Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on niin ihmeellistä ettei halua asettaa parisuhdetta kaiken edelle? Tai muuttaa enää yhteen?
07.01.2025 |
Olen eronnut ja todennut miehiä tapaillessa että en halua enää kaiken ajan vievää suhdetta saati avoliittoa. Haluan asua yksin ja ottaa vain kermat kakun päältä eli viettää mukavaa aikaa yhdessä kivoja juttuja tehden ja sitten muutoin olla itsekseni/ystävieni/lasteni kanssa.
Joidenkin mielestä tämä outoa. Pitäisi olla rakkauden suuressa huumassa, 24/7 yhdessä jne.
Onko huono juttu haluta tälläinen piristävä suhde? Se on eri jos se ei sitten miehelle sovi, ja tämän toki hyväksyn. Mutta kun tuntuu ettei osa naisista ymmärrä että näin voi elää ja olla tyytyväinen. Pitäisi jakaa asunto ja elinkustannukset.
Kommentit (57)
Mulla on jo reilut 3 vuotta ollut tuollainen ap:n kuvaama suhde. Kumpikin asuu omissa asunnoissaan ja nähdään aina, kun se kummankin aikatauluihin sopii (erilaiset työrytmit ja vapaa-ajan aktiviteetit vaikuttavat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet ole koskaan tällaista halunneet.
Ei miehet haluakaan. Mutta moni nainen kai haluaa.
Koska mies on laiska ja ärsyttävä häiriötekijä. Päsmäri. Haisee ja tahmaa ovenkahvat ja sohvat. Vie liikaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet ole koskaan tällaista halunneet.
Ei miehet haluakaan. Mutta moni nainen kai haluaa.
Koska moni nainen haluaa elättäjää jolta kyniä rahaa, ja sen saa parhaiten kun mies maksaa asumisenkin.
Eiköhän se ole ihan sama millainen suhde on, jos se on OK molemmille? Miksi ihmisiä kiinnostaa mitä muut ajattelevat asiasta tai kenelle sitä pitää "selitellä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miten ihmeessä joitakin voisi harmittaa se, että pidetään ihmisiä hyödykkeinä, joista poimitaan itselle vain hyvät ja mieluisat asiat.
Miksi parisuhteen pitää olla 24/7 yhdessäoloa, kodin jakamista, eikö ole kiva että on myös omaa tilaa?
Ei sen tarvitse olla, parisuhteita on monenlaisia. Mutta kun puhutaan kirsikoiden poimimisesta kakun päältä jne, niin eihän terve ihminen sellaista tee kenellekään. Ei kumppanille, ei ystävälle eikä sukulaiselle, asui sitten saman katon alla tai ei
Kirsikoiden poimiminen kakun päältä tarkoittaa lähinnä sitä ettei jaksa alkaa elää sellaista arkea missä tarvisi jakaa rahat, riidellä siitä, miettiä kotitöiden jakamista ym. Molemmilla omat tuvat ja omat luvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ihmeellistä. Ei ole kukaan ihmetellyt. Itse ihmettelen, kun olen tapaillut miestä 6 kk, niin kysellään, että koska muutetaan yhteen. En todellakaan 6 kk seurustelun jälkeen muuttaisi yhteen.
No juuri tätä tarkoitan. Että ihmiset nyt vaan ihmettelee koska muutatte yhteen? No en ajatellut muuttaa, mutta kai se on sitten jotenkin väärin.
Mä veikkaan että haluaisin itsekin tuollaisen suhteen, jos eroaisin joskus. Toki toivon että avioliittomme kestää, mutta ei sitä koskaan tiedä. No, onneksi nyt asumme isossa 2-kerroksisessa talossa, jossa molemmat saavat omaa aikaa ja tilaa ja mielelläni teen paljon kahdestaan juttuja lapsen kanssa, tai vietän aikaa ilman miestä ystävien tai vaikka vanhempieni kanssa. Mieskin tarvitsee paljon omaa aikaa. Mutta meillä toimii onneksi tällainen avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin pitkään tuollaisessa suhteessa, ja se sopi siihen elämänvaiheeseen, kun oli lapsikin vielä kotona. Nyt kuitenkin lapsi jo aikuinen ja muuttanut pois, eikä elämä ole muutenkaan enää niin menevää ja aktiivista, ja nyt viisikymppisenä olen alkanut kaivata yhdessä asumista, mökkiä ja kaikenlaista sellaista mitä halveksin nuorena. Mutta se tarkoittaisi miehen vaihtoa, nykyinen ei ikinä suostuisi esim. yhdessä asumiseen, hän on edelleen 58-vuotiaana kova harrastamaan ja menemään. ja tapaamaan kavereita, eikä kaipaa toisen seuraa kotiinsa.
Se voi olla että elämäntilanne vaikuttaa. Ehkä vanhempana voisikin kaivata jotain muuta. Mutta ei ne parisuhteetkaan tarvitse ikuisia olla. Sitten kun ei enää kohtaa halut ja toiveet niin sitten lienee turha jatkaa yhdessä. Elämä on sellaista. Nyt en voisi ottaa miestä joka haluaisi yhteisen kodin, tai ainakaan itse en ole sellaiseen millään tavalla valmis enkä halukas, kun vihdoin päässyt vasta eroon edellisestä. En näe että muutamaan vuoteen voisin ajatellakaan avoliittoa, ehken ikinä?
Vierailija kirjoitti:
Niin, miten ihmeessä joitakin voisi harmittaa se, että pidetään ihmisiä hyödykkeinä, joista poimitaan itselle vain hyvät ja mieluisat asiat.
Jos järjestely sopii molemmille osapuolille, niin miksi se suhteen ulkopuolisia harmittaisi? Vai onko sittenkin kyse kateudesta: itse pyyhit ruokapöydältä leivänmuruset miehen iltapalan jälkeen, siivoat vessanpöntön k*sitahroista ja keräät sukkamyttyjä lattioilta samaan aikaan kun naapurin Pirkko kävi zumbassa ja tuli sen jälkeen puhtaaseen kotiin, jossa kaikki on samassa järjestyksessä kuin lähtiessä.
Itse en muuta enää yhteen miehen kanssa, liikaa vaivaa vs.hyöty. N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin ap! Täällä viimeisiään vetelevässä avoliitossa, enkä tasan aio enää muuttaa yhdenkään miehen kanssa saman katon alle.
Sama juttu! Juuri eronnut vielä en omaa asuntoa löytänyt ja en tasan tarkkaan HALUA asua kenenkään kanssa!
Ei ole ihmeellistä asua erillään. Sehän se olisi se ideaalisuhde alunperinkin, jollei lisääntymishulluilla olisi pakkomiellettä päästä toteuttamaan standardia perheputkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen kanssa asumaan?! Otan mielummin luodin jalkaan. Naisen kanssa omat asunnot ja mahtavaa aikaa kimpassa. Kiitos mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Naisen kanssa asumaan?! Otan mielummin luodin jalkaan. Naisen kanssa omat asunnot ja mahtavaa aikaa kimpassa. Kiitos mielellään.
Just näin! En ymmärrä aikuisia jo perheen perustaneita, miksi siellä yhdessä pitää asua. Mitään muuta kuin rahallinen hyöty tai läheisriippuvuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos löydät miehen, jolle toi on ok, niin teidän asiahan se on miten elätte. Olethan jo eronnut joka tapauksessa, joten...
No tuo on totta, miehillä on kamala tarve aina vakavaan suhteeseen ja sitouttaa nainen.
Haluavat itselleen äidin/palvelijan.
Minä olen 46v mies ja asun lähes aikuisen poikani kanssa. Kun poika muuttaa, niin minä asun yksi.
Parisuhteeseen voin vielä ryhtyä, mutta omat katot pitää olla kummallakin. Yhteistä aikaa voidaan sitten viettää siitä lähtökohdasta käsin.
Mä en 50-vuotiaana eronneena naisena tule enää koskaan muuttamaan kenenkään kanssa yhteen. Parisuhde jos löytyy, niin molemmat kyllä elävät omissa asunnoissaan. Tosin en usko, että haluan edes enää parisuhdetta. Nautin yksinolosta ja ei minulla olisi tällä hetkellä edes aikaa miehelle.
Erittäin samaa mieltä AP:n kanssa.
M50
Aloittaja sen viimeisessä virkkeessään kertoikin.
Aikuisilla ihmisillä tarve 24/7 yhdessäoloon ja yhdessä asumiseen perustuu persaukisten haluun "jakaa elinkustannuksia" eli minimoida oma rahanmeno itsen ja omien lasten elättämiseen.
Tiivistä suhdetta hakevana naisena, olen huomannut, että 99% miehistä hakee vain kevyttä seuraa
Tottakai oletat että koska nainen ei ole kiinnostunut yhdessä asumisesta, hänen habituksensa on pakko olla myös perinteisen miesten mielestä hyvännäköisen vastainen. Siihen sinun ällisi riittää, ja siksi olet yksin.