Räväkät kuulumiset

Kiitos sinulle tuohon aiempaan. Kyllähän minä ajattelen monesti etten elä kuin muut. Toisaalta olen aina mennyt omaa tietäni. En olisi koirani kanssa ikinä kaupunkiin voinut muuttaa ja näin tie toi tänne ja hyvä niin. Meillä oli ihan hyvä elämä täällä koirani kanssa. Silti maksan hintaa joistakin jutuista. Lähinnä joku on elänyt itselleen ja minä niin kuin olen kaikkien asioiden osalta pystynyt elämään. Ei aina niitä parhaita päätöksiä. Eniten suren sitä jos olen hukannut elämääni jo liikaa ja en saa elämästäni enemmän näköistäni. Kokemukseni vaikuttavat minuun paljon. En sitä kiistä. Ja nekin ovat muuttaneet elämääni, vaikka en olisi tahtonut. 

Äitini takia ehkä eniten yritän vaan jaksaa. Hän ei toisaalta minun suruani asioista oikein  ymmärrä. Meillä ei ole muut ihmisiä, joille itku on ok. Minä vaan ja liian herkkä ihminen toisaalta tähän joukkoon. Tai en tiedä kumpi on vahvempi ihminen se joka kestää omillaan vai se joka voi läheisten kanssa käsitellä vaikeuksia. Omillaan olen itse ollut esim kiusaaminen kanssa. Toki jokaisella on haasteensa. Lähinnä olen vaan keskusteleva ihminen joka toivoisi asioista voitavan puhua kuitenkin. 

Taimista kai saan itselleni iloa paljon ja toivon niiden selviävän talvesta. Pitäisi kohta omenapuut leikata ja jännityksellä epäröin etten tuhoisi puita lopullisesti. Pieniä taimia kuitenkin vielä ovat. Onhan tämänkin kirjoittaminen toisaalta huvittavaa. Pitkiä viestejä tänne. Saa nähdä viitsinkö enää. 

Minäkään en viitsi kirjoittaa enää tuonne toisaalle. Kirjoitin sinne jo viestini mihin tämän seksiaiheen käsittelin. Itselleni siis ristiriitainen aihe seksi on esim kiusaamiseen liittyen ja näin en viitsi joka hetki miettiä niitä juttuja mitkä tulevat mieleen joistakin viesteistä siellä. Mieluummin pidän etäisyyttä asiaan nyt ja sen herättämiin ajatuksiin, että onko minusta ikinä parisuhteeseen yms. Näin en halua nyt muistaa kaikkea tuota. 

Muuten täälläkin luminen päivä. Toivoisin jo vähitellen kevään tulevan. Nyt maaliskuu tuntuu liian pitkältä jo jotenkin, vaikka vastahan se alkoi. Omenapuun pienet vartetaimet istutan varmaan huomenna ruukkuihin. Saa nähdä miten niiden kanssa käy, kun ovat niin pieniä. Tuleeko onnistunut kokeilu. 

Muuten olin taas koetta tekemässä. Ihan hyvin minusta sain kirjoitettua vastauksia ja muistin kirjan asiat. Aluksi meinasin jo eilen eräiden epäonnisten auto sattumien (auton kanssa vaikeuksia) myötä perua koko kokeen, mutta sitten päätin etten viitsi ja kokeita on edessä kuitenkin muutenkin vielä. 

Olo tänään sellainen levoton ollut. Tekisi mieli tehdä jotain, kun lukeminen vei aikaa ja nyt olisi aikaa muuhunkin. Ehkä näinä päivinä kaipaan jotain erilaista juttua ehkä palkinnoksi taas yhden kokeen tekemisestä. On melko "masentavaa" vaan kaivaa uusi kirja toisensa jälkeen esiin, kun ei ole ns juhlinut edes toisen kirjan osalta päättynyttä urakkaa. 

Samalla nuo koe käynnit aina saavat ajatuksen siihen, että miten minusta tulisi enää sellainen ihminen joka viihtyy muiden joukossa. Tunnen aina suurta epäonnistumisen tunnetta, kun mietin miten vaikeaa ja toisaalta "epämukavaa" minulle on tutustua muihin. Kuin olisin täysin epäonnistunut. Samalla ymmärrän monien muidenkin varmaan miettivän samoin osaltaan.. 

Silti annanko itselleni anteeksi jos annan ikävien kokemusten vaikuttaa, ehkä en. Silti koen häpeää kaikista ikävistä puheista niin paljon. Kestän ja olen kestänyt myös kaikenlaista, mutta silti se vääryys on joskus liikaa. Se vie iloa pois elämästäni. 

Äitini kanssa juteltiin ja hän ei oikein ikinä ole ymmärtänyt miltä minusta tuntuu se, kun tosi ikäviä juttuja puhutaan. Ei ehkä vieläkään osaa ymmärtää sitä niin kuin ei ymmärtänyt kiusaamisenkaan vaikutusta aikoinaan. Näin koen itsekin monesti sen, että olen jäänyt yksin näiden juttujen kanssa. Ei äidilleni voi sanoa, että suren näitä asioita tai paljastaa niiden aiheuttamaa surua ja häpeää. On vaan tärkeää näytellä vahvaa niin kuin mikään ei satuttaisi. Ymmärrän vanhempieni asenteen ja heidän keinonsa selvitä eteenpäin elämässään. Silti puhumattomuudesta ei aina seuraa hyviä asioita. Minullekin asioista puhuminen auttaisi ja hieman niiden kanssa. 

Vähän aikaa sitten luin korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sen lisääntymisestä. Voisi sanoa, että en itsekään ole ikinä ollut se joka viihtyy isossa porukassa tai joka on rohkein tutustumaan. Samalla en edes niin paljon välitä muiden seurasta tai ikinä ole välittänyt. Tai sitten olen tottunut jo ikävästi siihen, ettei ole seuraa. Välillä tietysti kaipaan silti edelleen ystäviä. 

Silti kokemukseni vaikuttavat myös todella paljon. Kun olen saanut jonkun hyvän kokemuksen niin sen vaikutuksen myötä olen selvästi päässyt hieman eteenpäin. Näin ikävien kokemusten vaikutus näkyy myös. En lapsuudessa tai edes nuoruuden alussa ollut näitä asioita miettivä vaan ehkä se "normaalimpi" oma itseni. Itsetunto on minulla kyllä aina ollut huono. Sekin vaikuttaa. 

Bad Omens - Careful what you wish for 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en viitsi kirjoittaa enää tuonne toisaalle. Kirjoitin sinne jo viestini mihin tämän seksiaiheen käsittelin. Itselleni siis ristiriitainen aihe seksi on esim kiusaamiseen liittyen ja näin en viitsi joka hetki miettiä niitä juttuja mitkä tulevat mieleen joistakin viesteistä siellä. Mieluummin pidän etäisyyttä asiaan nyt ja sen herättämiin ajatuksiin, että onko minusta ikinä parisuhteeseen yms. Näin en halua nyt muistaa kaikkea tuota. 

 

Muuten täälläkin luminen päivä. Toivoisin jo vähitellen kevään tulevan. Nyt maaliskuu tuntuu liian pitkältä jo jotenkin, vaikka vastahan se alkoi. Omenapuun pienet vartetaimet istutan varmaan huomenna ruukkuihin. Saa nähdä miten niiden kanssa käy, kun ovat niin pieniä. Tuleeko onnistunut kokeilu. 

Muuten olin taas koetta tekemässä. Ihan hyvin minusta sain kirjoitettua vastauksia ja muistin kirjan asiat. Aluksi meinasin jo eilen eräiden epäonnisten auto sattumien (auton kanssa vaikeuksia) myötä perua koko kokeen, mutta sitten päätin etten viitsi ja kokeita on edessä kuitenkin muutenkin vielä. 

Olo tänään sellainen levoton ollut. Tekisi mieli tehdä jotain, kun lukeminen vei aikaa ja nyt olisi aikaa muuhunkin. Ehkä näinä päivinä kaipaan jotain erilaista juttua ehkä palkinnoksi taas yhden kokeen tekemisestä. On melko "masentavaa" vaan kaivaa uusi kirja toisensa jälkeen esiin, kun ei ole ns juhlinut edes toisen kirjan osalta päättynyttä urakkaa. 

Samalla nuo koe käynnit aina saavat ajatuksen siihen, että miten minusta tulisi enää sellainen ihminen joka viihtyy muiden joukossa. Tunnen aina suurta epäonnistumisen tunnetta, kun mietin miten vaikeaa ja toisaalta "epämukavaa" minulle on tutustua muihin. Kuin olisin täysin epäonnistunut. Samalla ymmärrän monien muidenkin varmaan miettivän samoin osaltaan.. 

Silti annanko itselleni anteeksi jos annan ikävien kokemusten vaikuttaa, ehkä en. Silti koen häpeää kaikista ikävistä puheista niin paljon. Kestän ja olen kestänyt myös kaikenlaista, mutta silti se vääryys on joskus liikaa. Se vie iloa pois elämästäni. 

 

Äitini kanssa juteltiin ja hän ei oikein ikinä ole ymmärtänyt miltä minusta tuntuu se, kun tosi ikäviä juttuja puhutaan. Ei ehkä vieläkään osaa ymmärtää sitä niin kuin ei ymmärtänyt kiusaamisenkaan vaikutusta aikoinaan. Näin koen itsekin monesti sen, että olen jäänyt yksin näiden juttujen kanssa. Ei äidilleni voi sanoa, että suren näitä asioita tai paljastaa niiden aiheuttamaa surua ja häpeää. On vaan tärkeää näytellä vahvaa niin kuin mikään ei satuttaisi. Ymmärrän vanhempieni asenteen ja heidän keinonsa selvitä eteenpäin elämässään. Silti puhumattomuudesta ei aina seuraa hyviä asioita. Minullekin asioista puhuminen auttaisi ja hieman niiden kanssa. 

 

Vähän aikaa sitten luin korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sen lisääntymisestä. Voisi sanoa, että en itsekään ole ikinä ollut se joka viihtyy isossa porukassa tai joka on rohkein tutustumaan. Samalla en edes niin paljon välitä muiden seurasta tai ikinä ole välittänyt. Tai sitten olen tottunut jo ikävästi siihen, ettei ole seuraa. Välillä tietysti kaipaan silti edelleen ystäviä. 

 

Silti kokemukseni vaikuttavat myös todella paljon. Kun olen saanut jonkun hyvän kokemuksen niin sen vaikutuksen myötä olen selvästi päässyt hieman eteenpäin. Näin ikävien kokemusten vaikutus näkyy myös. En lapsuudessa tai edes nuoruuden alussa ollut näitä asioita miettivä vaan ehkä se "normaalimpi" oma itseni. Itsetunto on minulla kyllä aina ollut huono. Sekin vaikuttaa. 

 

Bad Omens - Careful what you wish for 

 

P kerrot laittavasi ruokaa usein. Tykkäätkö siitä? Äidillesi tietyt ruoat käy, teetkö myös joskus sitä, mistä itse pidät? Minä teen ihan tavallusta peruskotiruokaa, mutta esim perunamuussi on tosi herkkua. Niin Vappu Pimiäkin eilen sanoi kokkiohjelmassa. Näin pätkän, kun odottelin ohjelmaa Unelmia Italiassa. Olipa hauska ja Reinon puolesta surullinenkin jakso.

"P kerrot laittavasi ruokaa usein. Tykkäätkö siitä? Äidillesi tietyt ruoat käy, teetkö myös joskus sitä, mistä itse pidät? Minä teen ihan tavallusta peruskotiruokaa, mutta esim perunamuussi on tosi herkkua. Niin Vappu Pimiäkin eilen sanoi kokkiohjelmassa. Näin pätkän, kun odottelin ohjelmaa Unelmia Italiassa. Olipa hauska ja Reinon puolesta surullinenkin jakso."

Kyllä minä ihan mielelläni ruokaa laitan. Olen siinä mielessä ehkä omanlaiseni ihminen etten mielelläni edes syö muiden laittamaa ruokaa. Eli itseni ja välillä äitini laittamaa ruokaa syön mieluummin. Ravintolat yms eivät siis innosta paljonkaan. Toki joskus voisi käydä, mutta kai itselleni on se kynnys siihen, että varsinkin isommalla rahalla pitäisi sitten saada oikein onnistunut ja mieluinen annos ja sitten taas jotain pitsaa tms halvempaa teen itse ennenkuin edes mietin maksaa edes sitä summaa yhdestä pitsasta. 

Pahimpia paikkoja itselleni ovat olleet kyläreissut silloin vielä, kun lihaa "yritin" edes kyläillessä syödä. Näin vastassa oli sitten jotain possupihvejä. Nykyisen en enää edes ryhtyisi syömään mitään tuollaista. En ole mikään hyvä kokki kuitenkaan. Ohjeiden mukaan teen kaikkea ja sitten reseptit ulkoa muistaen taas uudestaan jotain mikä on onnistunut. Ei minun kovin paljon tule tehtyä ruokaa mikä äidilleni ei sovi, kun monesti tulee ostettua tarvikkeetkin sen mukaan. Itselläni on esim nytkin papuja montaa sorttia odottamassa keittämistä, mutta eipä tule käytettyä. Jotain niistäkin tehdä. 

Tänään oikein kylmäkin päivä tuulineen. Istutin vartetaimet ruukkuihin. Pidän niitä viileässä varastossa alkuun. Sitten tuon sisälle myöhemmin. En tiedä onnistuuko tuo kasvatus  ja saanko hoidettua niitä oikein. Muuten etsittiin äitini kanssa sulaa tietä missä päästäisiin kävelemään. Löydettiin sellainen ja sai hänkin kävellä ilman pelkoa liukkaudesta. Onhan hänellä nastakengät, mutta ei mielellään niillä kävele kuitenkaan. Näin saisi tiet nyt sulaa muualtakin. Aloittelen kai nyt uutta tenttikirjaa vähitellen. Mietin mitä kuluttaa aikaan hukkaan jos voi tehdä jotain opintojen eteen. 

Odottelen jo puutarhahommia minäkin. Ilahduin kaupassa, kun oli jo niitä pienikukkaisia keltaisia narsisseja. On niin varma kevään merkki, en vielä ostanut. Pääsiäisenä viimeistään aion hankkia.

Toivottavasti sun vartteet onnistuu ja kaikki on talvehtinut hyvin. Kova pakkanen ja vähä lumi tammikuussa on kyllä huono yhdistelmä. Minäkin laitoin aika myöhään viimeiset narsissinsipulit ulos, kun lahjaksi sain. Katsotaan, miten juurtuivat. On mukava keväällä seurata, mitä mistäkin alkaa nousta. Alkukesä on yllätyksiä täynnä. :D

Nyt sataa lunta sakeanaan ja tuulee taas, pari sähkökatkoakin oli eilen ja tänään

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät edes tajua miten paljon vaatimuksia heillä on naiselle!!!!! Pitäisi olla nuori ikuisesti, todella hoikka ja timmi, mutta tissit terhakat C-kupit, alistuva luonne, kirkas ja pehmeä lapsimainen ääni, siro ruumiinrakenne, korkeintaan 160cm ja kaiken tämän LISÄKSI vielä pitäisi olla korkeasti koulutettu, peppureikä pitäisi olla valkaistu ja kaikki karvat ajeltu täydellisesti, alapään pitäisi olla äärimmäisen tiukka nätti ínnie ja siinä ei saisi olla edes ominaistuoksua vaan pitää hangata saippualla täysin hajuttomaksi... nämä vaatimukset jatkuu loputtomiin!

N19

Miten ihmeessä olet törmäillyt vain tuollaisiin miehiin vai onko kyse yhdestä henkilöstä. Itse olen vaatinut naisystäviltäni vain itsenäisyyttä. En itse ole roikkuvaa tyyppiä enkä myöskään halua kumppanini olevan sellainen. Ei oiken jaksa jatkuvasti viihdyttää toista. En pidä laihoista naisista enkä mistään himotreenaajista. Muuten on tullut oltua hyvinkin erilaisten naisten kanssa. Niin muodoltaan kuin luonteeltaan.

"Yksinäisyys on sitä
kun vuosien saatossa kertyneet surut
ovat sulautuneet yhdeksi oman olemisen kanssa
Siihen painolastiin tottuu
pikkuhiljaa niin kuin lihaksetkin kehittyvät
pitkäkestoisessa rasituksessa
Sitä alkaa kätkeä yhä enemmän sisäänsä
niin että lopulta suonissa virtaa lyijyä
ja sydän on valurautapannun painoinen
Eikä halua enää päästää lähelleen ketään toista
ettei se toinen vaan musertuisi taakan alle
kun itsekään sitä hädin tuskin jaksaa kantaa

tunteidentuulia (Tanja H.)"

Näihin ajatuksiin  

Jos mietitään millaisista miehistä pidän niin omalla kohdalla tärkeitä on se miten kohtelet muita. Luonteeltaan pitäisi toisen olla sellainen, että on mukava muille ja ei kohtele kuin huonosti. Oikeasti ystävällinen. En tarkoita mitään sellaista, että pitäisi koko maailman kanssa kaveerata tai olla tosi sosiaalinen vaan sellainen tyyppi mihin minä edes uskaltaisin tutustua. 

Eli sen puoleen vaadin tietysti liikaa, kun tässä mietin kuka ihminen yleensäkään olisi sellainen mihin minun on helppoa tutustua. No niin, vaatimuksia ehkä liikaa itselläkin. Tässä vaan aloin miettiä aiheeseen omia ajatuksiani. Samalla niin kuin olen todennut niin en minäkään tahtoisi taakka olla muille. Näin monesti mietin, että olkoon ne parisuhteessa joilla on hyvää annettavaa muille ja tälläiset kuin minä saavat parisuhteen osalta olla yksin. Tämä näin toistekin osapuolta miettiessä. 

Toki enhän minä sitä kiistä, etteikö jokaisella ole ehkä joku sellainen asia mistä ulkonäöllisesti pitää. Niinhän se on. Minä pidän silti hyvin monenlaisista miehistä ja olen pitänyt. Tai ihastumisia saa muistella jonnekin kauas taaksepäin elämässä. Niin kauas, että vielä jotenkin muistaa niitä vuosia. Tai muistaa ne, mutta ei oikein enää sitä millainen fiilis se oli pitää jostakin. Edes salaa. Vuosien taakse siis ajatukset suuntaavat. Silti ei ole mitään tiettyä kaavaa ollut. Samalla tietysti pitäisi tietysti edes tutustua ihmiseen, jos itsekin pystyisin jotain itsestäni kertomaan. 

Samalla minä en etsi niitä täydellisiä ihmisiä. Kaikkea muuta. Etsin jotain sellaista kuin minäkin ongelmineen. Ehkä sellaisen kanssa tutustuminen voisi olla helpompaa. Tai sitten ei. Silti tämä aihe on itselleni se mihin en usko ikinä. En usko siihen, että kukaan haluaisi juuri minun kanssani parisuhteeseen ja en usko, että toisin iloa kenellekään ainahan parisuhdemielessä. Samalla jos on liian kauan yksin yleensäkin niin ajatus jostain parisuhteesta lähinnä saa naurahtamaan, että mitä edes miettiä koko asiaa. Silti jonakin päivänä ajattelee toisin. Kuitenkin itselleni aiheena kaukainen. 

Goo Goo Dolls - Iris

Korjauksena edelliseen viestiini yksi kohta eli "Luonteeltaan pitäisi toisen olla sellainen, että on mukava muille ja ei kohtele Muita huonosti. Oikeasti ystävällinen" 

Ja lisäyksenä mistä tunnistat yksinäisen ihmisen. Siitä, että hän kirjoittaa tänne, kun ei ole muutakaan paikkaa viestejä joista jokaisesta  miettii jälkeenpäin kuinka typerää on kirjoittaa. 

Tänään kaunis päivä ja huomaa jo kevään olevan tulossa. Tuli kävelyllä sellainen olo, että taas on talvesta selvitty. Itselläni kyllä hyvä talvi ollut jos vertaa edelliseen. Olen kiitollinen tälläisestä asioista. Äitinikin kunto on kuitenkin ollut ok koko talven kaikkeen nähden. Näin melko tasaista elämä on ollut nyt. Kevät tuo itselleni aina hieman haikean olon. Muistelen esim lapsuuden pääsiäisiä ja muita asioita. 

Äitini kanssa koirastani puhuttiin, kuinka se tykkäsi vetää potkukelkkaa. Lähti aina innolla vauhtiin. Minä toki potkin vauhtia myös, ettei ollut raskas vetää. Harmillisesti siellä missä asuttiin oli tuo kelkkailu hankalaa ja täällä asuessa koirani jalan vuoksi en enää voinut tuota harrastaa. Joskus kokeilin myös sitä osaako koirani kulkea pyörän vierellä, kun ajan. Mietin, että vetää minut kumoon. Kokeilu osoitti, että koirani osasi heti kulkea pyörän vieressä ilman ongelmia. Välillä käytiin tuollainen lenkki, mutta taas ajatuksena se, että koirani ei enää ollut siinä kunnossa, että tuokaan olisi ollut hyväksi. 

Arvostan aina koiranlenkittäjiä, jotka väistävät autoja yms toisin kuin ne jotka vievät vapaana ja uskottelevat, että koira pysyy hallinnassa. Toki se voi pysyä, mutta samalla autoilijan tai kävelijän vastuulla ei minusta ole miettiä miten käy. Nytkin kohtasin erään joka väisti koiran kanssa ja vaikka koira kohelsi  ja en minä siitä välittänyt niin mukava ajatus on silti antaa tilaa. 

Kaupassa kävin pitkästä aikaa ja ei ollut mitään tarjouksessa. Näin melko kalliit ostokset. Toisaalta pakastimessa vielä ruokaa. Ikävää vaan on se, kun esim alelohi unohtuu sinne liian pitkäksi aikaa. Näin mietin onko kokonainen kypsentämätön lohi mennyt jo yli 3 kuukaudessa pilalle. En silti heitä pois vaan syön tuonkin. 

Kävin myös kirppiksellä ostin yhden neuleen halvalla joka on täyttä villaa. Hieman liian iso kyllä, kun kotona sovitin. Mallina ei istu oikein, mutta en viitsinyt alkaa siellä sovittaa. Näin kai tuollekin jotain käyttöä tulee. Yritän kirppikseltä ostaa sekä ns huonompia perusvaatteita jokapäiväiseen käyttöön sekä myös parempaa vaatetta ajatuksella, että jos joskus käyn päivittäin esim koulussa paikan päällä niin on siistit vaatteet. 

On pakko hieman vaatetta ostaa, kun monet siistit vaatteet ovat jotain 10 niiden takaista vaatetta. Eiimulla ikinä ole toisaalta vaatetta kovin paljon ollut. Mut lähinnä takkeja on jo liikaakin, kun kirppikseltä on löytynyt halvalla. Tosin pidän niitä kaikkea melko paljon. Kun on hyvä päivä niin tulee aina ajatus, että pitäisi tehdä sata asiaa heti. Tänään sellainen päivä ja yritän käyttää sen hyödyksi. 

The World Alive - Life Cycles 

Ostin Lidlistä tarjouksesta 2 mwgapussia sipsejä.

Korjauksena bändin nimi ja biisi: The Word Alive - Life Cycles 

Vierailija kirjoitti:

Ostin Lidlistä tarjouksesta 2 mwgapussia sipsejä.

Siis mega-, ei maga-.

Ulkona oli ihanan keväinen aurinko ja tuoksukin. Kaipaan niin jo grillausta ja kesätouhuja ulkona puutarhassa. Päivät on jo pitkään valoisampia, ensi kuun jälkeen on jo toukokuu. Vaude :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät edes tajua miten paljon vaatimuksia heillä on naiselle!!!!! Pitäisi olla nuori ikuisesti, todella hoikka ja timmi, mutta tissit terhakat C-kupit, alistuva luonne, kirkas ja pehmeä lapsimainen ääni, siro ruumiinrakenne, korkeintaan 160cm ja kaiken tämän LISÄKSI vielä pitäisi olla korkeasti koulutettu, peppureikä pitäisi olla valkaistu ja kaikki karvat ajeltu täydellisesti, alapään pitäisi olla äärimmäisen tiukka nätti ínnie ja siinä ei saisi olla edes ominaistuoksua vaan pitää hangata saippualla täysin hajuttomaksi... nämä vaatimukset jatkuu loputtomiin!

N19

Miten ihmeessä olet törmäillyt vain tuollaisiin miehiin vai onko kyse yhdestä henkilöstä. Itse olen vaatinut naisystäviltäni vain itsenäisyyttä. En itse ole roikkuvaa tyyppiä enkä myöskään halua kumppanini olevan sellainen. Ei oiken jaksa jatkuvasti viihdyttää toista. En pidä laihoista naisista enkä mistään himotreenaajista. Muuten on tullut oltua hyvinkin erilaisten naisten kanssa. Niin muodoltaan kuin luonteeltaan.

Samaa olen huomannut. Sitt vielä jos peset aina alapään saippualla niin vaginan ph menee sekaisin siitäkin. Asiantuntijat suosittelee usein pelkkää vesipesua vaginalle.

Tänään leivoin aamulla piimäkakun, paistoin lohen uunissa sekä keitin juureksia. Sitten pitkällä kävelyllä olin. Ulkona jo lämmintä ja liikaa oli päällä. Päätin minkä kirjan tentin seuraavaksi jo sitä luen nyt. Eipä ne kirjat ainakaan helpotu, mutta saa tuostakin jotain tolkkua sentään. 

Lahjoitan äidilleni silmälasikehykset mitä en itse käytä. Niihin sitten linssit hänen vahvuuksillaan. Nykyisin, kun on niin suuri kehys muodissa, ettei mitään pienempää enää meinaa löytyä. Näin pidän arvossa vanhoja lasejani missä kehys ei peitä puolta naamaa. Mietin vaan ihmeestä saa jatkossa, pienempiä kehyksiä, kun nämä joskus hajoavat. Itsellä isompi malli ottaa poskiin kiinni jo. 

Muuten tavallinen päivä tänäänkin. Itselläni ihan hyvä fiilis ollut. Lähinnä kevät sellaista aikaa myös, että tulee olo kuinka pitäisi tehdä paljon kaikkea. Sitten jos ei ole juuri silloin tekemistä niin "suututtaa". Ulkona tykkään olla paljon ja nytkin kiva fiilis kävelyn jälkeen. 

Minä leivoin ohrapippoa l.röpörieskaa.

Oli ihan lapsuusherkun makuista.

Imuroin ja pyyhin pölyt. Selkään sattuu nyt.

Mukavaa viikonloppua

Tänään kävelylenkki äitini kanssa. Hänellä aina alussa jalkaan sattuu, mutta myöhemmin ei enää niin paljon. Tämän takia kävely hieman auttaa. Ollaan vaan kuljettu nyt samoja reittejä paljon, kun tiet täällä vielä monin paikoin jäässä. Sitten, kun metsätietkin sulaisivat niin pääsisi sinne. Todella kaunis päivä tänään. Tuulinen tosin. 

Leikkasin omenapuut ja paljon oksia pitikin niistä yhteensä leikata. Pelottaa nyt vaan, että pilasin ne, kun muutenkin kova talvi ollut pakkasineen. Otin omenapuun oksat sisälle maljakkoon. Ehkäpä puhkeavat lehteen myöhemmin. Tai mistä sitä tietää. En vaan viitsinyt pois niitä heittää. 

Eilen meni hermot tenttikirjan kanssa jota aloitin lukemaan. Meillä on iso määrä kirjoja mistä valita, mutta samalla kirjoja pitää tenttiä kuitenkin monia ja näin, kun karsii vaikeita ja muuten tympäiseviä pois niin ei enää jää jäljellä moniakaan. Itsekin olen jo tenttinyt kirjat mistä oikeasta pidin ja aihe kiinnosti enemmän. Nyt sitten on noin 4 tai 5 kirjaa vielä jäljellä, jotka vaan pakko valita. 

Nyt sitten yritän palata tämän kirjan pariin, kun vaihtoehdot vähissä. Lähinnä kysymys valitseeko alle 300 sivuisen kirjan, jossa vaikea aihe vai lukeeko sen yli 700 sivuisen, jonka voisi ymmärtää, mutta muistaako tiiliskivestä enää mitään lukemansa jälkeen. Tässä mietin, että onhan tämäkin palapeliä ja sellaista sinnittelyä opintojen kanssakin. Nämä kirjat sellaisia mistä lasketaan keskiarvo tiettyjen suoritusten pohjalta ja näin jos joku tentti menee huonosti niin se vaikuttaa. Toki uusia saa. 

Mylene Farmer - Desenchantee (soi kaupassa päiviä sitten ja jäi soimaan päähäni ei tyypillisesti kuulu kuuntelemiini) 

Vierailija kirjoitti:

Ulkona oli ihanan keväinen aurinko ja tuoksukin. Kaipaan niin jo grillausta ja kesätouhuja ulkona puutarhassa. Päivät on jo pitkään valoisampia, ensi kuun jälkeen on jo toukokuu. Vaude :)

Ihana viesti. Kuin minun kynästäni. Tänään sisustetaan grillikatos ja aloitetaan grillauskausi :)