*^* LOKAKUUN PÄIVÄNSÄTEET VK 38 *^*

Oli taas huonoin yö pitkiin aikoihin... Kaikki oli ihan ok iltaan asti, kunnes aloimme riitelemään mieheni kanssa (minun aloitteesta, tietenkin) ja sille ei sitten tullut loppua. Kaikki vanhat kaunat nousi taas kerran pintaan ja meninkin sohvalle sitten itkemään itseni uneen.. Aamulla mies oli lähtenyt töihin ja oli todella paska olo. En tiedä mikä minuun iskee, kun pitää tuota riitaa oikein haastamalla haastaa ja kaikki vanhat virheet kaivaa uudestaan ylös! Sitten sille itkulle ja muulle ei tulekaan loppua... Saanko laittaa hormonien piikkiin? Nukuin yhteensä varmaan kolme tuntia yöllä ja kun itkinkin pitkän aikaa ennen kuin nukahdin, niin olo on nyt kuin jyrän alle jäänyt. :(



Haluaisin jo synnyttää, en jaksa tätä raskautta enää. Nyt on niin kylmä, ettei minulla oikeasti ole mitään päälle pantavaa, tänäänkin vein esikoisen hoitoon miehen villapaita päällä! Mikään ei viittaa synnytykseen, ei ole ollut supistuksen supistusta, eikä mitään. Paino oli laskenut sen -500g/viikko ja terkka sanoi, että se voi ennakoida synnytystä, mutta ei välttämättä. Pelottaa, että miten jaksan vauvan kanssa, kun viimeset viikot raskaudesta on ollut yhtä valvomista. Sekin pelottaa, että synnytys alkaa silloin, kun meillä on miehen kanssa jokin riita päällänsä! No okei, ehkä se riita siinä sitten jää, mutta jotenkin olen saanut luotua päähäni sellaiset kauhukuvat, että synnytyssalissa on hyinen tunnelma ja siitäkin jää vain paha maku suuhun. Huoh, että ihminen osaakin vaivata päätänsä kaikella...



Olen päättänyt tällä viikolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja pakata sairaalakassin ja tehdä pakkaseen jotain ruokaa ja leipoa pullaa! On ainakin vähän jotain tekemistä sitten. Sairaalakassin pakkaaminen on ihan hyvällä mallilla, haluan sinne vielä sellaiset pörrösukat ja kunnon tukevat pikkuhousut (esim. Sloggit tms.), jotta side pysyy paikoillaan hyvin, eli niitä pitää vielä ostella kaupasta. Lisäksi pitää siivota parveke vaunuja varten ja järjestää kylpyhuone ja etsiä ammeelle paikka. Eli on minulla ihan kivasti tekemistä tässä, tämä päivä taitaa kuitenkin mennä levätessä tuon viime yön vuoksi.



On kyllä todella masentunut fiilis nyt ja ulkonakin on ihan harmaata. Toivottavasti en tartuttanut tätä teihin muihin! Pian me alammekin varmaan jakaantumaan, kuinkahan moni tulee jo syyskuun puolella? Entä kuinkahan moni menee marraskuun puolelle? Jännää! :)



Voikaa kaikki hyvin ja hyvää uutta viikkoa!



Lillian feeling blue, rv 37+5

Iso virtuaalihalaus täältä sulle, Lillian!

Mä oon ihan "aikuisten oikeesti" loppu tän raskauden osalta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eilen itkin kooko illan, muutenkin tuntuu et oon jollain ihmeen keinoin saanut raahattua itseni eteenpäin viimeiset pari viikkoa,mut nyt on seinä vastassa. Oon menossa kokoarvioon tänään Tyksiin pelkopolin kautta. Oon tehnyt listan, jossa on kaikki mun vaivat, tuntemukset, ihan kaikki, kuten terkka suositteli. Viimeisen 12 tunnin aikana on lisäks maha ollu ihan sekaisin; juossut isolla hädällä liioittelematta ainakin 10 kertaa niin et takapuoli on jo ihan tulessa. :( Lisäks 4 kertaa oon "saanu" oksentaa kun ruoka ei vaan pysy sisällä taas. Unta ne ruhtinaalliset 2-3 tuntia viimekin yönä vessassa juoksemisten välissä. Mä en yksinkertaisesti enää jaksa.

Mä vaan pelkään, ettei ne ota mua Tyksissä tosissaan, tai halua ymmärtää miten paska olo mulla todella on! Itkettää ja pelottaa koko ajan. Viimeksikin esikoisesta mua ei kuunneltu, ei välitetty. Ja mihin se johti: helvetilliseen synnytykseen, 2 vuoden masennukseen ym kivaan... :(



No joo, anteeksi taas tämä... Mä en vaan osaa enää muuta kuin itkeä ja pelätä ja ahdistua lisää...





Määitte & Mini08 36+3

Kovasti tsemppiä teille Määitte ja Lillian, taitaa kyllä Lillianin olo olla hormoneilla selitettävissä, mulla oli esikoisesta ihan samanlaista. Nyt ollut tasaisempaa.



Neuvolaterkut aamulta: Kaikki kunnossa, hyvät paineet, ei painoa tullut lisää, vauvan sykkeet n. 150. Sf-mitta oli 30, eli romahtanut edellisestä kerrasta (33), vauva laskeutunut lisää ja kiinnittynyt. Eli perjantain kivuliaat supistukset ja vihlonta jalkojenvälissä oli, kuten arvelin, kiinnittymiskipua. Terkka totesi että jossain määrin siis synnytys käynnissä;)



Kaikenkaikkiaan aamun neuvolan jälkeen toiveikkain mielin ettei paljon yli mentäisi!



Muutenkin mulla kaikki mukavasti, hyviä vointeja toivottelen!



Rouvaii 37 tasan

toivottavasti ne nyt ottavat sinut tosissaan! Täytyy sinun vaan yrittää pysyä tiukkana siellä! Voisiko tuo vessassa ramppaaminen muuten kertoa lähestyvästä synnytyksestä? Vai oletko jonkun mahataudin saanut? Jostain nimittäin luin, että joillakin on juuri ennen synnytystä mennyt maha ihan sekaisin. Toivotaan, että sinulla se on sitä, kun kerran sinullakin noin kurja olo! Tule kertomaan sitten, että mitä ne siellä sairaalassa meinasivat ja hali sinullekin! :)



rouvaii; onneksi olkoon uutisista! Toivotaan, että sinäkin saat pian vauvan syliin, eikä tarvitse tästä loppuraskaudesta ainakaan yliajalla kärsiä (mikäli olet kärsinyt?)!



Koitetaan nyt kaikki vielä hetki jaksaa, ei pitäisi kenelläkään hirveän kauaa enää olla! Jännä, miten voikin kaksi viikkoa tuntua ikuisuudelta... Minulle tuli hieman parempi mieli, kun pakkasin sairaalakassiin jo vauvan vaatteet valmiiksi ja sai niitä näpertää ja miettiä, että mitä sitä pienelle laittaisi. :) Minä laitan siis meidän molempien tavarat samaan kassiin, on sen verran kookas laukku kuitenkin, että mahtuu hyvin. Otatteko te muuten itsellenne mukaan vaatteita? Minä nyt jotain sukkia ja alusvaatteita, mutta ajattelin kyllä kotiin lähteä samoilla millä sinne sairaalaan menen...



Lillian taas, hieman paremmalla mielellä rv 37+5

Lillian : voi miten ikävää tuo riiteleminen, varmasti menee ainakin osittain hormonien piikkiin. Yritä vaikka tänään illalla muistuttaa miehellesi että rakastat häntä mutta synnytät pian ja olet aika herkillä, varmasti ymmärtää. Ja sopikaa vaikka, jos sinua pelottaa se riidoissa synnyttämään lähteminen, että miehesi pitää mielessä nää hormonijutut ja pysyy rauhallisena tuli suustasi mitä tuli. Ja että heti kun tositoimet alkaa niin koko viikon riidat saa unohtua sitten siihen.



Määitte : kyllä kuulostaa todella kurjalta sun olo ihan fyysisestikin, saatikka sitten henkisesti! Toivottavasti saat hoitohenkilökunnalta tarvitsemasi tuen. Onko miehesi mukana "puolustamassa" sua?



Voimahalit teille molemmille Määitte ja Lillian, toivottavasti viikon edetessä teidän molempien olo paranee.



Mulla oli ihan mukava viikonloppu. Lauantaina mies vei mut pianokonserttiin keskiaikaiseen luostariin, oli tosi hieno kokemus. Eilen loikoiltiin pitkään sängyssä, tehtiin pari kotihommaa (mies maalasi tinnerimaalilla lastenhuoneen lattialistat ja minä myrkyttömällä maalilla hoitopöydän) ja iltapäivällä käytiin anopin luona syömässä lettuja. Anoppi antoi mukaan muovikassillisen tuliteriä lastenvaatteita: ihanan tiikerimallisen unipussin, pari veluuripyjamaa ja bodya.



Mulla on vähän huono omatunto, kun itse asiassa me tunnetaan jo vauvan sukupuoli mutta ollaan pidetty se salaisuutena. Ja selvästi esim. anopin tekis mieli ostella lapselle vaatetta mutta ei uskalla ostaa ennen kuin sukupuoli on selvillä (mulle on värit ihan sama, kiva vaan jos on kaikenväristä eikä tyttö/poikavaatetta). Ollaanko me ihan itsekkäitä kun ei kerrota tuleville isovanhemmille vauvan sukupuolta jo nyt?



Ja sitten iso helpotuksen aihe: vauvan hoitopaikka varmistui, löydettiin luotettava ja meille sopiva perhepäivähoitaja ihan mun työpaikan naapurista. Sinne vauva menee sitten tammikuun lopulla 4 päivää/viikko, perjantaisin anoppi ja minä hoidamme vuoroviikoin.

En oikein tiedä mikä oma olotila on, toisaalta ei ole kovinkaan raihnainen olo, mutta mitään ei oikein kiinnosta tehdäkkään. Päivät tulee lähinnä makoiltua. Öisin on välillä kipeitä suppareita ja päivät taas menee ihan ok. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan hirveästi yliajalle menisi...



G rv 39

pitäisi nyt pakata. Mies katseli jo perjantaina että voi pentele onko se kassi pakattuna ja mistä mä sen löydän ja vannotti kassin pakkaamiseen heti lauantaina, mutta niinhän se on jäänyt. Ajattelin kyllä esikoisen päiksyjen jälkeen lähteä kävelylle postiin ja hakea paketin, jossa olisi vikat vaavinvaatteet (ja melkein ainoat) mitä olen hankkinut. Niin jo tulisi valmista!

Täältä töistä kerkiän ehkä ihan hetken kirjoittaa. Tsemppiä ja jaksamista sitä tarvitseville, harmi kun raskaudesta ei voi ottaa "lomaa". Tekisi varmaan hyvää itse kullekin saada nukkua kunnolla.



Miehen mukaan mä olen alkanut öisin kuorsaamaan sen pyörimisen lisäksi. Ei taida olla kovin levollista unta. En ole tietääkseni ikinä kuorsannut, paitsi flunssassa. Inhottavaa.



Ja takaisin duuniin...



Katyez 33+5

[b]Lillianille[/b] ihan alkuun voimahalit täältäkin. Ei oo onneksi enää pitkään kärvistelyä jäljellä. Itsekkin tulee nykyään paljon helpommin haastettua riitaa miehen kanssa, kun oma olo on niin tukala. :( Onneksi tuo ukko sen ymmärtääkin. Just tuossa loppuviikosta tuli taas avauduttua itkun kera kaikista kurjista asioista, helpotti kyllä oloa sitten loppujen lopuksi kun sai sydämmeltään purettua pahaa oloa.



[b]Määittelle[/b] kanssa jaksuja. Onpa kurjaa että olo on tuollainen, toivottavasti siellä sairaalassa oikeesti ymmärtää että olet ihan loppu. Miulla on kanssa ilmennyt tuota vessassa ravaamista, saa päivän aikana käydä ainakin 10 kertaa tuolla. Ja ihan sekasin on vatsa. Mietin tuossa että painaisikohan tuo vauvan pää jonnekin tuonne suolistoon ja siitä johtuisi, kun ei tässä nyt oikein vielä synnyttämäänkään viitsisi lähteä. :)



Miekin tuossa havahduin että kaipa sitä oikeesti pitäs pikkuhiljaa pakkailla jotain tavaroita jo valmiiksi. Jotenkin vaan ei tunnu vielä sellaselta että tässä pitäs ihan muutaman viikon sisällä lähtee jo synnyttämään. Itselle oon yleensä pakannut jotkut puhtaat vaatteet, alusvaatteet ja sukat mukaan. Viimeeksi ainakin oli ihan kiva kun oli puhtaita vaatteita, kun makasin siinä käyrällä tullessa sairaalaan ja kauhea tuskanhiki oli. Voihan se mieskin niitä vaatteita tietysti tuoda, mut oon enemmän luottanu itseeni näissä asioissa. :)



( . ) Mie kävin viikonloppuna siellä Ikean reissulla ja kyllä on olokin sellanen. Miulla oli viiden tunnin kävelyn jälkeen jalat niin kipeet että en meinannut enää päästä rappusia ylös. Lisäksi tuo nukkuminen vieraassa paikassa ei oo kauheen herkkua tän mahan kanssa niin nyt väsyttää ihan julmetusti. Onneksi vielä kuopus on kauheessa nuhassa ja ei nuku tietenkään kun pieniä pätkiä yöllä eikä päikkäreistä oo tietoakaan. :( Nyt tästä vielä puuttuisi että tää vauva täältä muljahtaa ulos, kun on mahdollisimman väsynyt eikä oo saanu aikaseksi tehdä mitään täällä kotona. Eilen sitten oli kivoja tuntemuksia tuolla alapäässä, ihan kun olisi jollain neulalla tuikkinut.



No ehkä tää tästä. Voikaahan hyvin.



AngelEyes ja masukki 35+6

No joo...

Meinas päästä itku kun lääkäri sanoi ultran jälkeen et sovitaan aika 2 viikon päähän ja KATSOTAAN MITÄ SITTEN!!! No, pääsin tuurilla psykologille samalla juttelemaan. No,kun pääsin ulos Tyksistä ja kauppaan, soitin samantien taas Tyksiin, et ei helvetti tuu mitään, et se 2 vikkoa on lähinnä kidutusta! Kun nytkin jokainen päivä on liikaa. Sovittiinsit et kun mulla on psykologille aika ens maanantaille, niin menen heti sen jälkeen lääkärille (silloin siis 37rv täynnä). Josko sit voitais sopia käynnistysaikaa. Pidettiin kuitenkin se 29.9. aika voimassa... Hoitaja jonka kanssa myös puhuin, sanoi kyllä et jos siltä tuntuu,niin meen päivystyksenä Tyksiin,ettei kenenkään tarkoitus mua kiusata ole. Et toki vauvan parasta toivotaan ja sitä et ois varmaa ettei tuu mitään epämiellyttäviä yllätyksiä, mut ei vastaa tarkoitusta jos äiti on niin väsynyt et on ns valmista kamaa jo ennen synnytystä. Mä kyllä pahoin pelkään et viimeistään ens maanantaina repeän; mun on saatava viimeistään silloin käynnistysaika tai köytän itseni johonkin potilassänkyyn tms!



Niin, se kokoarvio on JO NYT 3500g... Kohdunsuu pehmeä, 3cm jäljellä, ulkosyrjä hiukan auki,muuten kiinni. Että en mä ihan turhaan pelkää tuota kokoa... Nyt haluis vaan nukkua tän viikon pois. Mä en usko et jaksan tätä viikkoakaan enää... :(





Määitte & "Mini08" 36+3

Jee, vihdoin se loma alkoi...Perjantaina oli viimeinen työpäivä. Työkamut oli järjestänyt läksiäisbileet vielä illaksi, niin olihan se haikeaa lähteä pitkälle lomalle. Kun ei edes tiedä milloin palaan takaisin töihin. Ehkä vuoden päästä, ehkä jo aiemmnnin..ei tiiä.



Kiva olla lomalla, kerkee vihdoin keskittyä itseeni, kotiin, lapsiin, tulevaan vauvaan. En ole laittanut vauvalle vielä yhtään mitään valmiiksi, huomenna ajattelin lähtee koluamaan josko löytäisin vaatteita vintiltä, lisäksi rattaat pitäis pestä ja tuulettaa. Omapahan hommaa kuitenkin vähäksi aikaa. Pelkäsin nimitt. että pitkästyn kuoliaaksi jo viikossa kotona. Saataahan tässä aika tullakin pitkäksi vielä, kun on tottunut kiireeseen, mutta täytyyhän sitä ainakin yrittää opetella taas siihen rauhalliseen kotiolemiseen.



Aika moni kirjoitti vatsan olevan sekaisin, siis ihan löysällä. Itse huomannut ihan samaa. Neuvolassa olen asiasta huolissaan maininnut, mun terkkari meinas, että vauvan pää saattaa painaa peräsuolta jo niin kovasti, että se haitaa suolen normaalia toimintaa. Joskus ripulointi ja oksentelu kertoo myös oikeesti alkaneesta synnytyksestä.



Mun toinen synnytys käynnistyi just ihan valtavan rajulla ripuloinnilla pitkin edellistä päivää, yöllä meni vedet sänkyyn n. klo 03, sairaalaan menin klo 06, vauva syntyi pikkuisen yli klo 10. Raskausviikkoja oli tuolloin 37+5. Tällä kertaa tiedän lähtee nopeammin sairaalaan, jos vedet menee kotona, sairaalaan matkaa yli 20km ja ambulanssi tulee milloin mistäkin, jos sillä pitää lähteä. Edelliskerralla asuttiin lähes "sairaalan pihassa", joten en panikoinut.



En ole tuota synnytystä juurikaan miettinyt, olen varmaan ihan tarkoituksella säästellyt itseäni, viime kerrasta jäi vähän traumoja, en kerennyt saada kivunlievitykseksi kuin supon peppuun, kaikki meni niin tohinalla ja kamalan kivuliaasti. En voi muuta kuin toivoa, että kaikki menee hyvin.. Torstaina lääkärineuvola, täytynee ottaa siellä puheeksi.



Vauva tuntuu pyllöttävän nyt kauheen ylhäällä, ihan kuin ois noussut ylöspäin. Viime neuvolassa viikko sitten th totesi vauvan jo olevan tosi alhaalla. Nyt painaa kamalasti kylkiluita ja vaikee istua pitkään.



Noh, ei tätä enää kauaa kestä :) Saas nähdä missä järjestyksessä me aletaan jakautumaan..Itse luulen, että mulla menee lähenmmäs laskettua aikaa, ellei ylikin.



Jaksellaan vielä muuan hassu viikko, enää ei tartte puhua kuukausista!



hh rv 35+1

Toivottavasti lillian33 ja Määitteellä päivä on kääntynyt parempaan suuntaa ja Määitteetä kuunneellaan maanantaina.



Itse kävin tänään neuvolassa. Paineet 134/84 (normaalisti 100-110/60), turvotusta löytyy, painonnousu 2kg/viikko. Nyt pitäisi levätä ja jos olo huononee, niin ottaa heti yhteyttä neuvolaan/synnärille. Toivottavasti paineet eivät enää nousisi eikä ainakaan tulisi raskausmyrkytystä. Vauva alkaa olemaan kiinnittynyt.



Katyez: mä olen myös alkanut raskauden myötä kuorsaamaan. Itseä se väliin haittaa, mies ei ole siitä mitään sanonut, kun itse herään kuorsaamiseeni :)



Enif 37+

Ensinnäkin Määittelle voimia. Toivottavasti saat sen käynnistysajan mahd. pian.



Itsellä iltaa kohden on mieliala senkun painunut alas. Aamulla oli aika äitiyspolille, jossa tehtiin synnytys- ja painoario. Vauvan arvioitu paino on tällä hetkellä 2700 g ja synnytys voi tapahtua ihan normisti alateitse. Kaikki oli siis aamupäivällä hyvin ja tajusin kysyä myös migreenikohtauksestani, jonka sain perjantaina. No mutta mua on vaivanut jo parisen viikkoa reisissä sellanen hottuma, joka kutiaa ihan hirveästi. Oon ajatellut, että se johtuu tuosta ihanasta selluliitista, joka mulla ensimmäisenä kerääntyy aina reisiin, kun painoa alkaa tulemaan lisää. No nyt sitten kuitenkin aloin googlaamaan asiasta ja tuli jos jonkin moista vaihtoehtoa aina sukupuolitaudista satiasiin. En nyt sitten tiedä, että mikä vika on vai onko mikään, mutta huomenna on pakko soittaa neuvolaan ja kysyä, että voiko olla jotain vakavaakin. Olis pitänyt tuolla ä-polilla jo kysyä, mutta kun sen aina unohtaa päivisin, kun se ei silloin vaivaa. Kutina yltyy aina iltaisin ja öisin, jolloin myös unissani raavin reittäni.



Olo on muuten kait ihan ok. Heti vaan kun mieli on maassa, niin tuntuu, että sitä voi fyysisestikin paljon huonommin. No toivottavasti huomenna saan selvyyttä tohon ihottumaan ja sitä kautta vähän parempia fiiliksiä. Onko kellään mulla kenties ollut tuollaista kutiavaa ihottumaa?



Cisco ja huomenna tasan 37

Sektio meni tosi hyvin ja ihan komian kokoinen nelikiloinen ja reilu puolimetrinen hurmuri näki päivänvalon ensi kertaa. Mitään erityisempiä vaikeuksia tästä ennenaikaisuudesta ei tullut, sokeritippa vauvalla oli pari päivää ja sinivalossa "otti aurinkoa" myös pari päivää, mutta nyt ollaan jo onnellisesti kotona harjoittelemassa taas vauva-arkea.. :)



Äiti on ollut aikas hormooniseko viimeiset pari päivää.. Nyt alkaa vähän helpottaa, tänään ei enää oo itkettänyt ihan kaikki mahdolliset asiat niin kuin vielä eilen. Leikkauksesta olen toipunut todella hyvin, en enää edes tarvitse mitään buranoita enkä panadoleja, vaan elo sujuu kivuttomasti ilman kipulääkkeitäkin.



Tässä pikaiset kuulumiset siis. Tsemppiä kaikille viimeisiin päiviin ja viikkoihin!



Superonnellinen Cisse ja hurmuripoika 5 vrk

Ihanaa, ensimmäinen lokakuinen vauva syntynyt!



Onnea koko perheelle sylintäydeltä! Onneksi kaikki meni hyvin ja voitte hyvin!



kyynelsilmin ja hiukan kateellisena



Helmenharmaa (perästä tullaan )

Onnea Cisse!!! Ihan mieletöntä, ihanaa, että voit jo nyt niin hyvin! Nyt tässä alkaa sitten vähitellen tulla näitä tapahtumia... Jännää!! :)



Määitte: Onneksi soitit heti sinne sairaalaan takaisin, etkä jäänyt tuskailemaan! Toivottavasti sinun ei tarvitse enää kärvistellä kauaa!



Lillianille myös telepaattinen voimalähetys! Aika helposti noita riitoja syntyy meilläkin, kun olo on paska ja ihan poikki ja pää räjähtää tästä käkkimisestä. Toivottavasti sun mies jaksaisi ymmärtää tätä loppuraskauden turhautumista. Oletteko jo saaneet sovittua?



Mulla on nyt monena päivänä ja yönä ollut tosi huono olo. Heräsin nytkin joskus 4n jälkeen siihen ja rupesin venyttelemään yms, mutta ei ole auttanut. En oksenna, mutta melkein.Pyörin taas koko yön sängyssä eikä mieskään saanut nukuttua, yleensä nukkuu kuin tukki vaikka lukisin kirjaa tai kattoisin leffaa vieressä, mutta taitaa sekin nyt alkaa vähitellen jo odottamaan mahdollisia tapahtumia...



Ja viime viikon lääkärikäynniltä sain lähetteen pissatulehdus- ja valkovuotonäytteisiin ja nyt mulla on joku CLUE- solu tulehdus tms!?! Ilmeisesti tässä loppuraskaudessa suht vaaraton vauvalle ja synnyttäjälle, mutta saan tänään neuvolakäynnilla antibioottikuurin jolla se hoituu pois. Mutta kivana lisänä mulle yleensä antibiooteista tulee sitten hiiva, yök. Vähän vielä epämukavuuksia näihin viimeisiin viikkoihin... :/



Onneks tänään on neuvola ja voin siellä taas kysellä juttuja. Ajattelin kysellä tästä jatkuvasta unettomuudesta, taas, mutta nyt siltä kantilta, että jos sama meininki jatkuu sitten synnytyksen jälkeen. Olen jo valmiiksi aika kuitti, niin kuin moni muukin täällä tuntuu olevan. Tiedän jo valmiiksi, että valvominen voi jatkua ihan tällaisena hervottomana, vaikka vauva nukkuisi kuinka ja kaikki olisi oikein hyvin. Olen joskus opiskeluaikana ja lukiossakin kärsinyt pahasti unettomuudesta ja siitä seurasi lievä masennus ja pitkä ahdistus, joten huolestuttaa kun haluaisin todellakin nauttia vauvasta ja vauvan kanssa olemisesta!



Kaikkea hyvää kohtalosiskoille!



Saneline 36+5

Me muut tullaan perässä. Hienoa, kun kaikki meni hyvin ja olette jo päässeet kotiin.



Viime yö meni pipariksi. Heräilin koko ajan, kun tuntui olevan mörköjä liikkeellä. Täytyy yrittää nukkua päivällä, jos mieli kirkastuisi. Yöunet vaikuttaa kyllä tosi paljon mielialaan. Nyt arvon, alanko ompelemaan vai leipomaan.



Saneline: multa löytyi raskauden keskivaiheilla noita clue-soluja, hoidettiin antibioottivoiteella. Hiukan se voiteen käyttö arvelutti, se kun laitettiin asettimella. Toivottavasti et saa hiivaa kaupan päälle.

Olen NIIIN kateellinen ja myös onnellinen puolestasi, tippa tuli linssiin, kun tekstiäsi luin! :) En malta millään odottaa, että pääsee tuota vauva-arkea myöskin elämään. Ihanaa, PALJON ONNEA!!!



Miehen kanssa saatiin kyllä sovittua, hän on ollut todella ymmärtäväinen ja tietää kyllä milloin en ole oma itseni. Harmittaahan tuo silti. :( Yritämme tässä elää päivä kerrallaan ja mies tietää, että on hänen osansa nyt ottaa kuraa niskaan ja olla se sovitteleva osapuoli, kun myrsky on pahimmillaan, minun täytyy sitten muistaa kunnollinen anteeksi pyyntö.



Ajattelin, kun toissayönä nukuin sen pari tuntia, että voisin huoletta ottaa pienet päiväunet, mutta olinpa väärässä. Nukuin eilen päivällä ehkä 1½h ja se kostautui heti, en meinannut millään saada unta ja heräilin pitkin yötä. Herään myös aamuisin, kun mies lähtee töihin (tänäänkin n. klo 6.30), enkä saa sen jälkeen unta. Ennen olen ollut hyvinkin sikeä uninen, enkä ole meinannut edes kelloon herätä. Plaah... Huomaa kyllä, kuten joku sanoikin, että huonosti nukuttu yö vaikuttaa kaikkeen, heti on paljon pahempi mieli kaikesta, eikä jaksa mitään.



Noniin, lisää vaan niitä vauva-uutisia tänne! Toivon itsekin synnyttäväni jo syyskuussa. Kai me jatketaan muuten sitten tuolla vauvapuolella? Itse ainakin ajattelin kuitenkin lokakuisissa kirjoitella, vaikka vähän syyskuun puolella tulisikin, jos sallitte..? :) Voisi tehdä tännekin jonkun oman pinon jo syntyneistä lokakuisista, eikö?



Lillian 37+6

Cisselle hirveäsi onnitteluja ja halauksia! Aloin taas itkeä hillittömästi, noi on juuri niitä uutisia joita tässä kaipaa itse kukin. Perässä tullaan, tuskin mekään lokakuulle mennään...





Määitte & Mini08 36+4

Tsemppihalit viimeajan vaivoissa möyriville lokakuulaisille! Täälläkin on tosin ollut hieman masennusta ilmassa. Monen päivän selkäsärky on paljastumassa clue-soluiksi (?) eikä synnytys siis ilmeisesti olekaan käynnissä vaikka oireet onkin ihan vastaavat kuin jos olis jo lähtö synnärille :) Menkkakipua siis koko ajan ja vihloo ja maha sekaisin. Tosin tämä jälkimmäinen vissiin hermoilemisesta, kun mun maha on vähän semmoinen herkkä ottamaan itseensä :) No, tänään saan toivottavasti lääkityksen ja nämä oireet lähtee! Vielä ei meidän pieni jänis saisi syntyä!

Lapsivesiasia onneksi ratkesi parhain päin ja th sanoi että sitä on nyt enemmän kuin viimeksi eikä ollut ollenkaan huolissaan. Siispä pilvet väistyvät tältä taivaalta. Tänään toinen synnytysvalmennus ja lauantaina tavataan kätilö synnytyssuunnitelman merkeissä. Sitten on kolme viikkoa matkaa laskettuun aikaan... Jänskättää. Ehkä sitä sitten jännitys häviää kun alkaa ihan toden teolla hommat käynnistyä! Toivottavasti!! Ja toivottavati ei vielä ainakaan kahteen viikkon. Apua miten kaikki on jo niin LÄHELLÄ!!! IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKK!!



Ja ensimmäinen pulla on jo uunista ulos!



Kuka seuraavaksi!?





MyrttiMaaria ja jänis 36+1