Miksi minun kuuluisi mennä mukaan miehen kummilapsen synttäreille?

Vierailija kirjoitti:

Etiketin näkökulmasta asiassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, vaan paljon riippuu suhteenne luonteesta ja siitä, millainen kutsu on kyseessä.

Jos olette vakiintunut pari ja kutsu on osoitettu teille yhdessä, on tavallista, että pariskunta osallistuu yhdessä myös toisen suvun tai läheisten juhliin, vaikka toinen osapuoli ei tuntisi juhlaväkeä kovin hyvin. Tällöin mukana oleminen on enemmän ele puolison tukemiseksi kuin osoitus omasta läheisestä suhteesta kummilapseen.

Toisaalta etiketti ei velvoita osallistumaan kaikkiin puolison menoihin. Jos:

et tunne kummilasta tai hänen perhettään lainkaan,

ette muuten pidä yhteyttä,

kutsu ei ole henkilökohtaisesti sinulle osoitettu,

tai sinulla ei yksinkertaisesti ole halua lähteä,

on täysin hyväksyttävää jäädä pois. Se ei itsessään ole epäkohteliasta.

Tässä tilanteessa huomio kiinnittyy enemmän tapaan, jolla asiasta keskustelitte. Jos vastasit suoraan: "En aio osallistua," miehesi on voinut kokea sen torjuntana häntä kohtaan eikä niinkään syntymäpäiväkutsun hylkäämisenä. Esimerkiksi muotoilu "Kiitos, mutta tällä kertaa jätän väliin. Toivon, että teillä on mukava päivä yhdessä." olisi pehmeämpi.

Yhteenvetona:

Sinulla ei ole etiketin perusteella velvollisuutta mennä miehesi kummilapsen syntymäpäiville, jos et koe siihen syytä.

Jos kyse on miehellesi tärkeästä ihmissuhteesta ja hän toivoo seuraasi, yhdessä osallistuminen olisi kohtelias ja parisuhdetta tukeva ele.

Jos päätät jäädä pois, siitä kannattaa kertoa ystävällisesti ilman vähättelevää sävyä, jotta asia ei näyttäydy miehen läheisten torjumisena.

Juuri näin.  Niin monet asiat onnistuu tai ei onnistu johtuen ihan siitä, miten ne esitetään.  Jotkut ihmiset on vaan niin kärkkäästi nokkaantuvia että kaikesta saadaan jonkunlainen draama aikaan.  Mukautuvampi ote asiaan tekee elämästä toisen kanssa helpompaa.  Ei kaikesta pikkuasiasta pidä olla niin ollakseen, ja tämä tällainen on pitkässä elämässä todellakin pikkuasia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kerran tilanne, että olimme jo naimisissa ja vakiintunut perheellinen pariskunta (vieläkin yhdessä). Yksi läheinen tuttavapariskunta pyysi vain miestä kummiksi ja minut sivuutettiin täysin. Kuitenkin odotettiin panostusta myös minun puoleltani. Mieheni oli varma, että he pyytää myös minut. Vaan ei pyytäneet. Välithän tuossa viileni ja mies loukkaantuu joka kerta, kun en lähde juhliin. Miksi lähtisin?

Jaa. Meillä on exän kanssa kummallakin omat kummilapset, ei yhteisiä. Kumpikaan ei vetänyt hernettä nenään siitä että toista ei pyydetty saman lapsen kummiksi.

Miksi ei? Tietenkin ymmärrän, jos molemmilla on niin, että mies ei tule minnekään puolison serkun synttäreille tai mitä näitä kaikkia vieraiden ihmisten hippoja tuleekaan elämässä vastaan ja sama toki toisinpäin. Monesti se ei vaan mene niin, vaan siitä tapellaan vähän väliä. 

Jokainen tietysti elää miten haluaa ja tappelee niin paljon kuin haluaa, mutta omaan makuun tuntuu typerältä tieten tahtoen tehdä niin jostain noin olemattomasta. 

Ihan normaalia mennä yhdessä kumppanin kanssa juhliin joita hänen elämässään olevilla ihmisillä on. Siinähän sitä tutustuukin. Outoa olisi ennemminkin jos et olisi tervetullut. 

Voihan myös olla, että kumppanisi ei suuremmin nauti tuollaisista tilaisuuksista ja haluaisi sinut vähän kuin tueksi ja seuraksi. Itse menisin kumppanin vuoksi enkä kiukuttelisi. Tylsiähån tuollaiset monesti on, mutta kyllä sitä tunnin pari kärsii smalltalkkia.

Ainakin on yksi muistettava vähemmän 

Ei sun äiti ole paljon sua kasvattanut. Oliko sulla isää?

Minulle riitti yhdet tällaiset pirskeet. :D miehen kummilapsen juhlissa aivan tuntematonta väkeä ja sitten yksi täti vielä jaksoi arvostella koulutustani ym. Oli vähän parempaa väkeä olevinaan. Kerroin olevani tradenomi , niin hän nauroi, että kiinnostaako minua bisnesmaailma ? En mene enää toiste.

apllä onkin  mahottoman hyvä vitunreuhka kun ex jaexx sitä haluaisi juhlissa esitellä. taitaa olla kylän yleinen sperman purku rasia.

Minulle herää kysymys, että rakastatteko te puolisoitanne ollenkaan? Meillä ei ole yhteisiä kummilapsia, mutta omia on. Todellakin mennään yhdessä juhliin ja se kummi ostaa lahjan. Miten tämä ei voi olla selvää? Toista tuetaan ja toisen tärkeisiin ihmisiin tutustutaan. 

Ja kyllä, jos mun mies ei muistaisi jostain syystä ostaa lahjaa, niin muistuttaisin häntä. Hän tosin muistaa aina ja on vielä siinä hyvä. 

No itse loukkaannuin tällaisessa tilanteessa, koska olimme läheisiä perheen kanssa ja minut sivuutettiin. Juhlissa/tapaamisissa sitten miestäni kutsuttiin aina kummisedäksi. "Kummisetä sitä ja tätä" . Eipä kiinnostanut enää käydä noissa kekkereissä. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmaan loistava tulevaisuus parisuhteessa...

Tulevaisuutta ei ole. Minä ja minun ystäväni mutta sinun ystäväsi eivät minulle sovi. Joten mitä yhteistä? Ei mitään.

Saahan ap syyn kiukutella ja uhriutua nyyh mies taas suuttui.

Neuvo miehelle,jätä tuo ulisia nyt.