Räväkät kuulumiset
Vaihtelua kaipaaville
Kommentit (321)
Kukahan kaipaa ja ketä? Aamusta iltaan hehkuttaa. Sanoisin jopa: pakkomielteisesti
Minullapa onkin räväköitä uutisia. Merkkipäivän vuoksi mennään paikalliseen meksikolaiseen ravintolaan syömään. On aivan loistavan maukasta ruokaa ja laaja ruokalista. Paikka on kotoisa, puulattialla räsymatot ja aivan upea henkilökunta. Matkaa on noin 5 korttelia, toivottavasti ei jäädytä. Siinä saattaa useampi tunti vierähtää, vallankin, jos sattuu tuttuja olemaan. Laitanpa oikein meikit ja kiharat. Kiva juhlia pitkästä aikaa. Ennen koronaa käytiin usein ystävien kaa tuolla. Sitten jotenkin vähentynyt. Harmi.
Toivotaan hauskaa iltaa :D
Tämäkö on räväköiden kuulumisten anti?
Hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla, siis aiheesta
Aiheetta? Liikaakin. Tuolle kelpaa kaikki otsikot, vipuun menee. Jankutus jatkuu
Vierailija kirjoitti:
Kukahan kaipaa ja ketä? Aamusta iltaan hehkuttaa. Sanoisin jopa: pakkomielteisesti
Minullapa onkin räväköitä uutisia. Merkkipäivän vuoksi mennään paikalliseen meksikolaiseen ravintolaan syömään. On aivan loistavan maukasta ruokaa ja laaja ruokalista. Paikka on kotoisa, puulattialla räsymatot ja aivan upea henkilökunta. Matkaa on noin 5 korttelia, toivottavasti ei jäädytä. Siinä saattaa useampi tunti vierähtää, vallankin, jos sattuu tuttuja olemaan. Laitanpa oikein meikit ja kiharat. Kiva juhlia pitkästä aikaa. Ennen koronaa käytiin usein ystävien kaa tuolla. Sitten jotenkin vähentynyt. Harmi.
Toivotaan hauskaa iltaa :D
Niin en myöskään ymmärrä tätä erikoismies tai hevosmies kaipausta päivittäin. Pakkomiellehän se on. Hauskaa iltaa, mukava pieni tauko palstalta!
Heips arvon ladyt 🌿
____________________
Bongasin ketjun 5 minuuttia sitten.
Lukaisin muutaman sivun. Havaitsin
Dôriksén jälleen olevan aika
tavalla keskiössä
> tietyn saman kirjoittajan toimesta.
Uutena piirteenä: kyseinen
'D-nainen' itse kirjoittanut kommentteja.
Hyvä niin, sillä en aiemmin ollut häntä 'nähnyt'. Oletin jo totta puhuen mielikuvitushahmoksi koko naista. Hän siis on kuin onkin ihka ja oikea IRL hlö. Ok.
[Tämä taisi ollia monelle vielä epäselvää: faktaa vai fiktiota?]
...
Tämä on minun ensimmäinen, ainoa ja viimeinen kommenttini ketjussa.
Nyt lienee viimeistään kaikille selvää,
että EN ole D.. enkä liity heinolalaiseen puutarhuriin millään tavalla.
*Yhden kerran joku kysyi, olenko minä D.
En siis ole hän. Tämä asia on nyt selvitetty lopullisesti.
Miellyttävää helmikuista viikkoa.
Lähetän mysteeri-Døriksêlle terveiseni.
[En kommentoi jatkossa; silloin tällöin esim. terveys/ihmissuhdeaih. otsikoihin saatan lauseen muutaman Vauva_piste_fiillä heittää].
Sopu sijaa antaa, pitäkää tsemppihenkistä sisaruutta yllä, hyvät Naiset.
Liputan tämän.
E/OgE 💚 ^_^
#307 en ollut minä.
...
En osallistu millään tavalla
tähän sangen erikoiseen 'Djankkaus'_
palstakônfliktiin jatkossa.
En hae draamaa elämääni mssm
muodossa. Haen luostarimaista
hiljaisuutta, seesteistä rauhaa.
Tulen palstalle lukaisemaan ja
kommentoimaan
~ rauhassa ja rakkaudessa.
Elän pelkistettyä askeesielämää
lähellä Jumalaa
omalla uniikilla tavallani.
> poistuu <
E
Söin tänään iltapäivällä kaksi karkkiaskia ja sen voimalla olen kirjoittanut nyt neljä tiivistelmää kahta kahta eri kurssia varten. Vielä on monta tiivistelmää jäljellä. Jatkan lähipäivinä ja ajattelin saada nämä kaksi kurssia suoritettua. Tiivistelmien lisäksi on pari tutkielmaa ja tentti. Kai tää tästä!
Olin taas tenttiä tekemässä. Näköjään jollakin muullakin samat tekemiset mitä viestejä luki. Tentti meni ihan hyvin ehkäpä. Silti jännitän paljon jo tuolla koululla käymistäkin. Mietin aina jälkeenpäin, että miten ihmeessä ikinä voin esitelmiä yms pitää muiden edessä, kun jo tavallinen juttelukin tuntuisi vaikealta nyt.
Tämän myötä tulee olo, että olen ihmisenä epäonnistunut ja hyödytön. Turha ihminen jos en pysty johonkin mikä on toisille ihan tavanomaista tai jos pystyn niin sitten olen silti yleensä jotenkin "nolo" ja se jännitys yms näkyy heti. Näin elän täällä syrjässä elämääni ja melko mielelläni tänne palaan, mutta toisaalta eihän minun kuuluisi ehkä elää täällä ja onko tämä minulle hyväksi enää näin kun vuosia vaan kuluu. Ei varmaankaan. Samalla jään aina enemmän junasta pois ja kadun elämääni monesti.
Kirjoitan nyt tänne, kun ei ole paikkaa muuten ajatuksiaan kertoa. Hyvänä asiana olen selvinnyt esim tämänkin päivän ja olo on parantunut hieman. Ulkona olen ollut ja paljon kävellyt. Kaunis päivä tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Olin taas tenttiä tekemässä. Näköjään jollakin muullakin samat tekemiset mitä viestejä luki. Tentti meni ihan hyvin ehkäpä. Silti jännitän paljon jo tuolla koululla käymistäkin. Mietin aina jälkeenpäin, että miten ihmeessä ikinä voin esitelmiä yms pitää muiden edessä, kun jo tavallinen juttelukin tuntuisi vaikealta nyt.
Tämän myötä tulee olo, että olen ihmisenä epäonnistunut ja hyödytön. Turha ihminen jos en pysty johonkin mikä on toisille ihan tavanomaista tai jos pystyn niin sitten olen silti yleensä jotenkin "nolo" ja se jännitys yms näkyy heti. Näin elän täällä syrjässä elämääni ja melko mielelläni tänne palaan, mutta toisaalta eihän minun kuuluisi ehkä elää täällä ja onko tämä minulle hyväksi enää näin kun vuosia vaan kuluu. Ei varmaankaan. Samalla jään aina enemmän junasta pois ja kadun elämääni monesti.
Kirjoitan nyt tänne, kun ei ole paikkaa muuten ajatuksia
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
En oikeastaan jaksa enää vaihtaa ketjuja ketjun perään. Menee maku jo. Näin saa nähdä viitsinkö enää kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
En oikeastaan jaksa enää vaihtaa ketjuja ketjun perään. Menee maku jo. Näin saa nähdä viitsinkö enää kirjoittaa.
Ilniö pilannut aiemmat ketjut, jospa tämä säilyisi 'tavallisena' :)
Kyllä kaivataan sinun polveilevia kirjoituksiasi, tule toki mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
En oikeastaan jaksa enää vaihtaa ketjuja ketjun perään. Menee maku jo. Näin saa nähdä viitsinkö enää kirjoittaa.
En minäkään ja tosiaan maku mennyt jo kauan sitten. Laitoin vain sinulle tiedoksi. Tarpeekseni saan töissä lasten riitelystä. Jompi kumpi osapuoli aloittaa kuitenkin taas riitelyn, se joka haluaa jatkaa riitaa. Minä katson nyt olympialaisia, talven kohokohta koko perheelle.
Omaa elämää tulee välillä pohdittua, että mitä valintoja on tehnyt ja miten kaikki olisi voinut mennä toisinkin. Sitten taas huomaa, ettei kellään ole täydellistä elämää eikä tarvikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
En oikeastaan jaksa enää vaihtaa ketjuja ketjun perään. Menee maku jo. Näin saa nähdä viitsinkö enää kirjoittaa.
En minäkään ja tosiaan maku mennyt jo kauan sitten. Laitoin vain sinulle tiedoksi. Tarpeekseni saan töissä lasten riitelystä. Jompi kumpi osapuoli aloittaa kuitenkin taas riitelyn, se joka haluaa jatkaa riitaa. Minä katson nyt olympialaisia, talven kohokohta koko perheelle.
Toistaiseksi ihan kiva ketju ollut tuo uusi. Tervetuloa
Opinnoissa sain taas hyvän arvosanan tentistä ja opinnot etenevät. Vielä on tenttejä jäljellä ja maaliskuussa alkaa sitten taas virallinen kurssi.
Mietin silti monesti onko opinnotkin hyödyttömiä. Jos en pääse niiden avulla "viralliseksi" opiskelijaksi niin niiden suorittaminen on melko turhaa. Arvosanat tuossa ratkaisevat. Samoin opintojen osalta on tulossa sellainen asia, että pitäisi esiintyä muille. Pitää siis "esitelmä" isommassa määrin (en tarkemmin kirjoita) ja jo pelkkä ajatus siitä on vaikea. Näin yritän keskittyä nyt muuhun ja en edes mieti tuota kaikkea.
Juuri eilen mietin silti elämääni paljon. Olin noin kymmenen vuotta sitten monin tavoin vaikeassa tilanteessa. Kuitenkin sain aikaan asioita ja selvisin eteenpäin. Se aika ei ollut helppoa, mutta minulla oli kai enemmän toivoa. Olin nuorempi ja tietyllä tavaa typerämpi ihminen. Luotin enemmän elämään ja jaksoin uskoa kaikkeen enemmän. Joskus kaipaan sitä minää joka silloin olin. Nykyisin elämä on opettanut sen, ettei kannata liikaa uskoa kaiken muuttumiseen kuitenkaan. Joku sinisilmäisyys on karissut entistä enemmän nyt.
Huonona päivänä toivon, ettei elämäni ole tälläistä vuosien päästä ja mietin olenko kunnolla elossa nyt. Hyvänä päivänä mietin, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin juuri nyt. Silti en voi sanoa, että elän elämää niinkuin toivoisin, vaikka tyydyn melko vähään kaikessa. Sitten mietin monesti asioita miten elämäni on mennyt eri jutuissa.
Täydellisyyttä en kaipaa, mutta sitä tunnetta, että elän sellaista elämää kuin toivoisin. Tämä isommassa määrin ja en tarkoita mitään luksusta ja varakkuutta tai mitään erikoista elämää vaan pieniä asioita joiden puuttuminen vaikuttaa tai jotkut muut elämässä tärkeät asiat, jotka ovat jääneet toteutumatta. Toisaalta ihminen voi vaan itse muuttaa elämäänsä. Ymmärrän sen.
Goo Goo Dolls - Sympathy
Hei P
Kiva lukea kuulumisiasi. Harmi, kun mukavat keskusteluketjut pilataan yksi toisensa jälkeen. En saata ymmärtää, miksi jotakuta kiusaa niin paljon, kun ihmiset sovussa kirjoittelevat tavallisia kuulumisiaan. Pitää ilkkua, solvata, riidellä. Tyrkätä porno joka ketjuun.
No. Eivät ole onnellisia nuo ihmiset, sen takaan. Tyytyväisen ei tarvitse tyhmäillä.
Mukavaa iltaa sinulle :D
Tule Hymistelyketju, tavallisia juttuja
En oikeastaan jaksa enää vaihtaa ketjuja ketjun perään. Menee maku jo. Näin saa nähdä viitsinkö enää kirjoittaa.
En minäkään ja tosiaan maku mennyt jo kauan sitten. Laitoin vain sinulle tiedoksi. Tarpeekseni saan töissä lasten riitelystä. Jompi kumpi osapuoli aloittaa kuitenkin taas riitelyn, se joka haluaa jatkaa riitaa. Minä katson nyt olympialaisia, talven kohokohta koko perheelle.
Toistaiseksi ihan kiva ketju ollut tuo uusi.
Ketju pilaantui peittymällä pornoon, pyllyyn ja pskaan! Tottakai :(
Kirjoitan kai tänne, kun en jaksa riitoja enää tuolla toisaalla. Elämäni on ollut yhtä suota ihmisiin liittyen ja näin minä en täällä ala suossa tarpomaan. Tarvon oikeassa elämässä jo tarpeeksi. Joku lukee jos lukee. Ja kirjoitan jos viitsin, kun yksinpuhelu on tylsää.
Tänään aamun ajatuksina se, että olen väsähtänyt moniin asioihin perheessämme. Isäni valittaa ongelmistaan (lähinnä hänellä jo vuosia olleita hallinnassa olevia terveysjuttuja) äidilleni, mutta ei ole kysynyt kertaakaan nyt lähes 4 kuukauteen miten äitini pärjää.
Äidilläni siis nivelrikko ja ehkä jotain muutakin. Selvitellään edelleen, mutta jotenkin eilen mietin oikeasti, että hetkinen. Ei ole normaali tilanne, kun toinen ei välitä mitään. Samalla, kun äitini asiat kuitenkin ovat minunkin elämässäni mukana lähes kokoajan. Teen lumityöt, kannan raskaammat ostokset, olen kaupassa mukana monesti, siivoan hänelle jne. Näin äitini liikuntakyvyn lasku heijastuu sitten minun elämääni.
Jos isäni välittää minusta jo enemmän kuin äidistäni (en ala tänne selittää asiaa) niin ei kuitenkaan välitä siitä miten minäkään täällä hoidan asioita sen enempää. Hänelle on ok vaan, kun täällä selvitään eteenpäin ja ei häntä rasiteta. Sitten käy täällä välillä "ihmettelemässä" esim eikö äitini jalka "parane" ja siihen se jää. Samalla en syytä isääni tällä viestillä.
Lähinnä suren sitä miten metsään ollaan menty meilläkin monissa jutuissa. Sitten isäni kysyy äidiltänikin, että onko P (eli minä) jaksanut lukea kokeisiin. Eli hän välittää sen verran, mutta toisaalta vastineeksi, vaikka olen jaksanut lukea edes jotenkin ja selvinnyt eteenpäin niin jos vastauksena olisi se, että en ole jaksanut lukea niin sitten sekin asia on minun ongelmani ja se siitä. En pääse tavallaan pakoon näitä meidän juttujamme ja ei elämäni ole aina sellaista, että olen hyvässä keskittymiskyvyssä ja rauhallisella mielellä mikä sitten heijastuu opiskeluun. Yritän sitä estää, mutta välillä en pysty.
Samalla välillä nämä seinät kaatuvat päällä. Tulee ajatus, kun ulkoa sisälle tulee päivälenkiltä viimein niin miettii vaan, että tässäkö tämä päivä oli. Ei tee mieli mennä sinne sisälle vieläkään, kun ilta on samaa rutiinia taas. Lähinnä odotan vaan, että pääsen iltalenkille sieltä sisältä pois. Samalla ymmärrän sen, että ei tämäkään toimi. Joku aina minua arvostelee esim ulkoilustank, mutta mitä lämpimämpää on niin sitä enemmän ulkona olen. Se kai on keinoni ollut kestää elämääni kaikissa jutuissa. Samalla elämäni on tyhjää kuitenkin monin tavoin.
Asun syrjässä ja synkkää täällä välillä on kaikin tavoin. Toisaalta monesti mietin olisiko elämä muualla sen parempaa. Tälläinen päivä tänään ja kevät itselle yleensä vaikeampaa aikaa. Maalia ja huhtikuu. Muistan elämäni asioita tarkemmin ja ne ovat mielessä.
Joskus joku kirjoitti minulle, että monella on taakkaa enemmän. Ehkä siitä hieman loukkaantuen mietin, että muutenkin aina katson voinko kirjoittaa jotain ja yritän muistaa muiden taakat ja elämät ajatellen, etten minä halua vertailla kenenkään taakkoja sen enempää. Silti koen, ettei helpolla mennä täälläkään monestikaan. Ja niinkuin joku totesi, että elämässä on vaikeita juttuja. Toki se niin on. Sitä vaan toivoo joskus, että vastapainoa olisi myös. Joku mukava juttu piristää, mutta sitten riittääkö sen tuomat voimat vastineeksi vaikeuksiin. Nyt lumitöihin.
Bring me the Horizon - Avalanche
Ylläolevaan:
On todella raivostuttavaa, kun 'neuvotaan ja oletetaan tietävän' toisen elämää. Vähätellään. Jokainen kokee omat asiansa tavallaan, minäkin hermostuin, kun sisko 'neuvoi' äidin kuoleman jälkeen: Lopeta jo se sureminen. Mitä ihmettä? Kuka toinen voi ohjailla toisen surua?
Tämän tyyppisiä neuvoja en keneltäkään kaipaa. Ihan kuin minä surisin väärin tai liikaa.
Sulla on hiukan erikoinen tuo tilanne. Mietipä muita ikäisiäsi, eivät varmaan vanhemmistaan huolehdi yhtä paljon. Mutta teet siinäkin omalla tavallasi. Ärsyttänyt on myös se, kun jotkut toruvat taimien ostoistasi. Mitä helv... se kenellekään kuuluu?
Joskus annat törppöjen kommenttien vaikuttaa ehkä liikaa, sitähän häiriköt just tahtovat. Haastavat riitaa. Ikäänkuin heidän elämänsä niin loistokasta olisi. Enpä usko.
Onnistumisia opintoihin :D
Sydämeeni osuman sain, Siiri Nordin
Minä tulkitsen niin, että suuressa sisarusparvessa D ei saanut lapsena tarvitsemaansa huomiota ja nyt on niin äärettömän huomionkipeä, että pahakin huomio riittää, kunhan huomataan. Keskiössä on oltava.