Mitä tarkoittaa, että lapselle pitää olla vanhempi, eikä kaveri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että laittaa rajat ja opettaa normaalit käytöstavat ja toimimisen yhteiskunnassa. Kaverivanhempi tekee lapsen kanssa vain kivoja juttuja ja ei ymmärrä että jos lapselle ei laiteta mitään rajoja hänen aikuisuutensa on pilalla.

En ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä. Olen sentäs 56 v. Siksi aloituksen tein: koko väite kuulostaa absurdilta.

Annoitko lapsesi kirkua toisten häissä puheita pidettäessä? Saiko nassikkasi syödä juhlissa kaikki keksit? Odotitko tyttäreltäsi yhteisiä shoppailureissuja näyttääksesi, että olet nuori? 

Lähdin lapseni kanssa ulos. Ei saanut. En odottanut.

Vierailija kirjoitti:

Naistenlehtien haastatteluissa oli 90-luvulla ihmisiä, jotka sanoivat olevansa lapsilleen enemmän kaveri kuin vanhempi. Näin oli vaikka lapset saattoi olla alle teini-iän. Yhdessä jutussa haastateltiin missifinaalissa ollutta siskonsa ja äitinsä kanssa ja äiti sanoi noin. Ihmettelin kovasti, miten se käytännössä toimii. Tuollaisia kommentteja en muista nähneeni tällä vuoituhannella.

Ihmisillä on erilaiset elämät. Jos on rikkaissa naimisissa oleva kaunis nainen ja hän saa missin näköisen tyttären, niin tämä äiti voi kasvattaa tyttärensä kaverityylillä eikä siitä välttämättä ole mitään haittaa. Tuo missi saa hyvää kohtelua kaikkialla läpi elämän ja kaiken aineellisen mammonan jo lapsena ja pääsee myöhemmin rikkaisiin naimisiin jos haluaa. Ei hänellä välttämättä ole syytä olla vihainen kellekään oikein mistään, niin ei tarvitse kenenkään sitten olla asettamassa niitä rajojakaan.

Kaverivanhempi voi tarkoittaa myös sitä, että suhtautuu lapseensa kuin omaan kaveriinsa. Avautuu työ- ja parisuhdehuolista, ollaan omien teini-ikäisen kanssa ryyppäämässä ja odotetaan vastavuoroista kaveruutta myös lapselta. 

Yksinkertaisesti se tarkoittaa vain sitä että voit olla vain toinen. Yleensä on luontevinta että vanhempina on biologiset vanhemmat, mutta jos heitä ei ole niin joku toinen voi ottaa sen roolin. Jos taas biologiset vanhemmat on kavereita niin lapsi tarvitsee "vanhemmat" jostain muualta, eikä se välttämättä aina onnistu kovin hyvin.

Olen nähnyt läheltä kaverivanhemmuutta. Luullaan että se oma lapsi on yksi tyyppi jatkeena muihin sosiaalisiin kuvioihisi. Vaan kun jos aikoo olla auktoriteetti niin silloin ei voi olla kaveri koska kaverit eivät ole toisilleen käskyvaltasuhteessa.

Todellakin , sellaisia "vanhempia" on, usko pois, minä tiedän! Avaa töllö, katso ja kauhistu kuinka monet ohjelmissa mukana olevat aikuiset ovat täysiä vässyköitä joita teinit ja nuoremmatkin eivät kunnioita pätkääkään ja johtavat kakarat perheitä itse!