Lue keskustelun säännöt.
Oman tyttönimen pitäminen avioituessa. Hyvä ystäväni pitänyt, sen verran harvinainen nimi. Toki voi ottaa yhdistelmä nimenkin väliviivalla.
Kommentit (95)
Minun tuttavapiirissäni suurin osa on säilyttänyt tyttönimensä. Yhdistemänimet taitavat vähentyä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpikin sukunimi harvinaisempia, joten kumpikin piti omansa.
Lasten kohdalla heitettiin lanttia ensimmäisestä ja sitten vuorotellen sukunimet seuraaville.
Minulla on oma sukunimi, koska harvinainen, mieheni otti oman sukuni nimen jotta koko perhe on sitten saman niminen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumpikin sukunimi harvinaisempia, joten kumpikin piti omansa.
Lasten kohdalla heitettiin lanttia ensimmäisestä ja sitten vuorotellen sukunimet seuraaville.
Täyssisaruksille ei voi antaa eri sukunimeä. Eli se on sama kuin ekallakin, tai sitten kaikkien menee vaihtoon.
Lapsille ei voi antaa eri sukunimiä jos samat vanhemmat. Provo kusetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä kokemuksia? Mä pidin tyttönimen kun menin naimisiin. Helppoa eikä tarvinnut vaihtaa mitään kortteja yms. Onneksi en vaihtanut koska liitto päättyi eroon muutaman vuoden päästä.
Eivätköhän nykyään useimmat naiset pidä oman nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kokemuksia tähän nyt liittyisi? Minulla oli jo oma nimi avioituessa 1995 ja sillä on menty. Ei ole mitään erityistä tapahtunut asian tiimoilta. Suoraan sanottuna pidän nimen vaihtamista turhana pelleilynä ja varsinkin yhdysnimet ovat naurettavia. Niihinhän niitä hankaluuksia liittyy, ei omaan nimeen.
N53
Ihan piti tarkistaa, miltä vuodelta tämä aloitus on. Otsikko on kuin 1980-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata vaihtaa nimeä, ukot pettää ja jättää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumpikin sukunimi harvinaisempia, joten kumpikin piti omansa.
Lasten kohdalla heitettiin lanttia ensimmäisestä ja sitten vuorotellen sukunimet seuraaville.
Suomessa samojen vanhempien lapsilla tulee olla samat sukunimet keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman sukunimeni pidin avioituessa ja ei siitä mitään kokemuksia ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kumpikin sukunimi harvinaisempia, joten kumpikin piti omansa.
Lasten kohdalla heitettiin lanttia ensimmäisestä ja sitten vuorotellen sukunimet seuraaville.
Lapsilla pitää olla sama sukunimi. Valehrelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa, että pääsääntö on nykyään se, että avioituessa kumpainenkin pitää oman nimensä. Mutta, jos haluaa niin voi ottaa kumppaninsa nimen tai yhdistelmänimen. Ja tai vaikka kejsiä itselleen kokonaan jonkun ihan uuden nimen ja ottaa sen.
Parasta kuitenkin se, etrei kenenkään ole pakko muuttaa tai vaihtaa nimeään, elleii tse halua.
Mutta jos haluaa, niin siihenkin on sitten mahdollisuus 100% eikä kyse oke mistään määräaikaisoikeudesta, vaan voi pitää tämän uuden nimensä niinnkauan kuin itse haluaa, eikä ole velvollinen tai pakotettu luopumaan "uudesta nimestään" , jos käy niin, että suhde päättyy esimerkiksi avioeron johdosta. Mutta saa luopuavja hylätä sen, jos itse ja cain itse haluaa niin tehdä
Uskovainen mies
Meillä kumpikin piti oman sukunimensä, eikä kummallakaan ole ollut ikinä kiinnostusta vaihtaa nimiään. Kummankin sukunimet ovat tavallisia ja yleisiä suomalaisia sukunimiä. En ymmärrä, miksi meillä pitäisi olla sama sukunimi. Elämä jatkunut samana liittoutumisen myötä. Ylipäätänsä naiset ovat ottaneet miehensä sukunimen vain noin sata vuotta. Että kovin vanhasta perinteestä ei ole kyse.
Mulla on hyvin tavallinen nimi, mutta en kuitenkaan halunnut vaihtaa sitä.
Otin mieheni nimen, inhosin nk. tyttönimeäni, se oli ruma, minulla oli nimenvaihdon mielessä koko nuoruuteni. Kun menin naimisiin ja sain aatelisen nimen ottaessani mieheni nimen käyttöön. Kuulen vieläkin jatkuvasti kauniista nimestäni, etunimenikin on kaunis. Olen avioliitosta eronnut mutta nimen pidin, olen ollut koko aikuisuuteni tämän niminen koska menin nuorena naimisiin ja lapseni ovat tietysti myös, tytär piti oman nimensä avioituessaan. Uuden kumppanini kanssa ei ole tarkoitusta avioitua, kumpikaan ei enää kaipaile virallistusta suhteelle. Uudella kumppanilla sattumalta on aatelisiksi myös. Pitäisiköhön ottaa kaksoisnimi? Enpä viitsi, näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni nimen, inhosin nk. tyttönimeäni, se oli ruma, minulla oli nimenvaihdon mielessä koko nuoruuteni. Kun menin naimisiin ja sain aatelisen nimen ottaessani mieheni nimen käyttöön. Kuulen vieläkin jatkuvasti kauniista nimestäni, etunimenikin on kaunis. Olen avioliitosta eronnut mutta nimen pidin, olen ollut koko aikuisuuteni tämän niminen koska menin nuorena naimisiin ja lapseni ovat tietysti myös, tytär piti oman nimensä avioituessaan. Uuden kumppanini kanssa ei ole tarkoitusta avioitua, kumpikaan ei enää kaipaile virallistusta suhteelle. Uudella kumppanilla sattumalta on aatelisiksi myös. Pitäisiköhön ottaa kaksoisnimi? Enpä viitsi, näin on hyvä.
on aatelisnimi myös
Vierailija kirjoitti:
Otin mieheni nimen, inhosin nk. tyttönimeäni, se oli ruma, minulla oli nimenvaihdon mielessä koko nuoruuteni. Kun menin naimisiin ja sain aatelisen nimen ottaessani mieheni nimen käyttöön. Kuulen vieläkin jatkuvasti kauniista nimestäni, etunimenikin on kaunis. Olen avioliitosta eronnut mutta nimen pidin, olen ollut koko aikuisuuteni tämän niminen koska menin nuorena naimisiin ja lapseni ovat tietysti myös, tytär piti oman nimensä avioituessaan. Uuden kumppanini kanssa ei ole tarkoitusta avioitua, kumpikaan ei enää kaipaile virallistusta suhteelle. Uudella kumppanilla sattumalta on aatelisiksi myös. Pitäisiköhön ottaa kaksoisnimi? Enpä viitsi, näin on hyvä.
Minä otin mieheni nimen myös syystä, että se on kaunis eikö ole joka Ilkalla.
kyllä se säästää kaikelta turhalta paperishowlta, nimitiedot päivittyy aika viiveellä ja jos ero tulee niin sama show uusiksi. nimim. yli 5v eron jälkeen vielä postia vanhalla nimellä..