Miten te muut varatut, mutta toiseen mieheen ihastuneet selviätte?

Ja käytiin siellä konehuoneessa vähän pussailemassa. Tänään taidetaan pussailla vähän lisää.



Mä en jaksanut enää vastustaa. Saa nähdä kuinka käy...

panen sitä toista miestä aina kun on mahdollisuus, ihanaa!

On kiva haaveilla päiväunissaan, harrastaa vähän todellisuuspakoa. Ihastumiset eivät ole kenellekään vaarallisia, vaan musta luontevaa jokaiselle pitkässä parisuhteessa olevalle. Mulla ei ole mitään aikomusta toteuttaa fantasioitani, siinä menee raja. Sitten voit ruveta realistiseksi: mitä se vaihtaminen loppupelissä muuttaa, samat asiat varmasti tulee eteen uudessakin suhteessa. Tai mitä voittaisit jos lähtisit salasuhteeseen? Niistä ei jää kuin paha maku suuhun, jos ajattelee vähänkään pisemmälle..Nautiskele tunteistasi, ota omia nautinnonhetkiä keskelle työpäivää tai kuvittele olevasi tuon toisen kanssa kun olet miehesi kanssa sängyssä. Tuo muuten piristystä elämään..



Iselläni ei tällä hetkellä ole mitään meneillään, liekö tämä työ-perhe-parisuhde -akselin pyörittäminen vie ylimääräiset energiat..

Selviän siis niin, että tiedostan, että ihastukset eivät ole sen arvoisia, että tahtoisin loukata miestäni, mahdollisesti rikkoa perheeni (ja ihastukseni perheen!) tai ainakin parisuhteeni luottamuksen, taikka elää syyllisyyden kanssa, ja menettää itsekunnioitukseni. Tiedän senkin, että ihastukset tulevat ja menevät, ja vaikka tällä hetkellä en muka saa tätä tyyppiä mielestäni, pian tulee se päivä, kun hän tuntuukin ihan tavalliselta ihmiseltä muitten joukossa, ja silloin olen iloinen, etten pilannut vuosikausia kestänyttä avioliittoani joutavan takia. Olen tottunut siihen, että ihastun aika helposti. Miestäni kuitenkin rakastan. Ei ihminen ole ailahtelevien tunteittensa orja, jos ei tahdo olla.

mutta täällä kukaan ei koskaan tunnusta mitään.

Ja oma mies näyttää yhä kamalammalta joka ikinen päivä. En osaa oikein korjata tilannetta, mutta se työkaveri on tuhat kertaa paremman näköinen, miehekkäämpi ja miellyttävämpi.



Oma ukko alkaa näyttämään jo ihan karvaiselta piereskelijältä, joka on juuri laskeutunut puusta. Työpaikan ihastus vaikuttaa päivä päivältä enemmän ja enemmän Brad Pittiltä.



En jaksa tilittää, kun tuntuu niin vaikealta. Mutta mun mielestä tämä on aika surullista!

Mies kyselee koko ajan mitä mietit!?

On mullakin ollut noin ja se on mennyt aikanaan ohi. Vasta jos yli 6kk tuntuu tuolta niin alkaisin huolestua.

Yritä pitää tunteesi kurissa ja olla ajattelematta sitä toista, löytää miehestäsi hyviä puolia, jos tuntuu että unelma alkaa mennä jo " yli" .

Ensihuuma menee varmasti ohi, mutta on tämä muuten aivan ihanaa. En ole alkuperäinen kirjoittaja ja minulla on suhde vapaaseen, mieheni kaveriin. Kotonakin kaikki sujuu nykyään paljon paremmin, kun tämä tyttö leijuupilvissä...seksi oman miehen kanssa on tullut paljon paremmaksi...itse en pysty ainakaan salarakastani jättämään...pahus kun tämä on vaikeaa. kuka on sanonut että meidän pitää olla yksiavioisia?

Tiukkaa tekee ajoittain, mutta realistinen seurausten ajattelu pitää jäät hatussa.

Omassa miehessä ei ole mitään vikaa, silti otin ja ihastuin :( Ravintolassa koko illan juttelua ja se kuuluisa viimeinen hidas. Illan aikana kerroin lapsestani, miehestäni ja kaikesta. Nyt muistan vain ne silmät, äänen ja tuoksun. (kuulostaa siirapilta,mutta totta se on)

Ahdistaa niin paljon kun tämä mies on ajatuksissa koko ajan... Tämän on pakko mennä ohi, PAKKO!

Vierailija:

Ahdistaa niin paljon kun tämä mies on ajatuksissa koko ajan... Tämän on pakko mennä ohi, PAKKO!

Minullakin on eräs mies ollut ajatuksissa KOKO AJAN viimeiset puoli vuotta. Hyvä aviomies on kotona ja tämä toinen vain teinimeininki-ihastus, mutta silti en saa häntä mielestäni. Mitäpä sitä liian vakavasti tällaisia ottamaan - tunteet kuuluvat elämään ja niistä voi nauttia, kunhan pipo pysyy kylmänä eikä ruveta toteuttamaan hinkuja käytännössä.