee jo niin monesta ketjusta täällä ettei erota vaikka ei olla onnellisia. Harvinainen ketju että niin moni on nyt niin onnellisia. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pitkien liittojen hehkutusta. Yhteisten vuosien määrä ei kerro mitään ihmisten onnellisuudesta. 

Kyllä tästä löytyy tutkimusta, esim vasta luin sellaista että tyypillisesti 25 yhteisen vuoden jälkeen ehkä nykynarratiiviin vähän yllättävästi monet parit arvioivat suhteensa ja seksielämänsä parhaaksi koskaan. Ei tietenkään kaikki, mutta yleisesti tyytyväisyys lisääntyi tuossa kohtaa. Kaikki ei koskaan saa sitä kokea, millaista on olla noin pitkässä suhteessa joten voi vain arvailla että oma tyytyväisyys ei lisääntyisi vuosien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa tilaa olla oma itsensä. Et sanele miten pitää toisen toimia. Ei kontrollointia puolin tai toisin. Toisen kunnioitus , se on tärkein.

Mun vanhemmat on olleet 50 vuotta yhdessä ja heidän toimintansa on täysin päinvastaista. Appivanhempani myös nälvivät jatkuvasti toisiaan, toinen tekee kaiken väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa tilaa olla oma itsensä. Et sanele miten pitää toisen toimia. Ei kontrollointia puolin tai toisin. Toisen kunnioitus , se on tärkein.

Mun vanhemmat on olleet 50 vuotta yhdessä ja heidän toimintansa on täysin päinvastaista. Appivanhempani myös nälvivät jatkuvasti toisiaan, toinen tekee kaiken väärin. 

Äitini esim. kieltää isääni puhumasta minulle aiheista, jotka eivät häntä itseään kiinnosta. Mua oikeastaan surettaa se, että he tuhlasivat elämänsä riitelyyn ja kinaamiseen, ja aiheuttivat siinä sivussa lapsilleen traumoja, erikseen olisivat varmaan olleet mukavampia ihmisiä. Mutta onpahan ainakin ollut pitkä liitto :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytyy siihen mitä saa, jos ei ole sattunut mitään elämän suurta rakkautta kohdalle, useimmat ei tapaa mitään tall dark handsome prinssiä ikinä

Ikävää että sinulla on noin paljon kateutta. Mene terapiaan niin pystyt ehkä päästämään siitä irti.

Ei tämä ole kateutta vaan ihan totta. Sen näkee jo niin monesta ketjusta täällä ettei erota vaikka ei olla onnellisia. Harvinainen ketju että niin moni on nyt niin onnellisia. 

Luuletko niiden puolison haukkumisketjujen olevan heiltä, jotka elävät pitkässä avioliitossa toinen toistaan kunnioittaen.

Eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa tilaa olla oma itsensä. Et sanele miten pitää toisen toimia. Ei kontrollointia puolin tai toisin. Toisen kunnioitus , se on tärkein.

Mun vanhemmat on olleet 50 vuotta yhdessä ja heidän toimintansa on täysin päinvastaista. Appivanhempani myös nälvivät jatkuvasti toisiaan, toinen tekee kaiken väärin. 

Äitini esim. kieltää isääni puhumasta minulle aiheista, jotka eivät häntä itseään kiinnosta. Mua oikeastaan surettaa se, että he tuhlasivat elämänsä riitelyyn ja kinaamiseen, ja aiheuttivat siinä sivussa lapsilleen traumoja, erikseen olisivat varmaan olleet mukavampia ihmisiä. Mutta onpahan ainakin ollut pitkä liitto :)

Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tasolla olevat halut. 

Ei ne halut hirveästi merkkaa enää kuudenkympin rajapyykin jälkeen.

Mistä noin päättelet?

Minulla ja miehelläni on 20 vuotta yhteistä elämää takana ja koen että liittomme on onnellinen. Onnellisen liittomme salaisuus on rakkaus, keskusteleminen, huumori, läheisyys, anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen, yhteinen arki, kunnioitus ja uskollisuus, toisen arvostaminen sekä yhteen hiileen puhaltaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pitää antaa tilaa olla oma itsensä. Et sanele miten pitää toisen toimia. Ei kontrollointia puolin tai toisin. Toisen kunnioitus , se on tärkein.

Tässä oli tärkeitä pointteja. Rakkaus voi elää ja kasvaa vain vapaudessa.

Ja kunnioitus. Väitän, että moni pariskunta keskittyy nykyään liikaa (ailahteleviin) rakkauden ja onnellisuuden tunteisiin, kun kunnioitus on se kivijalka, jonka varassa avioliitto rakentuu.

Meillä vaimon kanssa ensimmäiset 25 vuotta yhteistä taivalta takana.

Huono kuulo ja lyhyt muisti. 

"Mun vanhemmat taas riitelivät koko nuoruutensa ja ruuhkavuodet läpi. Kaikenlaista räiskyntää oli heidän suhteessa. Nyt heillä myös takana tuo 50 vuotta, josta varmaan jo viimeiset yli 20 vuotta on ollut älyttömän onnellisia. He ovat aivan söpöläiset yhdessä. Sanovat, että ekat vuosikymmenet oli harjoittelua. Nyt viettävät kaiken aikansa yhdessä ja halailevat ja pussailevat enemmän kuin koskaan eivätkä tunnu kaipaavan enää mitään muuta elämään kuin toisensa."

Mukavaa. Pitkä liitto ei silti ole tae onnellisuudesta.