Tunteeko kukaan oikeata peräkammarinpoikaa, onko heitä, jos niin missä?

Itkettääkö? 

Kyllä, sukulaispoika. Tietääkseni 56 vuotta ja asuu vanhempiensa talossa ja heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sukulaispoika. Tietääkseni 56 vuotta ja asuu vanhempiensa talossa ja heidän kanssaan.

Itkettääkö? 

Kyllä alkaa olemaan katoavaa kulttuuria moinen.

Vierailija kirjoitti:

Hän on minun rakkaani, se peräkammarinpoika.

hänellä on oma yritys vanhempiensa talon ääressä ja asuu siinä kotitalossaan. Isä kuollut ja äiti tekee ruuat.

hän on 47(!!!) ja on muutaman kerran seurustellut. Toki neitsyt kuten asiaan kuuluu.

Ja hän on täysin päätäpahkaa rakastunut minuun!!?

Ja minä tiedän sen. Ja äitinsä äkäilee kun ei pidä asiasta...

Mutta se mies on makuuni päässyt ja hän haluaa minut vaimokseen ja vierelleen ikuisiksi ajoiksi.

Ihana, kätketty arre, kallis jalokivi suomen metsien kätkössä!

Kuin omenapuu koivujen keskellä! Haluan suudella hänen lempeitä huuliaan ja kietoutua häneen! 

Hänen sydämmensä on minulle auki niinkuin portti, mutta vain minä voin siitä kulkea.

Ja minä kuljen siitä ovesta.

Kaikkea hyvää teille :)

Meilläpäin oli peräkamaripoikia kolmessa polvessa. 

Ihmeellistä syyllistämistä ja pilkkaa.

Tunnen moniakin tapauksia ja lähes kaikki käyvät töissä ja elävät tavallista elämää.

Oikeastaan mahdollistavat äitinsä tai isänsä tai molempien asumisen kotona. Maksavat laskut ja ylläpitävät taloa.

Eivät tunne kiinnostusta perheen perustamiseen, sellaisiakin on.

Näitä hyväksikäyttäjä peräkammarin poikia ja tyttöjä en vois hyväksyä.

Kiitos! 

juttumme ei ole vielä julkinen, mutta kohtapuolin varmaankin.

ihanaa olla näin merkittävä ja rakas juuri hänelle.

Tunnen. Poika asui leskeytyneen äitinsä kanssa vuosia. Yli 30-vuotiaaksi. Kiltti mies, hyvässä ammatissa. Äiti takertui poikaansa, kun kerran muuten oli yksin ja jos joku nainen siinä kävi, äiti hiiviskeli koko ajan ympärillä. Jotenkin tilanne oli huvittava, koska pojassa ei ollut mitään vikaa sinänsä. Normaali ulkonäkö, hyvä huumorintaju, juttelevainen, hyvissä varoissa, hyvä ammatti jne. Mutta kun se äiti, joka suunnilleen väänsi itkua ajatuksesta, että jäisi yksin ja puheli vaan, että "etsit jonkun naisen ja kyllä tähän kolme mahtuu..." Suunnitelma oli siis, että joku nainen tuosta vaan muuttaisi anopin kanssa samaan talouteen. Äiti ei apua tarvinnut sinänsä. Oli eläkkeellä, mutta ikää tuohon aikaan joku 63-73v., kun roikkui pojassaan.

Lopulta poika sai aikaiseksi hakea töitä 150km:n päästä ja äidin mielestä olisi voinut kulkea kotoa käsin sinne. Poika muutti väkisin pois ja kauhea itku perään. Äiti suorastaan masentui siihen. No, kannatti. Meni muutama kuukausi, oli löytynyt töistä oikein mukava, nätti ja samaa työtä tekevä nainen. Sai sitten pari lastakin tuon naisen kanssa ja ovat olleet kauan yhdessä. Äiti on jo kuollutkin. Varmaan siihen masennukseensa. Uskomaton mamma, aikoi tosissaan "pilata" poikansa elämän roikkumalla siinä. 

Suurinosa peräkammarinpojista on ihan harmittomia tapauksia. Pienellä paikkakunnalla jos työpaikka niin ei ole taloudellisesti järkevää muuttaa vuokralle kun voi kotona asua. Yleensä myös pitävät kotitalon kunnossa ja auttavat ikääntyviä vanhempiaan. Voi olla niin, että aikamiespoika asuu kotona, kerää rahaa ja täräyttää uuden omakotitalon ilman velkarahaa siihen lohkotulle kotitontilleen.