Olen joutunut olemaan nyt miehelle kuskina ja hän ei kertakaikkiaan voi istua kyydissäni jatkuvasti huomauttamatta jostakin
Yleensä ajamme omilla autoillamme. Mutta nyt mies ei voi ajaa ja mielelläni kuskaan aina kun voin. Mutta että ärsyttää se, että miehen on koko ajan päästävä valittamaan miten ajan.
Paras oli tänään se kun pidin kuulemma kättä liikaa vaihteella.
Oma autoni vielä. Mies ajaa paljon kovempaa kuin minä ja on itse hätäinen mutta minun kyydissäni hän oikein liioitellun korostuneesti säikähtää joka mutkaa, johon ajan. En ole ikinä ajanut kolaria ja olen huomattavasti miestä rauhallisempi ratissa. En aja ylinopeutta. Mutta miehen on jatkuvasti nälvittävä juuri ajoani. Miksi? Onko tämä joku sisäsyntyinen juttu teille miehet? Ottaako niin luonnon päälle kun joutuu naisen kyytiin että on jatkuvasti valitettava jostain?
Kävelkööt sitten.
Kommentit (29)
Pitäähän miesten jossain päästä pätemään. Niitä pätemisaiheita kun on vaan niin vähän niin autoilu on yksi sellainen aihe, josta mies tuntee erinomaisuutta.
Kädet pitäisi olla ratissa kiinni eikä vaihdekepin päällä.
Vierailija kirjoitti:
Sun mies on ääliö. Ei siinä muuta.
Tämä.
Älä suostu tähän enää. Miehelle silmälappu ja luurit päähän niin eipä näe eikä kuule. Jos jotain sanoo niin pysäytä auto ja ulos. My car, my rules.
Vierailija kirjoitti:
No, miehet, miten on? Mikä ottaa pattiin kun nainen ajaa?
Ehkä autoilun kokee jotenkin "miesten valtakunnaksi" ja silloin muuttuu pikkumaiseksi nalkuttajaksi. Naiselle voi käydä samoin esim. keittiössä tai pyykkien kanssa. Toki niistä kaikista voi poisoppia.
M40+
Kuvittele miehesi opettamassa sulle autolla ajamista? Siis jos sulla ei olis nyt korttia.. opetusluvalla. Meillä nyt semmonen tilanne, huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Kädet pitäisi olla ratissa kiinni eikä vaihdekepin päällä.
Ei onnistu vaihteen vaihto jos keppiin ei saa koskea.
Vierailija kirjoitti:
Törkee mies.
Luultavasti joo, törkeä rattijuopumus ja kortti katkolla.
Tuttu tilanne. Olin kerran tulossa kotiin pitemmältä reissulta ja viimeiselle pätkälle otin miehen kyytiin. Kun hän tapansa mukaan siinä neuvoi, ihmettelin ääneen, kuinka ihmeessä selvisin edelliset tuhat kilometriä ihan itsekseni. Toisella kerralla kuskasin häntä kovasti huonokuntoisena lääkäriin. Siinä matkalla totesin, että tämä niin paha tilanne vielä olekaan, kun jaksoi huomautella ajamisestani.
Ei mikään. Kerran (olin 19v. hän 29v.) kysyin nuorimmalta tädiltäni: miksi ajat noin hiljaa? Hän vastasi siihen, yleensä ajaisinkin kovempaa, mutta kuin nuo hänen poitsut (6- ja 7-v.) ovat kyydissä.
Seuraavan kerran tultiin kahdestaan, sama reissu - voi jumankauta kun tultiin lujaa! :) Mieli teki kysyä, et miksi ajat noin kovaa? :) (päätin pitää pääni kiinni...).
(nuo siis maantiellä, soratietä, missä voi vaikka traktori tulla yhtäkkiä eteen ...).