Miten hemmetissä jotkut ihmiset ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan? Iltasanomien uutinen on järkyttävä!

Se on sama kuin Suomen valtiolla, ei osata elää ilman vippiä ja sama kierre jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on sama kuin Suomen valtiolla, ei osata elää ilman vippiä ja sama kierre jatkuu.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000009701981.html

Vierailija kirjoitti:

Luonne-erot/jopa geenitason erot selittää paljon myös. Mulla on kaksi teiniä ja näen kyllä kumpi on potentiaalinen velkaantuja. Sama kasvatus, kovin eri lopputulos suhteessa rahaan ja hetken mielihaluihin. 

Meillä oli sama tilanne, mutta yllättäen se höveli rahankäyttäjä opiskeli ekonomiksi ja se säästäjä otti yksin asuntolainaa, osti kalliin auton jne. Toistaiseksi kaikki ok, mutta jälkimmäisen rahatilanne on epävakaampi kuin entisen hövelin. 

Pakko olla työläisellä Tesla. Tulee ajaminen halvaksi...

Säästyy rahaa kun ostaa 100 000e Auton.

nosto

Opintolaina ja asuntolaina ovat ainoot hyväksyttävät lainat. Kaikkeen muuhun raha pitää säästää etukäteen!

Miten hemmetissä jotkut jaksaa päteä netissä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen ja jeesustella toisten asioita? Loputon huono itsetuntoko ajaa esittelemään omaa erinomaisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunari luulee elävänsä kuin akateeminen ja akateeminen luulee elävänsä kuin yritysjohtaja. 

Mitähän tämäkin tarkoittaa? :D

Niinpä, kun se akateeminenkin voi olla köyhä kuin kirkonrotta. Monella duunarilla voi olla hyväkin palkka.

Vierailija kirjoitti:

Luottokortti on ikään kuin mukarahaa. Jo luotto on koko ajan tapissa, niin yllätysmenoista tulee ongelma.

Olen velaton, mutta maksan kaiken luottokortilla. Kun lasku tulee, maksan sen pois.

Vierailija kirjoitti:

Kulissien ylläpito aiheuttaa joidenkin ihmisten velkaantumisen. Pitää näyttää ulospäin, että hyvin menee ja rahaa on, vaikka todellisuus on, että kulissianpyöritetään velkavivuloa.

Kuvailit juuri ison osan suomalaisista sosiaalisen median vaikuttajista.

Ahneus ja kateus - perisynnit. Pitää olla kaikkea vaikka ei olisi varaakaan, koska "kaikilla" muillakin on. Tuttava on just tällänen. Koko ikänsä parikymppisestä saakka (vaikka oli hyväpalkkainen työkin) on elänyt velaksi valheellista elämää. Vanhemmat pelastaneet monesta pulasta. Edelleen velkaa ja ikää yli 60v. Lapsille jää tuulen huuhtoma perse.

Niin, no eihän tätä opeteta missään. Koulussa ei opeteta ja suurin osa porukasta on aivan käsiä rahan suhteen ja opettavat lapsillensa saman meiningin. Sitten jos rahaa saadaan, sillä ostetaan täysin hyödyttömiä asioita, kuten autoja jne. että saadaan näyttää vaikka naapureille, että on millä mällätä. Ihan siis suurin osa porukasta on aivan kujalla kaikesta.

He ovat myös katellisia niille, ketkä osaavat hallita raha-asiansa. Todellakaan useimmilla ei ole kyse niistä suurista tuloista, vaan niistä pienistä menoista, että kateus osuu yleensä väärään kohteeseen,

Opiskelijat on pitkään ottaneet mieluummin lainaa kuin eläneet jonkun muun kanssa samojen seinien sisällä. Niin pitkään, että opiskelija-asuntosäätiöt on rempanneet soluistaan yksiöitä. Omista opinnoista on niin kauan, että silloin lähes kaikki vähintäänkin aloittivat opintonsa solussa tai kimppakämpässä ja siellä oltiin kandin ajan, sen jälkeen, kun oltiin jo vähän työnsyrjässä kiinni, moni vaihtoi yksiöön. Ja kesät oltiin tietty töissä, monella oli jotain töitä opintojen ohellakin. Ja rajoitettu opiskeluaika, ikiteekkarius oli mahdollista sillä vähän vanhemmalla ikäpolvella.

Nykyopiskelijat valittaa, jos ei pääse suihkuun silloin kun haluaa. En tiedä, millaisista lapsuudenkotilukaaleista nämä nuoret oikein muuttaa, mutta ei ainakaan meillä ollut kotona kuin yksi kylpyhuone, eli suihkuvuorot piti joka tapauksessa jakaa sisarusten ja vanhempien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottokortti on ikään kuin mukarahaa. Jo luotto on koko ajan tapissa, niin yllätysmenoista tulee ongelma.

 

Olen velaton, mutta maksan kaiken luottokortilla. Kun lasku tulee, maksan sen pois.

Laskujen maksaminen on perseestä, joskus vahingossa maksan luotolla.

Sitten ihmettelen verkkopankissa että mikähän tuo maksamaton lasku on.

Kun maksaa debitilla niin sen voi unohtaa.

Miten niin ei osaa? Velkaa nimenomaan kannattaa ottaa maksimit, jos ei ole aikomustakaan maksaa sitä takaisin. Saa elää ainakin hetken leveää elämää ja sitten kun hupi loppuu niin palaa normaaliin ja valtio maksaa velat puolestasi. Näin minäkin aion tehdä.

Todella monet ajaa tuloihin nähden liian kalliilla autolla. Pitää olla huono itsetunto että sitä pönkitetään hienolla Audilla vaikka ei rahaa todellisuudessa ole. Eräs ekonomisti sanoi viisaasti, että sinulla pitää olla vastaava summa rahaa säästössä, jos ostat auton velaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin joidenkin on pakko ottaa esim. opintolainaa, että pystyy opiskelemaan ja maksamaan kulunsa.

Mikään pakko ei ole opintolainaa ottaa. Opiskelija saa 300e opintotukea ja siihen päälle asumislisää. 

Kimppakämppä tai opiskelija asuntolaan asumoon niin pääsee halvemmalla. 

Sitten voi myös tehdä töitä opiskelujen ohella. 

 

Opintotuki on max 279 e, asumistuen määrä on vaihdellut vuosien varrella, mutta se on ollut aikanaan, ja kohta on taas, alle 300 e. Kaikkialla ei ole ollenkaan mitään opiskelija-asuntoloita, eikä opiskelija-asuntojakaan riitä kaikille opiskelijoille. Osa opiskelijoista joutuu edelleen sekä käymään luennoilla, että tekemään ison määrän kotitehtäviä ja ryhmätyötä niiden luentojen päälle. Ei siis ole itsestäänselvyys että saa

Tämä on totta.

Oma kuopukseni valmistui juuri mutta on aivan uupunut kun on sekä opiskellut täysipäiväisesti että tehnyt töitä enimmillään 15-20h viikossa.

Olemme auttaneet minkä voimme mutta itsenäisenä ihmisenä on halunnut hoitaa omat raha-asiansa - kuten tietty kuuluukin. Lainaa on ottanut jonkin verran. Nuo n 500e tuet ei riitä edes vuokraan. Siihen päälle ruoka, laskut, matkalippu....

Mielestäni opiskelijat ovat ryhmä joihin kannattaa panostaa, heistä tulee kuitenkin suurimmasta osasta kelpo veronmaksajia. Omista lapsista kaikki työelämässä

Ne elää yli varojensa. Naapurissa perheen äiti tekee tyyliin minimipalkalla töitä ja välillä keikkaa ja isäkään ole missään huippuduunissa. Silti on kaksi autoa, koira, kesämökki, vuosittainen etelänmatka, lapsilla kalliit harrastukset ja koko porukalla merkkivaatteet. Ei tarvitse olla kovin hyvä matikassa, että ymmärtää, että tuota palettia pyöritetään miinuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin joidenkin on pakko ottaa esim. opintolainaa, että pystyy opiskelemaan ja maksamaan kulunsa.

Mikään pakko ei ole opintolainaa ottaa. Opiskelija saa 300e opintotukea ja siihen päälle asumislisää. 

Kimppakämppä tai opiskelija asuntolaan asumoon niin pääsee halvemmalla. 

Sitten voi myös tehdä töitä opiskelujen ohella. 

 

Opintotuki on max 279 e, asumistuen määrä on vaihdellut vuosien varrella, mutta se on ollut aikanaan, ja kohta on taas, alle 300 e. Kaikkialla ei ole ollenkaan mitään opiskelija-asuntoloita, eikä opiskelija-asuntojakaan riitä kaikille opiskelijoille. Osa opiskelijoista joutuu edelleen sekä käymään luennoilla, että tekemään ison määrän kotitehtäviä ja ryhmätyötä niiden luentojen

Niin no työmarkkinatuki on reilusti alle tuon, että toivotaan, että saakin töitä ja pärjää elämässään, jos tuo tekee tiukkaa.

Minulle ja miehelleni, jotka olimme kummatkin töissä, tuli eestiläinen maahanmuuttaja, joka eli sosiaalituilla sanomaan, että on hän tuntenut köyhiä siellä kotimaassaan, mutta että ei ole vielä koskaan tavannut yhtä köyhiä ihmisiä kuin me. Asuimme yksiössä, emmekä olleet hommanneet mitään "hienoa". Hän asui sosiaalituilla kolmiossa kaupungin keskustassa, kun seurakunta oli käsittänyt väärin, että hänen vanhempansa ja veljensä muuttaisivat siihen ja vuokranneet hänelle sen kämpän. Sosiaalitoimisto myös kalusti asunnon ja maksoi kaikenlaista muutakin tälle naiselle.

Silti hän oli sitä mieltä, että minun pitää maksaa hänen kahvinsa ja pullansa ja elokuvalippunsa ja kaljansa ja vaikka ja minkä. Koska minä olin töissä ja hän ei.

Säälittää. Jäi mielikuva, että hän oli jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt.