Miten hemmetissä jotkut ihmiset ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan? Iltasanomien uutinen on järkyttävä!

Ettäkö omistusasuminen on aina kannattavampi vaihtoehto kuin vuokrata asunto? On varmaan jos asunnon arvo pysyy samana tai nousee eikä tule suuria remontteja. 

Mutta Asuntojen hinnat ei aina nouse. Joskus ne laskevat eivätkä enää nouse. Rakennukset rapistuvat ja korjaus maksaa. Se vähennetään voitosta. Jos putkiremontti maksaa osakkaalle 50k ei asunnon arvo nouse 50k. 

huomaat olevasi samassa veneessä aviopuolison kanssa, joka ei osaa käyttää rahaa järkevästi (yllätyksiä, stressikäytöstä). kestää hetken päästä tästä rakennelmasta eroon. vahinkoja ehtii tapahtua.

Minulla ei ole velkaa ollut. Olen aina säästänyt ja jos ei ole ollut varaa ostaa uutta telkkaria niin olen sitten säästänyt ne rahat enkä ole ottanut lainaa mistään enkä pikavippejä. Tulen aika vähällä toimeen ja en juo viinaa enkä polta tupakkia niin monella menee tupakkiin 100 euroa kk lähes. En ole käynyt edes matkoilla koska en näe järkeä maksaa 3000 euroa eiffel tornin näkemisestä tai kanarian saarten hiekkarannoista. Ei se anna minulle mitään. Käyn lomalla ehkä kerran 6 vuodessa ulkomailla. Suomessa olen käynyt talvisin rukalla tai ylläksellä lasketttelemassa.

Keskeinen ongelma taitaa olla ylimitoitetut asuntolainat ja muu pröystäilevä elintaso, johon some kilpailu kannustaa. Ylipäätään, onko mitään järkeä sitoa itseään johonkin 200 000 - 500 000 euron asuntolainaan ja pankin orjaksi vuosikymmeniksi? Mikä tarve on kerryttää varallisuutta, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun lähdön hetki koittaa, milloin koittaakaan. Moni sanoo että säästää lapsilleen, mutta eikö ne lapset tulisi kasvattaa siten, että huolehtivat aivan itse omasta toimeentulostaan? Työttömyyttä tai sairastumistakaa ei tarvitse tässä maassa pelätä, sosiaaliturva on kuitenkin varsin kattava.

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelma taitaa olla ylimitoitetut asuntolainat ja muu pröystäilevä elintaso, johon some kilpailu kannustaa. Ylipäätään, onko mitään järkeä sitoa itseään johonkin 200 000 - 500 000 euron asuntolainaan ja pankin orjaksi vuosikymmeniksi? Mikä tarve on kerryttää varallisuutta, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun lähdön hetki koittaa, milloin koittaakaan. Moni sanoo että säästää lapsilleen, mutta eikö ne lapset tulisi kasvattaa siten, että huolehtivat aivan itse omasta toimeentulostaan? Työttömyyttä tai sairastumistakaa ei tarvitse tässä maassa pelätä, sosiaaliturva on kuitenkin varsin kattava.

Mutta sen asuntolainan avulla voi erottautua edukseen muista, profiloitua "paremmaksi väeksi". Joillekin tämä on hyvin tärkeää niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin joidenkin on pakko ottaa esim. opintolainaa, että pystyy opiskelemaan ja maksamaan kulunsa.

Mikään pakko ei ole opintolainaa ottaa. Opiskelija saa 300e opintotukea ja siihen päälle asumislisää. 

Kimppakämppä tai opiskelija asuntolaan asumoon niin pääsee halvemmalla. 

Sitten voi myös tehdä töitä opiskelujen ohella. 

 

 

Saa 270€ ja siitä pitää maksaa osa vuokrasta, vesi, sähkö ja puhelinlasku.. syödäkin pitäis jotain.

Kyllä se laina vaan aika monen on pakko ottaa.

Jep. Opiskelijan pitäisi pärjätä pyhällä hengellä mutta ttt-asiakas, joka saa as.tuen, työttömyyskorvauksen, sähköt, lääkärin, hammashoidon, vesimaksut, silmälasit ym. toimeentulotuesta ja käteen jää vielä jotain 500, ei muka pärjää. Opiskelijoilta lakkaa myös yleinen as.tuki tänä vuonna, joten kesäajalta ei saa ensi vuodesta alkaen edes asumistukea. 

Mä ihmettelin tätä jo vuosituhannen vaihteessa kun tunnuin olevan se ainoa omassa tuttavapiirissä joka ei hommannut heti luottokorttia. Moni siis perusteli sen tarvetta sillä, että rahat ei muuten riitä ja tuli tunne, että kuvitteleeko ne rahan riittävän paremmin seuraavassa kuussa kun se luottokorttilaskukin tulee..

Sama juttu oli etelänreissujen kanssa eli porukka pyöritteli silmiään kun sanoin ettei mulla ole varaa lähteä. Ei ole kuulemma heilläkään, mutta senhän voi maksaa luotolla!

Tuntui, että moni ei ymmärtänyt ollenkaan että se luotolla maksettukin pitää maksaa ihan itse ja jos rahan säästäminen ei onnistu eikä ole voi laittaa vaikka 300-500 markkaa / kk (tuolloin oli siis vielä markat) sivuun jotta voi sen etelän matkan talveksi ostaa niin ei se onnistu reissun jälkeenkään.

Minulla on opintolainaa aivan hirvittävä määrä. Tarkoituksena oli päästä töihin. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja pääsin duunaritason töihin joissa palkka oli enemmän kuin mitä ennen opiskelua tienasin mutta silti pieni ja siitä pitää maksaa opiskeluajan luottokorttivelat ja opintolaina pois.

Luottokortin otin opiskeluaikana koska sen opiskelijana sai helposti ja ajattelin pääseväni hyväpalkkaisiin töihin tutkinnon suoritettuani. Opintolainalla rahoitin myös elämisen ja palkattoman harjoittelun opiskeluaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin joidenkin on pakko ottaa esim. opintolainaa, että pystyy opiskelemaan ja maksamaan kulunsa.

Mikään pakko ei ole opintolainaa ottaa. Opiskelija saa 300e opintotukea ja siihen päälle asumislisää. 

Kimppakämppä tai opiskelija asuntolaan asumoon niin pääsee halvemmalla. 

Sitten voi myös tehdä töitä opiskelujen ohella. 

 

 

Saa 270€ ja siitä pitää maksaa osa vuokrasta, vesi, sähkö ja puhelinlasku.. syödäkin pitäis jotain.

Kyllä se laina vaan aika monen on pakko ottaa.

Jep. Opiskelijan pitäisi pärjätä pyhällä hengellä mutta ttt-asiakas, joka saa as.tuen, työttömyyskorvauksen, sähköt, lääkärin, hammashoidon, vesimaksut, silmälasit ym. t

No tuohan se just onkin pyllystä, että tukien varassa elävä saa niiden päälle ilmaiseksi kaikenlaista harkinnanvaraista jne ja ihan vaan käyttörahaakin pitää jäädä x määrä euroja joilla humpata. Työssäkäyvä taas maksaa ihan itse ne hammaslääkärinsä ja silmälasinsa jne ja on vaikka syömättä että saa laskutkin maksetuksi eikä tosiaan humputtele yhtään.

Onneksi hallitus tähän epäkohtaan nyt puuttuukin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on opintolainaa aivan hirvittävä määrä. Tarkoituksena oli päästä töihin. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja pääsin duunaritason töihin joissa palkka oli enemmän kuin mitä ennen opiskelua tienasin mutta silti pieni ja siitä pitää maksaa opiskeluajan luottokorttivelat ja opintolaina pois.

Luottokortin otin opiskeluaikana koska sen opiskelijana sai helposti ja ajattelin pääseväni hyväpalkkaisiin töihin tutkinnon suoritettuani. Opintolainalla rahoitin myös elämisen ja palkattoman harjoittelun opiskeluaikana. 

Toisin sanoen, mm. opiskelijoiden impulsiivisuuden vuoksi luoton ja lainan antoa pitäisi tiukentaa. Samoin omaa vastuuta lisätä eli pidättäytyä kuluttamisesta silloin kun se on kannattavaa. 

Elämänhallinnan ongelmat selittää ainakin osan velkaantumisesta. Jos siihen liitetään vielä parikin epäonnea, niin pakka on valmis. 

Eräällä läheiselläni on kymppitonnien velat, vaikka ei ole omistusasuntoa, ei ole kummoisia tutkintoja, eikä juuri muuta omaisuutta kuin irtain tavara, ei ole edes autoa. Velkaa on otettu lähinnä heräteostoksiin ja päihteisiin. Nyt hän valittaa joka kuukausi nälkää, vaikka asunto on pullollaan laatuastiastoja, käyttämättömiä ulkoilutarvikkeita, vaatteita yhä hintalapuissa... Läheiseni ei ole työskennellyt vuosikymmeniin, joten ihmettelen millä tuloilla nekin velat on saatu. Rankka päihteidenkäyttö aiheutti hänelle myös erilaisia sairauksia ja lääkitykseen menee rahaa. 

Surullista, mutta niin makaa kuin petaa.

Normaalin elämän rahoittaminen lainalla typerintä taloudellisen tulevaisuuden pilaamista mitä voi keksiä. Yritykset markkinoi kaikkea rahoituksella millä sadaan heikkomieliset ostamaan kalliimpaa mihin on varaa.

Ei se liian suuresta asuntolainasta monellakaan johdu tai edes asuntolainasta vaan velaksi eletään sitä "some-elämää" jonka takia taviskin kuvittelee, että tietenkin ruuan voi woltata (ja maksaa klarnalla) koska kuka sitä nyt jaksaa kaupassa piipahtaa ja alkaa hellan edessä seisomaan. Ei niin tee kim kardASShiankaan. Tai sitten mennään syömään jonnekin hienoa bowlia koska siitä pitää saada omaankin someen kuva. Luotolla totta kai!

Ja sitten pitää saada uusi paita mitä se yksi vaikuttaja esitteli. Ja laukku mikä oli toisella vaikka se maksaakin toista tonnia. Aina voi maksaa klarnalla tai kortilla. Ja pitää saada se uusi puhelin ja uudet muovikynnet ja lisäkarvaa silmiin ja laminointia kulmiin. Ja ne uudet shampoot ja hoidot 50 euroa / pullo koska joku niitäkin somessa esitteli. Ja pitää päästä reissuun vähintään se kaksi kertaa vuodessa vaikka varaa ei oikeasti olisi edes yhteen kerran viiteen vuoteen jne.

Menot ei monellakaan ole missään linjassa oman tulotason kanssa. Usein nämä on vielä niitä jotka mekastaa eniten ilmastonmuutoksesta, koska sekin on ah niin muodikasta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on opintolainaa aivan hirvittävä määrä. Tarkoituksena oli päästä töihin. Opiskelin korkeakoulututkinnon ja pääsin duunaritason töihin joissa palkka oli enemmän kuin mitä ennen opiskelua tienasin mutta silti pieni ja siitä pitää maksaa opiskeluajan luottokorttivelat ja opintolaina pois.

Luottokortin otin opiskeluaikana koska sen opiskelijana sai helposti ja ajattelin pääseväni hyväpalkkaisiin töihin tutkinnon suoritettuani. Opintolainalla rahoitin myös elämisen ja palkattoman harjoittelun opiskeluaikana. 

Minä taas en nostanut senttiäkään opintolainaa. Sain kyllä vanhemmilta apua. Tein töitä myös mitä pystyin ja sain. Köyhäilin nuoruudessani niin, etten edes suklaata ostanut. Mitään kahvien tai edes pakettikahvien ostoa en olisi voinut kuvitellakaan. Festarit ym. kalliit tapahtumat No-no. Soluasunto kyllä, kävely ja ilmaiset harrastukset. Nykyään elän keski-ikäisenä leveämmin. 

En halua tuomita, mutta jotenkin monella tuntuu olevan ajatusmaailmana, että kaikilla pitäisi olla subjektiivinen oikeus herkkuihin tai keskiluokkaiseen ruokatasoon, festareihin, kahvitteluun ym. 

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelma taitaa olla ylimitoitetut asuntolainat ja muu pröystäilevä elintaso, johon some kilpailu kannustaa. Ylipäätään, onko mitään järkeä sitoa itseään johonkin 200 000 - 500 000 euron asuntolainaan ja pankin orjaksi vuosikymmeniksi? Mikä tarve on kerryttää varallisuutta, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun lähdön hetki koittaa, milloin koittaakaan. Moni sanoo että säästää lapsilleen, mutta eikö ne lapset tulisi kasvattaa siten, että huolehtivat aivan itse omasta toimeentulostaan? Työttömyyttä tai sairastumistakaa ei tarvitse tässä maassa pelätä, sosiaaliturva on kuitenkin varsin kattava.

Osalla on tuon luokan asuntolainat maksettu nelikymppisinä. Osalla menee kuusikymppiseksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelma taitaa olla ylimitoitetut asuntolainat ja muu pröystäilevä elintaso, johon some kilpailu kannustaa. Ylipäätään, onko mitään järkeä sitoa itseään johonkin 200 000 - 500 000 euron asuntolainaan ja pankin orjaksi vuosikymmeniksi? Mikä tarve on kerryttää varallisuutta, ei sitä kuitenkaan mukaansa saa kun lähdön hetki koittaa, milloin koittaakaan. Moni sanoo että säästää lapsilleen, mutta eikö ne lapset tulisi kasvattaa siten, että huolehtivat aivan itse omasta toimeentulostaan? Työttömyyttä tai sairastumistakaa ei tarvitse tässä maassa pelätä, sosiaaliturva on kuitenkin varsin kattava.

Voihan sitä rahaa säästää vaikka siihen, että voi ottaa enemmän vapaata ja elää säästöillä. Yksi tuttu teki pitkään niin että kesät Suomessa hanttihommia ja talvet etelän lämmössä eli säästöillä. Toisen mielestä voi olla toki parempi painaa rahat uuteen autoon, mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Ettäkö omistusasuminen on aina kannattavampi vaihtoehto kuin vuokrata asunto? On varmaan jos asunnon arvo pysyy samana tai nousee eikä tule suuria remontteja. 

Mutta Asuntojen hinnat ei aina nouse. Joskus ne laskevat eivätkä enää nouse. Rakennukset rapistuvat ja korjaus maksaa. Se vähennetään voitosta. Jos putkiremontti maksaa osakkaalle 50k ei asunnon arvo nouse 50

Kyllä on omistusasuminen kannattavampi,varsinkin jos on ok-talo ja velaton.Uutena ostetussa talossa saa asua aika kauan ennen kun on kalliiden remonttien aika.Asumiskustannukset 100-400 e vuodenajasta riippuen, jää mukavasti säästöön isompia remontteja varten.kun tämän kokoisen asunnon vuokra olisi yli tonnin.Asunnon hinnalla ei ole väliä jos sitä ei aio myydä,väliä on asumiskustannuksilla.

Se vanha viisaus eli velaksi ei pidä syödä pätee yhä edelleen.

Se normaali arki elämäntapoineen pitää mitoittaa sellaiseksi, että sen palkallaan pystyy kustantamaan ja säästöönkin jää pahan päivän varalle ainakin se viidenosa nettotuloista joka kk. Mieluummin toki enemmän.

Pienipalkkaisena tiedän todellakin, että elämä on melko askeettista mutta kaikkeen tottuu ja toisaalta jos ei totu niin sitten pitää opiskella lisää jotta saa paremmin palkatun työn. Toki se opiskeluaika on taas vieläkin tiukempaa kitkuttelua, mutta tulevaisuus lienee parempi.

Olin työttömänä ja 400 0000€ velat niskassa. Ihan hyvin pärjäsin, vaikka muiden mielestä olin tyhmä ja saanut itseni karmeaan jamaan. Ei kannata toisten rahankäytöstä olettaa mitään. Nyt on velaton asunto ja vain omaa älyä saan siitä kiittää. Vaikka eräät levitelleetkin "tyhmä kuin saapas" kommenttejaan minusta.

Elämä kuule vie. On avioeroa, työn menettämistä, sairautta. Joillakin monta kriisiä samaan aikaan, jotka ei välttämättä liity rahaan, mutta lopulta olet huonojen päätöksien takia suossa. Läheltä olen nähnyt, vaikka itse en ole kokenut