Fiksu, mukava, huippukoulutettu, varakas, johtavassa asemassa oleva mies - mutta ei ole fyysistä vetovoimaa. Mitä tekisitte?

Vierailija kirjoitti:

Paskapuhetta sanon minä. Olen juuri aloituksen miehen kaltainen tapaus, ja on ihan selvää etten ikinä jäisi roikkumaan VUOSIKAUSIKSI odottamaan josko joku nainen antaisi mahdollisuuden. Toki kavereita ja tuttuja, niin miehiä kuin naisia, kohdellaan hyvin, mutta kun kerran on pakit saanut, erityisesti kemian puutteen takia, ei tulisi mieleenkään antaa uutta mahdollisuutta. Ja kyllä sen kemian puutteen huomaa, vaikka toinen yrittäisikin olla kohtelias ja vedota johonkin muuhun.

No tämä mies on. Juuri tapasimme pari päivää sitten ja laittoi taas viestiä kysellen jos haluaisin tavata taas.

Miehiäkin on erilaisia. Tälle ura on tärkein, ei niinkään parisuhde, joten ei taida sellaista aktiivisesti etsiä, mutta minuun ihastui koska meillä on sama tuttavapiiri joten sen kautta tapasimme.

Onko henkistä vetovoimaa? 

 

Jotain vetovoimaa täytyy olla että kannattaa lähteä suhteeseen. Joko fyysistä tai henkistä. Jos vetovoima perustuu vain ulkoisiin statusmerkkeihin tai järkevyyteen, en lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisen käytöstä. Kiltti kunnollinen mies ei kelpaa vaikka olisi paperilla "ihan hyvä"

Siksihän mietinkin, että olenko määrittänyt kriteerini väärin. Ehkä nuo kaikki kertomani ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin fyysinen vetovoima.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko henkistä vetovoimaa? 

 

Jotain vetovoimaa täytyy olla että kannattaa lähteä suhteeseen. Joko fyysistä tai henkistä. Jos vetovoima perustuu vain ulkoisiin statusmerkkeihin tai järkevyyteen, en lähtisi.

Riippuu mitä tarkoitat henkisellä vetovoimalla. Ei eroottista, mutta pidän henkilöstä suuresti ja kuten sanoin, niin meillä on todella paljon yhteistä, joka tekee yhdessäolosta hyvin helppoa, mukavaa ja rentoa. Eli en nyt pelkästään "on hyvä paperilla" -juttujen takia harkitse asiaa, vaan ihan henkilön oman itsensä, olemuksensa, sen millaista meillä on yhdessä, sekä miten kauniisti hän kohtelee minua, perusteella.

ap

Kaikkien kanssa fyysinen vetovoima ei ole niin ilmeistä, syntyy vain ns tositoimissa. Jätä hormoniehkäisy pois, jos käytät, se saattaa myös vaikuttaa asiaan.

Sitä on tai ei. Minäkin yritin useamman kuukauden herätellä niitä tunteita vastaavaan ja todella hyvään tyyppiin. Ei vaan onnistunut.

Se lähtee ihan siitä miltä hänen oma tuoksunsa sinusta tuntuu. Jos on vetoa, se on huumaavaa. Jos ei ole, ei tunne mitään tai jopa ällöttää. Ja tämä ei muutu ajan myötä!

Eri asia on ehkä jos antaa mahdollisuuden ihmiselle jota ei aiemmin ajatellut näin. Myöskään kaikki eivät ole niin kehollisia ja seksuaalisia että näillä asioilla olisi niin suuresti merkitystä. Mutta minulle niillä on.

Minäkin suosittelen kokeeksi hormoniehkäisyn pois jättöä. Ei ole kiva niinkään päin, että ensin löytää vetovoimaisen miehen, joka raskauden ja kierukkaa vaihdon jälkeen ei enää tunnukaan miltään. 

Jep, hormonaalinen ehkäisiy pois ja sit haistelemaan. Mun eksä haisi öö...epämiellyttävälle, vaikka jynssäsi itseään suihkussa päivittäin...ja haju vaan paheni lopua kohden. Onneksi on eksä, kaikkeen sitä  on ryhtynytkin, kun etsi turvallista parisuhdetta.

Nykyinen on ihana nuuskutettava ja lisäksi, vaikka köyhä niin kiinnostunut monista maailman ilmiöistä ja mielenkiintoisia jutteluita riittää vielä lähes 15 vuoden jälkeen. Seksi nyt ei ole niin kovin kummoista, mutta ok kuitenkin. Arki on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisen käytöstä. Kiltti kunnollinen mies ei kelpaa vaikka olisi paperilla "ihan hyvä"

Naisille kelpaa vain ne kaikista komeimmat jotka ovat fyysisesti vetovoimaisia. Riippuu ihan ketjusta myöntävätkö sen. Tässä myöntävät, jossain toisessa ketjussa taas vain sillä on väliä että mies osaa keskustella, on luotettava ja älykäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emmä kyllä lähtis. Jos ei vuosia kavereina ollessa ole yhtään mitään romanttisia tai fyysisiä tuntemuksia syntynyt, niin ei niitä tule.

Älä roikuta toista toiveissa, että jotain tulisi.

En mielestäni roikuta. Melkein hämmästyttää, että hän on aina vain ihastunut minuun. Olemme tosiaan tunteneet jo yli kymmenen vuotta, ja tänä aikana minulla on ollut kaksi muuta vakavaa suhdetta (ei ole enää, erosin itse keväällä). Eli kyllä hänelle on täysin selväksi tullut tilanne.

Ja ei kyse ole todellakaan pelkästään rahoista. Ehkä se kiehtoo, että koska hänellä on rahaa, pystyy hän harrastamaan asioita jotka ovat todella kiehtovia. Suurimman vaikutuksen minuun tekee se, miten kiltti ja ystävällinen hän on ja miten hyvin kohtelee minua, vaikka itse en ole aina kohdellut häntä hyvin.

Ja nämä kaksi

Lisään vielä, että tämän miehen kanssa on niin helppo olla, koska meillä on sama tuttavapiiri, asumme lähekkäin eli arjen mieltymykset samankaltaiset, sama koulutustaso, samantyyppinen sukutausta, samanlaiset harrastukset, elämäntyyli ja kiinnostukset. Tuo alkaa vain vaikuttaa houkuttelevalta kahden suhteen jälkeen joissa yritin totutella itsestäni huomattavasti erilaisiin ihmisiin ja se ei vain toiminut.

ap

 

Kuullostaa hyvin tutulta. Itelläkin on tuollainen kaveri. Olen miettinyt monta kuukautta tätä, välillä treffaillut muita huonompia ehdokkaita, joiden kanssa oli kuitenkin kemiaa. Viimeksi tapasin erään miehen jonka kanssa mieletön kemia ja kipinää, mutta myös välimatkaa. Olen nyt päättänyt etten voi pakottaa itseäni suhteeseen miehen kanssa jota kohtaan en tunne mitään vetovoimaa. Eli kavereina jatketaan.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu, mukava, huippukoulutettu, varakas, johtavassa asemassa oleva mies - mutta ei ole fyysistä vetovoimaa. Mitä tekisitte

Reittä pitkin jonkinlaiseen puoliksi tyydyttävään suhteeseen vai?

Entä jos hän olisi fiksu ja mukava  autoasentaja - mutta ei ole fyysistä vetovoimaa. Mitä tekisit?

"En mielestäni roikuta. Melkein hämmästyttää, että hän on aina vain ihastunut minuun. Olemme tosiaan tunteneet jo yli kymmenen vuotta, ja tänä aikana minulla on ollut kaksi muuta vakavaa suhdetta (ei ole enää, erosin itse keväällä). Eli kyllä hänelle on täysin selväksi tullut tilanne."

Mies on kaikin puolin täydellinen mutta elänyt munkkina kymmenen vuotta odottaen vain sinun lämpenemistäsi?

Ei nyt kuule kuulosta ihan uskottavalta.

Noin hyvä mies ei pysy vapaan kymmentä vuotta sitten millään. Hänessä on selkeästikin enemmän vikoja kun sinulle asti on näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä naisen käytöstä. Kiltti kunnollinen mies ei kelpaa vaikka olisi paperilla "ihan hyvä"

Siksihän mietinkin, että olenko määrittänyt kriteerini väärin. Ehkä nuo kaikki kertomani ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin fyysinen vetovoima.

ap

Mitenkän se henkinen romanttinen vetovoima? Eli siis voisitko kuvitella rakastuvasi häneen jos nyt lasketaan hetkeksi pois puhdas fyysinen puoli? Jos pystyt kuvittelemaan itsesi romanttisen suhteeseen hänen kanssaan kaikin muin tavoin niin kyllä se fyysinen kipinäkin voi löytyä kun pääsette fyysisesti läheisemmiksi. Mutta jos ei ole henkistä romanttista vetovoimaa niin sitten ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia.

Anna tuolle suhteelle mahdollisuus. Oikeasti et voi esimerkiksi tietää, onko mies hyvä sängyssä, ennen kuin olette kokeilleet. Ehkä siitä syntyy jotain suurta. Tai sitten juttu kariutuu ettekä enää ole ystäviä sen jälkeen, mutta niinhän tuossa joka tapauksessa käy, jos mies on sinuun ollut vuosikaudet ihastunut ja sinä et tunne vetoa - ystävyyttä ei tuolta pohjalta kuitenkaan voi jatkaa. Eli ajattelen, että et tavallaan menetä mitään, jos annat mahdollisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Anna tuolle suhteelle mahdollisuus. Oikeasti et voi esimerkiksi tietää, onko mies hyvä sängyssä, ennen kuin olette kokeilleet. Ehkä siitä syntyy jotain suurta. Tai sitten juttu kariutuu ettekä enää ole ystäviä sen jälkeen, mutta niinhän tuossa joka tapauksessa käy, jos mies on sinuun ollut vuosikaudet ihastunut ja sinä et tunne vetoa - ystävyyttä ei tuolta pohjalta kuitenkaan voi jatkaa. Eli ajattelen, että et tavallaan menetä mitään, jos annat mahdollisuuden. 

Kun ei tunne vetovoimaa, mutta seksiä pitää kokeilla? Mitenköhän se onnistuu sellaisen kanssa? Aika väkinäiseltä tuntuis, vaikka olisi teknisesti hyvä.

Minulla oli ensimmäinen avioliitto tuolla tavalla järkipohjalta. Sitä kesti yli 10 vuotta ja saatiin kaksi lastakin. Miehestä tuli hyvä isä. Eikä hän ollut ollenkaan fyysisesti kuitenkaan vastenmielinen tai huono sängyssäkään, päinvastoin. Mutta niin siinä kävi että kun romanttista rakkautta ei alun perinkään ollut, niin sitten kun se oikea sattui kohdalle, se kolahti niin kovaa, että erohan siitä tuli. Mutta turha tuollaista on etukäteen spekuloida, koska ei kaikille ehkä koskaan satu kohdalle suurta romanttista rakkautta, eikä sen takia kannata jäädä ilman perhettä. Ainakaan itse en kadu tuota valintaa, koska jos olisin jäänyt odottelemaan, niin lastentekoikä olisi mennyt ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tuolle suhteelle mahdollisuus. Oikeasti et voi esimerkiksi tietää, onko mies hyvä sängyssä, ennen kuin olette kokeilleet. Ehkä siitä syntyy jotain suurta. Tai sitten juttu kariutuu ettekä enää ole ystäviä sen jälkeen, mutta niinhän tuossa joka tapauksessa käy, jos mies on sinuun ollut vuosikaudet ihastunut ja sinä et tunne vetoa - ystävyyttä ei tuolta pohjalta kuitenkaan voi jatkaa. Eli ajattelen, että et tavallaan menetä mitään, jos annat mahdollisuuden. 

Kun ei tunne vetovoimaa, mutta seksiä pitää kokeilla? Mitenköhän se onnistuu sellaisen kanssa? Aika väkinäiseltä tuntuis, vaikka olisi teknisesti hyvä.

Niin, no kai siinä vetovoimassakin on jokin asteikko, että se ei ole vain on-off, joko-tai. Varmasti sitä nyt ainakin vähän on, jos ap edes miettii asiaa. Jos ei olisi yhtään tippaa vetovoimaa, niin tuskin edes miettisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tuolle suhteelle mahdollisuus. Oikeasti et voi esimerkiksi tietää, onko mies hyvä sängyssä, ennen kuin olette kokeilleet. Ehkä siitä m jotain suurta. Tai sitten juttu kariutuu ettekä enää ole ystäviä sen jälkeen, mutta niinhän tuossa joka tapauksessa käy, jos mies on sinuun ollut vuosikaudet ihastunut ja sinä et tunne vetoa - ystävyyttä ei tuolta pohjalta kuitenkaan voi jatkaa. Eli ajattelen, että et tavallaan menetä mitään, jos annat mahdollisuuden. 

Kun ei tunne vetovoimaa, mutta seksiä pitää kokeilla? Mitenköhän se onnistuu sellaisen kanssa? Aika väkinäiseltä tuntuis, vaikka olisi teknisesti hyvä.

Niin, no kai siinä vetovoimassakin on jokin asteikko, että se ei ole vain on-off, joko-tai. Varmasti sitä nyt ainakin vähän on, jos ap edes miettii asiaa. Jos ei olisi yhtään tippaa vetovoimaa, niin tuskin edes miettisi. 

Aloituksessa luki että fyysinen vetovoima vain puuttuu. Olen tämä joka kirjoitti ylempänä että itelläni sama tilanne. Kun on kokenut sitä oikeaa kipinää niin vaikea tyytyä vähempään. Se on kuitenkin se mikä erottaa parisuhteen kaverisuhteesta. Vaikka ne suhteet sitten kaatuivatkin. Tuntuu itsestäni ahdistavalta pakottaa itseäni fyysiseen kosketukseen ilman vetovoimaa. Vielä kun myohemmin tapasin uuden miehen jonka kanssa oli mieletön vetovoima heti alusta asti, suhde tuskin tulee toimimaan, kun on muita puutteita. Harmittaa mutta ei voi väkisin olla jonkun kanssa, ellei sitten ole aseksuaali. Kiva kun löytyi tämä ketju, olen kipuillut asian kanssa monta kuukautta.

Hmm, mä olen ollut onnellisesti naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa suhde alkoi noin. Mä tajusin 30 ikävuoden paikkeilla, että tunnen vetoa vaan pahoihin poikiin, ja en siis voi luottaa ns. eläimellisiin vietteihini jos haluan itselleni miehen jonka kanssa tehdä lapsia ja perustaa perhe. Pakkohan se oli mennä sitten vastaan sitä, mihin tuntee vetoa, ja ottaa sellainen, johon ei ehkä tuntenut fyysistä vetoa, mutta oli mukava olla yhdessä ja juttua riitti, ja joka oli kunnollinen ja asiallinen.

Mä päädyin lopulta siihen, että se seksi ei ole mulle niin tärkeää kuin perheen saaminen ja se että elämä yhdessä arjessa on helppoa ja mukavaa. On meillä kyllä seksiäkin, 2-4 kertaa viikossa, ja se on ihan tyydyttävää. Enemmän sellaista "kaveriseksiä" fwb-tyyliin kuin mitään super intohimoista, mutta se tyydyttää panetuksen ja riittää mulle. Ja molemmat ollaan vahvasti rakastuttu ja kiinnytty toisiimme vuosien myötä, en vaihtaisi keneenkään muuhun, en vaikka mitkä kemiat tulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm, mä olen ollut onnellisesti naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa suhde alkoi noin. Mä tajusin 30 ikävuoden paikkeilla, että tunnen vetoa vaan pahoihin poikiin, ja en siis voi luottaa ns. eläimellisiin vietteihini jos haluan itselleni miehen jonka kanssa tehdä lapsia ja perustaa perhe. Pakkohan se oli mennä sitten vastaan sitä, mihin tuntee vetoa, ja ottaa sellainen, johon ei ehkä tuntenut fyysistä vetoa, mutta oli mukava olla yhdessä ja juttua riitti, ja joka oli kunnollinen ja asiallinen.

Mä päädyin lopulta siihen, että se seksi ei ole mulle niin tärkeää kuin perheen saaminen ja se että elämä yhdessä arjessa on helppoa ja mukavaa. On meillä kyllä seksiäkin, 2-4 kertaa viikossa, ja se on ihan tyydyttävää. Enemmän sellaista "kaveriseksiä" fwb-tyyliin kuin mitään super intohimoista, mutta se tyydyttää panetuksen ja riittää mulle. Ja molemmat ollaan vahvasti rakastuttu ja kiinnytty toisiimme vuosien myötä, en vaihtaisi keneenkään

Aina ihmetyttää miten harrastetaan seksiä ja perustetaan perhe ihmisen kanssa johon ei tunne fyysistä vetoa. Mun on vaikea edes pussailla selvinpäin, humalassa kokeiltu, toimihan se mutta en edelleenkään tuntenut mitään.