Räväkät kuulumiset

Kiitos sinulle tuohon aiempaan. Kyllähän minä ajattelen monesti etten elä kuin muut. Toisaalta olen aina mennyt omaa tietäni. En olisi koirani kanssa ikinä kaupunkiin voinut muuttaa ja näin tie toi tänne ja hyvä niin. Meillä oli ihan hyvä elämä täällä koirani kanssa. Silti maksan hintaa joistakin jutuista. Lähinnä joku on elänyt itselleen ja minä niin kuin olen kaikkien asioiden osalta pystynyt elämään. Ei aina niitä parhaita päätöksiä. Eniten suren sitä jos olen hukannut elämääni jo liikaa ja en saa elämästäni enemmän näköistäni. Kokemukseni vaikuttavat minuun paljon. En sitä kiistä. Ja nekin ovat muuttaneet elämääni, vaikka en olisi tahtonut. 

Äitini takia ehkä eniten yritän vaan jaksaa. Hän ei toisaalta minun suruani asioista oikein  ymmärrä. Meillä ei ole muut ihmisiä, joille itku on ok. Minä vaan ja liian herkkä ihminen toisaalta tähän joukkoon. Tai en tiedä kumpi on vahvempi ihminen se joka kestää omillaan vai se joka voi läheisten kanssa käsitellä vaikeuksia. Omillaan olen itse ollut esim kiusaaminen kanssa. Toki jokaisella on haasteensa. Lähinnä olen vaan keskusteleva ihminen joka toivoisi asioista voitavan puhua kuitenkin. 

Taimista kai saan itselleni iloa paljon ja toivon niiden selviävän talvesta. Pitäisi kohta omenapuut leikata ja jännityksellä epäröin etten tuhoisi puita lopullisesti. Pieniä taimia kuitenkin vielä ovat. Onhan tämänkin kirjoittaminen toisaalta huvittavaa. Pitkiä viestejä tänne. Saa nähdä viitsinkö enää.