Onko mitään keinoa päästä eroon perikunnan talosta kirkonkylällä?

Tuossa muutama vuosi sitten etsittiin vanhaa kesäpaikkaprojektia ja ajeltiin pitkin maaseutua. Tyhjiä taloja vaikka kuinka mutta niitä ei ole myynnissä. Jätettiin muutaman oveenkin lappuja. 

Missä näitä kiinteistöjä on mitkä ei kelpaa kenellekään vai onko kyse siitä että siitä pitäisi kuitenkin saada useita kymmeniä tuhansia? 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa muutama vuosi sitten etsittiin vanhaa kesäpaikkaprojektia ja ajeltiin pitkin maaseutua. Tyhjiä taloja vaikka kuinka mutta niitä ei ole myynnissä. Jätettiin muutaman oveenkin lappuja. 

Missä näitä kiinteistöjä on mitkä ei kelpaa kenellekään vai onko kyse siitä että siitä pitäisi kuitenkin saada useita kymmeniä tuhansia? 

No ne oveen jätetyt laput on turhia. Luultavasti se omistaja on palvelutalossa tms tai talo on suvun kesäpaikkana. Tai sitten se on valtio tai kunta joka on perinyt suvun viimeisen peräkammaripojan tontin eikä ole vielä keksinyt, mitä sille tehdään, kukaan ei käy katsomassa. 

Meidän talon oveen ei ole laitettu mitään lappua. Haluatteko tosiaan kesäpaikaksi talon keskeltä kirkonkylää, naapureita on joka puolella ja siinä on omakotitaloja isompiakin taloja lähistöllä jonkin verran. Tiellä on paljon liikennettä, vaikka ei olekaan kylän pääväylä. Siitä on vain oikotie moneen paikkaan. Meillä ei ole tavoitetta saada siitä useita kymmeniä tuhansia, vaan päästä siitä eroon niin että ei tulisi kustannuksia tai jälkipyykkiä ja se oli tämän aloituksen alkuperäinen tavoite. Me emme ole halukkaita myymään sitä talona, ei siksi että haluttaisiin saada rahaa, vaan siksi, ettei jouduta oikeuteen. Miehen sisko kirjasi kauppakirjaan talon viat ja silti on joutumassa niistä käräjille, joten ei ole helppoa vanhan talon myynti. Me on sanottu että kirjataan kauppakirjaan että ehtona on että talo puretaan tai muuten kauppa puretaan ja kauppahinta ilman kuluja palautetaan. Tämä ei kelpaa kellekään.

Oikotiellä ja Etuovella näitä  on vähän siksi, että välittäjät eivät näitä mielellään ota.  Kokemattomat nuoret, ehkä kaupungeista, taas luulee että välittäjät ottaa kaiken. Eivät ota, on tietoa tapauksista etteivät ota parempiakaan kohteita jos pitävät myyntiä vaikeina. Yksityiselle niiden laitto taas maksaa. Näitä on välillä myynnissä paikkakunnan kirppariryhmissä, jos säännöissä se sallitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku on vapaapalokunnassa ja edelleenkin he polttavat rakennuksia. Tästä ei yleisesti puhuta, koska polttaminen ei ole kovin energiaystävällistä, päästöjä vapautuu jne.

Käytännössä talo tyhjennetään, vapaaehtoiset saa hakea mitä haluaa, sitten talo sytytetään ja he valvovat tilannetta. Keväällä tekevät näitä, silloin ei palo voi laajentua, koska lumi estää.

Perikunta maksaa heille 5000 euroa ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Näissä piha laitetaan uusiksi ja mm istutetaan puita.

Kylällä 1 naapuri osti pari tilaa ympäriltä, talot poltettiin ja piha vedettiin matalaksi. Pihat putsattiin ja istutettiin tuhansia puiden versota. 

Siellä on lapsille ja lapsenlapsille työpaikat, kun metsää on ja se kasvaa joka päivä.

Mukava lukea että puita istutettiin tilalle.

Yleensä aina kuulee että juuri puut hakataan ensin pois kun halutaan aukeaa eikä yhtään varjoa. 

Kaikki menee kaupaksi kun hinta on kohdillaan! 

Vierailija kirjoitti:

Kysy kunnalta ottavatko lahjoituksen vastaan. Voit myös yrittää myydä esim. eurolla purettavaksi, jos joku haluaa rakennusmateriaalia ja tulee purkamaan, ilmaiseksikin voi lahjoittaa purettavaksi.

 

              Tuskin purkukuntoisesta talosta saa  käyttökelpoista rakennusmateriaalia

Jos on iso perikunta, eikä perinnönjakoa vielä tehty, niin voin sanoa, että kun asia pitkittyy niin se mutkistuu.

Miehen kotimökki maaseudulla oli jakamaton 70-luvun puolivälistä asti, mutta yksi vanhapoika asui siinä. Hän kuoli 5 vuotta sitten. Sisaruksia oli alunperin 11. Jos perinnönjako olisi tehty 70-luvulla, niin perijöitä olisi ollut 11. Mökin arvo oli n. 20000 - 15000€

Mökissä oli sähkö- ja vesiliittymä, ulkosauna ja ulkohuussi. Ei onneksi ollut lahoa eikä hometta ja runko oli suht hyvä. 

Myyntiä harkittiin eurolla, mutta se hylättiin. Yksi sisarus oli valmis ottamaan mökin, mikäli saisi sen lahjoituksena muilta perikunnan jäseniltä.

Tässä vaiheessa osa sisaruksista oli kuollut, mutta heidän lapsensa ja lapsenlapsensa kuuluivat perikuntaan, jossa jäseniä oli nyt 25. Tarvittiin jokaiselta valtakirja pesänhoitajalle sekä luovutusilmoitus perintöosuutensa luovuttamiseen tuolle yhdelle sisarukselle, sekä kaikilta virkatodistus asian saattamiseen lainmukaisesti päätökseen (mm. Lainhuudatus). Muuten, osa perikunnasta asui ulkomailla ja osa oli eronnut kirkosta. 

Jos mökki olisi myyty ja siitä saatu 20000€, niin jokainen perikunnan jäsen olisi saanut alle 1000€. Kukaan muu ei halunnut lunastaa mökkiä itselleen. Lopulta kaikki päättyi hyvin, vaikka aikaa ja paperisotaa se vaati.

Moni on kertonut ettei purkukuntoisesta taloa saa annettua edes ilmaiseksi. Entäpä se vaihtoehto että maksetaan jotta joku ottaisi sen?

Jos on puurakenteinen talo, purkakaa itse talkoilla. Jos se on vähän vanhempi ja siinä on alkuperäisiä ikkunoita/ovia/yms. osia, ottakaa ehjänä irti ja lahjoittakaa tarvitseville. Hienoista vanhoista ikkunoista, ovista ja muista kyllä maksetaankin tai ainakin saatatte saada apua purkamiseen, jos sanotte, että saa viedä pois sillä vaivalla, että itse irrottaa.

60-luvun ja sitä uudemmista ei ole todella muuta kuin vaivaa. Olisiko siitä varastoksi? Vuokraisiko joku nimellisellä hinnalla sellaiseen käyttöön niin saisitte vähän kuluja peittoon? Ottaisiko/ostaisiko joku rajanaapuri itselleen tontin jatkeeksi?

Muuttotappiokunnissa on todella haastavaa päästä eroon huonokuntoisesta talosta, jollei se ole todella upealla paikalla tai vaihtoehtoisesti sellaisella tontilla, jossa kunta näkee potentiaalia, tai oikeasti vanha (ennen 50-lukua rakennettu), suunnilleen alkuperäiskuntoinen ja korjattavissa. 

Maksa jollekin 500e käteisenä että ottaa sen. 

Jollekin jolla ei ole aikomustakaan maksaa velkojaan.

Koti on koti, ei sijoitus. Viisi tonnia, ostaja löytyy heti.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa muutama vuosi sitten etsittiin vanhaa kesäpaikkaprojektia ja ajeltiin pitkin maaseutua. Tyhjiä taloja vaikka kuinka mutta niitä ei ole myynnissä. Jätettiin muutaman oveenkin lappuja. 

Missä näitä kiinteistöjä on mitkä ei kelpaa kenellekään vai onko kyse siitä että siitä pitäisi kuitenkin saada useita kymmeniä tuhansia? 

Ainakin meidän kylällä ovat kesäkäytössä raharikkailla kotipaikat tai yksi perikunnasta kieltää myynnin.

Jätetään mieluumin tyhjäksi kuin annetaan halvalla.

Kolmanneksi oman rahan osuus on 25% asuntolainoissa.

Harvalla on säästöjä. Tiedän perheitä jotka maksaa vuokraa 8-900 vaikka asuntolainan lyhennys olisi 400.

Itsellä lyhennys 350. Laina otettu 2010 kun sitä vielä sai ilman säästöjä ja kymmentä takaajaa.

Yksi vaihtoehto olisi antaa ihmisten maksaa taloja omaksi vuokrasummalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy kunnalta ottavatko lahjoituksen vastaan. Voit myös yrittää myydä esim. eurolla purettavaksi, jos joku haluaa rakennusmateriaalia ja tulee purkamaan, ilmaiseksikin voi lahjoittaa purettavaksi.

Kunnat usein kieltäytyy noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa muutama vuosi sitten etsittiin vanhaa kesäpaikkaprojektia ja ajeltiin pitkin maaseutua. Tyhjiä taloja vaikka kuinka mutta niitä ei ole myynnissä. Jätettiin muutaman oveenkin lappuja. 

Missä näitä kiinteistöjä on mitkä ei kelpaa kenellekään vai onko kyse siitä että siitä pitäisi kuitenkin saada useita kymmeniä tuhansia? 

Ainakin meidän kylällä ovat kesäkäytössä raharikkailla kotipaikat tai yksi perikunnasta kieltää myynnin.

Jätetään mieluumin tyhjäksi kuin annetaan halvalla.

Kolmanneksi oman rahan osuus on 25% asuntolainoissa.

Harvalla on säästöjä. Tiedän perheitä jotka maksaa vuokraa 8-900 vaikka asuntolainan lyhennys olisi 400.

Itsellä lyhennys 350. Laina otettu 2010 kun sitä vielä sai ilman säästöjä ja kymmentä takaajaa.

Yksi vaihtoehto olisi antaa ihmisten maksaa taloja omaksi vuokras

Yksi perikunnasta ei voi kieltää myyntiä, vaan toisin päin: jos yksi vaatii myyntiä niin myytävä on (jos ei ole rahaa millä maksaa hänet ulos).

Vuonna 20 muutin perheeni kanssa äitini lapsuudenkotiin. Aluksi putkiremonttia karkuun, lopulta koronaa. Neliöitä oli 100 paremmalla puolella. Talo oli vähän ankea, täynnä tavaraa. Mm keväällä yhtenä aamuna tyhjennettiin aitta. Lakaisin lattian muutamaan kertaan, sitten pesin lattian ja lopulta kannettiin osa takaisin sisälle. Työsavotta oli valtava. Paikkakunnalla on ärrä. Ennätys taisi olla 30 ärräpakettia kerralla. 

Saatiin teatterista lainaan maalaustelineet, kun lahjoitettiin lavasteita.

Joka krt, kun lähdettiin autolla isompaan kylään, oli mukana monta kassillista paketteja ja älyttömästi kierrätykseen roskaa.

Rahat, mitä myynneistä saatiin, sijoitettiin taloon ja hyvää jälkeä tehtiiinkin, koronakesänä arvo nousi pilviin ja saatiin paljon enemmän, mitä oli toivottu. Jakajia oli paljon, summa kuitenkin pieni.

Seuraavana vuonna tuli mm tädin mieheltä toive teemme saman hänen lapsuudenkodilleen.

Ajoitus oli oikea. Äitini oli jo vuosia tuskaillut kiinteistömaksujen kanssa, koska ei kukaan siellä yöpynyt.