Puhutko paljon miehesi kanssa? Jutteleeko miehesi, kertooko ajatuksiaan, havaintojaan ja tunteitaan?
Kommentit (26)
aamulla aloitetaan ja selitetään ekana toisillemme mitä unia nähtiin ja kuinka nukuimme jne.
Me alun pitäenkin sovimme että puhumme kaikki asiat halki poikki ja pinoon ja se on toiminut kyllä tosin hyvin. Kumpikin olemme aviomia luonteita vielä ja vaikka mies onkin ulkomaalainen, ei edes alkuaikojen kieliongelmatkaan mitä tosin aika jonkinverran oli, (puhumme kumpikin hyvää englantia) tuottaneet tuskaa. Mielikuvitus oli hyvänä apuna.
En takuulla kestäs jos mies olisi jotenkin sulkeutunut, pidän avointa kommunikointia ehdottomasti yhtenä tärkeimpänä asiana avioliitossa. Hän on minun paras ystäväni ja uskottuni.
Meillä mies on kovempi puhumaan, mä voin välillä vain uppoutua johonkin hommaan niin paljon, etten näe enkä kuule mitään. Usein miehelle iskee puheripuli myöhään sunnuntai-iltana, juuri kun olen vaipumassa uneen, sitkeästi yritän osallistua keskusteluun tai ainakin kuunnella synkkää monologia, jos joku alkavan viikon työasia painaa miehen mieltä.
Muutenkin meillä puhutaan tai ainakin juorutaan kaikki seutunkunnan asiat halki. Ja poika tuntuu perineen isänsä puhelahjat, joten hiljaista hetkeä meillä ei ole.
varsinkaan tunteistaan, suunnitelmistaan, ajatuksistaan. Hyvä jos sanoo 20 lausetta päivän aikana.
Jos puhuu jostain niin TV-ohjelmista. jee.
Nykyisin toivon välillä, että olisi välillä hiljaa ;-) Oma puhetyö ja pienet lapset imevät puhehaluni aika nollaan.
Kun ukko huomaa, et olen pahalla tuulella ja se mun keskustelu on lähinnä nalkuttamista, se lukkiutuu täysin. SE joko helpottaa tilannetta tai vituttaa mua kahta kauheemmin.
Se hyvä puoli kai tässä tahattomassa lapsettomuudessa on, että arki ei ole samalla tavalla kiireistä, kun lapsiperheessä, ja kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa on tosi paljon.
Me herätään aamulla aina samaan aikaan (vaikka ei töitten takia tarvitsisikaan) ja aamukahvilla jutellaan näkemämme unet ja mieleen tulevat mietteet ja puidaan aamun uutisia. Iltaisin ja viikonloppuisin jutellaan ja höpötetään kaikesta, mitä mieleen tulee. Puhutaan työasioita, ihmisistä, suunnitelmissa, muistoista, haaveista, mielipiteistä, kaikenlaisista aatoksista. Kivaa höpinää, omia sisäpiirijuttujamme, syvällistä pohdintaakin. Mieheni on tosiaan paras ystäväni, enkä kenellekään voi yhtä avoimesti puhua. Ja mukavaa on, että mieskin puhuu asioistaan ja ajatuksistaan mielellään.